mikä on absoluuttinen sävelkorva?

mutta melko harvalla on absoluuttista. Absoluuttinen sävelkorva on myös osittain opittu: ensin täytyy omaksua joku säveljärjestelmä, ja osalla on niin hyvä sävelmuisti, että kun tarpeeksi monta kertaa kuulee tietyn sävelen, oppii sen muistamaan.



Olen itse ammatiltani muusikko, jolla on tarkka relatiivinen korva, mutta ei absoluuttista. Pystyn silti esim. sanomaan, että hissin merkkiääni on alavireinen tms., mutten tunnista sävellajeja äkkiseltään kuultuna. Voin kuitenkin hetken mietiskelyn jälkeen arvata, mikä sävellaji on kyseessä, koska olen niitä tuhansia kertoja kuullut ja koska osaan jo olettaa tiettyjä juttuja kokemuksieni perusteella.



Jos lapsellasi on abs. sävelkorva, pystyy hän esim. toistamaan kuulemansa laulun vielä päivienkin kuluttua hertsilleen oikealta korkeudelta.



Lauluja ja kappaleita voi osata sepitellä myös ilman absoluuttista korvaa, vaikka toki monella kuuluisalla säveltäjällä sellainen onkin.



Kannattaa muuten viedä lapsi musiikkiopistoon tms., jos lahjakkuutta tuntuu löytyvän :)

esitti asian hyvin selkokielellä.

t. se muusikko

Vierailija:

Absoluuttinen kuulee virheet, mutta ei se tarkoita, että välttämättä niitä osaisi korjata. Absoluuttinen sävelkorva on siitä kummallinen käsite, että esim. minä olen aina pystynyt erottamaan toisistaan äänet (esim. kun minulle lapsena soitettiin pianosta joku ääni minun näkemättä koskettimia löysin saman nuotin aina ensimmäisellä yrittämällä), mutta siinä pitää olla myös henkisesti virittynyt kuulemaan ja kuuntelemaan. Joku voi olla hyvinkin häiriintynyt esim. vääristä soinnuista vaikkei olisikaan absoluuttinen sävelkorva ja toista ei kiinnosta pätkääkään vaikka kuulisikin sen menevän pieleen. Musiikissa on paljon kyse myös tottumuksista ja sietokyvystä.

Absoluuttinen sävelkorva

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun



Absoluuttinen sävelkorva määritellään joko kyvyksi tunnistaa säveliä niiden äänenkorkeuden perusteella tai kyvyksi tuottaa määrätty äänenkorkeus ilman ulkoista referenssiääntä. Äänen tuottaminen eli aktiivinen absoluuttinen sävelkorva on vielä harvinaisempi kuin passiivinen. Olennaisia ovat siis kapeat kategoriat äänenkorkeuksille sekä tietyn äänenkorkeuden liittäminen tiettyyn symboliin. Nämä taidot ovat harvinaisia ¿ vain noin yhdellä ihmisellä kymmenestä tuhannesta on absoluuttinen sävelkorva tiukkojen kriteereiden perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että he kykenevät nimeämään ja tuottamaan säveliä nopeasti ja tarkasti. Ilmiössä on kuitenkin kyse jatkumosta, jotkut saattavat vaikkapa tunnistaa vain yhden äänen. Itse asiassa lähes kaikilla ihmisillä on havaittavissa absoluuttiseen sävelkorvaan viittaavia piirteitä. Esimerkiksi tunnettuja lauluja laulaessaan ihmiset aloittavat ne usein johdonmukaisesti samalta äänenkorkeudelta.



Absoluuttista sävelkorvaa läheisesti muistuttava taito on nk. absoluuttinen tonaalisuus. Tämä tarkoittaa kykyä tunnistaa sävellaji, jossa kappale esitetään, mutta ei yksittäisten sävelten korkeuksia. On pohdittu, voisiko absoluuttinen tonaalisuus olla absoluuttisen sävelkorvan heikko muoto. Tätä vastaan kuitenkin puhuu se, että henkilöt, joilla on absoluuttinen sävelkorva, eivät välttämättä yhtä helposti ja nopeasti taas tunnista sävellajeja.



Absoluuttinen sävelkorva ei ole edellytys suurelle musikaaliselle lahjakkuudelle tai seuraus siitä. Esimerkiksi Joseph Haydn, Maurice Ravel, Richard Wagner ja Igor Stravinsky eivät omanneet absoluuttista sävelkorvaa.



[muokkaa] Absoluuttisen sävelkorvan etiologia



Absoluuttisen sävelkorvan on ajateltu joko olevan periytyvä eli geneettisesti määräytynyt tai opittu varhaisessa lapsuudessa. Jälkimmäisen teorian mukaan absoluuttisen sävelkorvan kehittymiselle on olemassa tietty herkkyyskausi, jolloin taidon oppiminen on mahdollista. Useimpien tutkijoiden mielestä tämä herkkyyskausi on 6-9 vuotta. Olennaista kuitenkin on, että lapsi alkaa tuona aikana yhdistää symboleja äänenkorkeuksiin. Pelkkä musiikin kuuleminen ei siis riitä. Tämänhetkisen tutkimuksen valossa näyttää siltä, että varhainen musiikinopetus ja geneettinen alttius ovat molemmat välttämättömiä ehtoja absoluuttisen sävelkorvan kehittymiselle.



Herkkyyskausiteoriaa puoltavat useat havainnot. Ensinnäkin varhainen musiikinopetus ja absoluuttinen sävelkorva näyttävät esiintyvän tiukasti yhdessä: henkilöt, joilla on absoluuttinen sävelkorva, ovat pääsääntöisesti aloittaneet musiikinopiskelun yhdeksän vuoden ikään mennessä. Lisäksi on havaittu, että pienet lapset kiinnittävät enemmän huomiota sävelten absoluuttisiin korkeuksiin kuin niiden välisiin suhteisiin, päinvastoin kuin vanhemmat ihmiset. Ympäristötekijöiden merkitykseen viittaa myös se, että syntymästään saakka sokeilla absoluuttisen sävelkorvan esiintyvyys on tavanomaista suurempaa.



Absoluuttinen sävelkorva näyttää olevan yleisempi aasialaisten kuin länsimaisten muusikkojen keskuudessa, minkä on osin tulkittu tukevan herkkyyskausiteoriaa. Tämän on ajateltu johtuvan joko erilaisesta musiikinopetustyylistä tai kielen vaikutuksesta. On nimittäin olemassa viitteitä siitä, että länsimainen musiikinopetus saattaa jopa estää absoluuttisen korvan kehittymistä. Länsimaisessa varhaisessa musiikinopetuksessa on käytössä ns. movable do ¿ metodi, jossa säveliä ei nimetä johdonmukaisesti. Monissa Aasian maissa puolestaan on keskeistä sävelten nimeäminen absoluuttisen korkeuden mukaan (fixed do-metodi).



Myös puhutun kielen on ajateltu selittävän absoluuttisen sävelkorvan yleisyyttä Aasiassa. Esimerkiksi mandariinikiina ja vietnam ovat tonaalisia kieliä, joissa sävelkorkeuden muutokset liittyvät sanan merkitykseen. On myös havaittu, että näiden kielten puhujat tuottavat samat sanat hyvin konsistentisti samalta äänenkorkeudelta. Toisaalta jotkin tutkimustulokset tuntuvat olevan ristiriidassa teorian kanssa. Ensimerkiksi Koreassa ja Japanissa on havaittu esiintyvän enemmän absoluuttista sävelkorvaa kuin länsimaissa, vaikka korea ja japani eivät olekaan tonaalisia kieliä. Itse asiassa jopa aasialaisperäisillä amerikkalaisilla, jotka useimmiten puhuvat äidinkielenään englantia, on todettu tavallista useammin absoluuttinen sävelkorva. Nämä tulokset näyttävät puolestaan viittaavat geeniperimän vaikutukseen.



Perimän vaikutusta tukevat myös havainnot, joiden mukaan absoluuttista sävelkorvaa esiintyy enemmän tietyissä suvuissa. Hankalaksi asian tutkimisen on tosin tehnyt se, että musiikillisesti lahjakkaissa suvuissa lapset ovat myös kosketuksissa musiikin kanssa jo varhain, joten on vaikea erottaa ympäristötekijöiden ja geenien vaikutusta toisistaan. Uusimmissa tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että vaikka musiikkiharrastuksen aloittamisikä otetaankin huomioon ja kontrolloidaan tilastollisesti, löytyy sukujen väliltä silti eroja.

.

Absoluuttinen sävelkorva (perfect pitch) on kyky tunnistaa sävel tai nuotti ilman viite- tai vertailusäveltä ja nimetä se. Ankarimman näkemyksen mukaan absoluutista sävelkorvaa ei voi kehittää harjoittelemalla, vaan se on synnynnäinen kyky. Muusikoista joka viidennellä on absoluuttinen sävelkorva ja autisteilta se tavataan useammin, kuin ¿normaaleilta¿ ihmisiltä. Suurista klassisista säveltäjistä lähes kaikilla on ollut absoluuttinen sävelkorva.



Täysin varmaa kuitenkaan ei ole, onko absoluuttinen sävelkorva opittu vaiko peritty ominaisuus, sillä monet ammattimuusikot pystyvät tunnistamaan omalla instrumentilla soitetut äänet. On myös kehitetty teoria, jonka mukaan harjoittelemalla värin ja sävelen yhdistämistä, voidaan absoluuttinen sävelkorva oppia.



Edellä mainitulle synesteettiselle teorialle saattaa olla perusteita. Sibeliuksen, jolla muiden suurten säveltäjien tapaan oli absoluuttinen sävelkorva, kerrotaan lapsena yhdistelleen säveliä räsymaton värillisiin raitoihin ja myöhemmin hänen tiedetään nähneen säveliä väreinä. Koska Sibeliuksen vielä eläessä ei hänen kyvystään tehty tarvittavia kenttäkokeita, jää Sibeliuksen sävelkorvan synty ikuiseksi arvoitukseksi.



Tutkimuksissa sekä kuuntelutesteissä tehtyjen havaintojen mukaan sellaiset henkilöt, joilla on absoluuttinen sävelkorva, ovat kuitenkin Sibeliuksen tapaan aloittaneet aktiivisen musiikin opiskelun varhain, jo n. 6-vuotiaana ja aikaisemmin. Tulokset tukevat teoriaa, jonka mukaan mahdollisimman aikaisin aloitettu musiikkiharrastus on absoluuttisen sävelkorvan kehittymisen edellytys.



Tutkimusten mukaan myös perimällä on vaikutus sävelkorvan syntyyn. Absoluuttinen sävelkorva löytyy useammin sellaisilta henkilöiltä, joiden perheessä tai suvussa jollakin sävelkorva on tai on ollut, riippumatta musiikillisista harrastuksista.



Koska absoluuttisen sävelkorvan toteaminen edellyttää nuottien tuntemista, jää kyky monelta löytymättä tai ilmenee tavalla, jota on vaikea tunnistaa.



Testaa korvasi!



Jos epäilet, että sinulla saattaisi olla absoluuttinen sävelkorva ja tunnet nuotteja, voit käydä testaamassa itsesi Kalifornian yliopiston nettisivuilla. 8-osaisessa testissä sinun pitää pystyä tunnistamaan pianonäppäimistöltä kuulemasi äänet, jonka jälkeen saat testituloksen " online." Testiä varten PC: ssäsi pitää olla äänikortti sekä kaiuttimet kytkettyinä.



Testi edellyttää myös henkilötietojen antamista, mutta mikään ei estä sinua antamasta mitä tahansa tietoja. Jos testitulos kuitenkin on positiivinen, voit tehdä testin omissa nimissäsi ja yliopisto ottaa sinuun yhteyttä jatkotutkimuksia varten. Ohessa linkki, onnea matkaan ja sävelkorvat hörölle!



mkf



http: //perfectpitch. ucsf. edu/ppstudy. html



(linkki avautuu omalle sivulleen)

siis ainakin tuon testin perusteella. Jos mulle soitetaan pianoa niin osaan sanoa nimetä nuotin, soinnun tai sävellajin. Kuorossa kuulen jos lauletaan eri sävellajista kuin kuuluisi. Radiosta jos kuuntelen biisiä niin nimeän mielessäni nuotteja samalla kun lauleskelen mukana... Ja pystyn laulamaan pyydetyn nuotin aika tarkkaan oikein. Tää on aika jännä juttu kyllä.

Tietäneeköhän ap alkuunkaan mitä absoluuttisella sävelkorvalla tarkoitetaan, otsikon perusteella ainakaan ei.



Hienoa, jos joku tosiaan omistaa absoluuttisen sävelkorvan=)

Itse testasin viime keväänä yhtä 8 v oppilasta, kun kuulin hänen matkivan välituntikelloa vähää ennen kuin se soi. Ja kun kello soi, soi se juuri samalta ävelkorkeudelta, jolta oppilaani oli sitä matkinut. Pyysin oppilaan pianon ääreen ja otin musiikin kirjan esille. Pyysin laulamaan jonkin tutun laulun ja lapsi lauloi kuin enkeli (senhän toki olin huomannut jo aimminkin). Testasin sitten pianosta, miltä korkeudelta hän oli laulanut ja kas kummaa, lapsi oli laulanut juuri siltä korkeudelta, joka oli nuottiin kirjoitettu ja jolta korkeudelta se siis aina mm. musikin tunneilla lauletaan. Testasin sitten useamman laulun amalla systeemisllä ja kaikki meni juuri niin kuin oletinkin... lapselle on absoluuttinen sävelkorva.



Absoluuttinen sävelkorva on siis synnynnäinen ominaisuus. Ei välttämättä tarvitse osata nuottien nimiä, jotta voisi sitä testata. Ominaisuudesta lienee hyötyä, mutta siitä on myös haittaa, kun yhteismusisointi kuoroissa tai orkestereissa voi olla tuskaa, kun muilla ei ominaisuutta ole ja epävireisyys tai sävellajin lasku tai nousu kuuluu heti tällaisen poikkeusyksilön korvaan. Enemmän on olemassa sellaisia ihmisiä, joilla on hyvin tarka sävelkorva. Itsekin olen sellainen. en siis omista absoluuttista sävelkorvaa, mutta tarkan korvan omistan ja välillä on minullekin tuskaa, kun kuorossa yritän itsepintaisesti pitää oikeaa sävellajia muiden laskiessa tai nostaessa säveltä huomaamattaan. Yritän vain unhohtaa nämä tilanteet, sillä nautin muutoin kuorolaulusta niin paljon, että kolmessa kuorossa laulan.



t. ope

Kaikki epävireinen saa aikaan " ahdistusta" ja pitempään kuunnelessa päänsärkyä. Olen musiikinopettaja ja esimerkiksi kanteleensoiton opettaminen on yhtä tuskaa. Kaikki äänet koen niin, että ensin pätkähtää mieleen että toi on se ja se sävel. Musiikilliseen nautintoon epäpuhtaus vaikuttaa myös fyysisenä pahoinvointina. Välillä olisi ihanaa kun ei olisi niin tarkka.

Mitenkä jos musiikinopettaja huomaa koulussa lapsella olevan absoluuttinen sävelkorva niin voiko lapsi parantua siitä, jos sitä osaa opettaa/hoitaa oikealla tavalla? Voisiko esim. joka kerta kappaleita laulaa eri korkeuksilta, jotta lapsi oppii laulamaan myös eri sävellajeissa ja harmonisesti lähdettiinpä sitten mistä nuotista tahansa liikeelle? Vai riippuuko se siitä, kuinka lähelle autismia se absoluuttinen sävelkorva on jo ehtinyt edetä?

Tunnen useita ihmisiä, joilla on absoluuttinen sävelkorva. Se on ollut kaikille suunnatonta riesaa. Etenkin niille, jotka ovat suuntautuneet musiikkialalla. Kuorolauluista ei ole tullut mitään, transponointi ei onnistu, kaikki transponoinnit pitää kuvitella nuotti kerrallaan päässä jne. Mitä eräänkin kaverini kanssa keskustelin, niin hän oli sitä mieltä, ettei hänellä ole ikinä ollut siitä työssään hyötyä: ainoastaan haittaa. Kaikki alkoi jo siinä vaiheessa, kun musiikkiluokalla piti solffata, lähtösävelenä E, mutta opettaja soitti melodian lähtien F-nuotista. Koko solffaus meni perseelleen, koska merkkasi koko homman väärään sävellajiin.