Suomalaiset ovat hirveitä epäsosiaalisia zombieita lapsesta lähtien.

Isommat innoissaan ihailevat kaikkia lapsia jopa isot pojat pitää lapsista ja puhuvat ja leikkivät heidän kanssa. Toista se on suomessa vois kuvitellakaan että joku teini-ikäinen olis kiinnostunut jostain " pennusta" ..

mun tyttö taas on leikkipuistossa pitkään ollut omissa oloissaan ja vasta nyt uskaltautunut muiden lasten kanssa leikkimään. Eikä ole mitenkään epäsosiaalinen tms.. ikää kohta 3v. Nykyään tosin menee jo paremmin. Ymmärrän kyllä, sillä samaisessa puistossa on 2 tyttäreni ikäistä " iloista" lasta jotka " kiusaavat" että " et saa leikkiä meidän kaa" pientä tyttöäni.. no, eihän kyllä nyt leikikään.

On tosi ikävää, että heti leimataan ja ajatellaan tuolla tavalla kuin ap, ei kaikki vaan ole sosiaalisia. Tietysti käytöstavat on eri asia, mutta nyt puhun ihan sosiaalisuudesta. Eli siitä onko helppoa olla toisten ihmisten seurassa.

Mulla samanlainen lapsi - kontaktihakuinen, iloinen, reipas ja sosiaalinen.



Päiväkodissa sanottiin että hänellä on vielä opeteltavaa sosiaalisissa kontakteissa, menee kuulemma liian rehvakkaasti porukkaan ja leikkiin mukaan " lupaa" muilta lapsilta kysymättä. Hiukan hymyilytti siinä vaiheessa, yritin kuitenkin parhaani mukaan peittää sen :o) Suomalaiset näköjään kasvatetaan tiettyyn muottiin jo pienestä pitäen...

sta, jotka juoksee ja hyppii, mutta mikä on vastakaiku... ei mitään. Ei niin yhtään mitään. Suomalainen pelkää jo pienen vauvankin lähestymisyrityksiä. Ei hymyä, ei vastausta, ei mitään. Joskus ujo hymy ja sitten häveliäästi käännytään pois. Säälittävää! Mutta mepä olemmekin muuttamassa pois, niin pääsee lapsi normaalisti kontaktia ottavien ihmisten pariin elämään.

arvosteletteko ihmisiä yleensäkin luonteenpiirteiden perusteella noin voimakkaasti? Tai ulkonäön? Siis sellaisten piirteiden mukaan, joille he eivät voi mitään? Mua ärsyttää -ja olen surullinen- tällaisista kommenteista. Tiedän, että tässä nyt tarkoitetaan ehkä vähän eri asiaa, mutta minä itse olen todella epäsosiaalinen ihminen, en sen takia, etten haluaisi olla ihmisten kanssa, vaan mä en vaan osaa olla -menen ihan lukkoon enkä tiedä mitä sanoa. Ja kärsin tästä ihan kamalasti. Ei ole sitten vielä kiva lukea tuollaisia kommentteja ihmisiltä jotka ei tajua että ei se ole moukkamaisuutta olla epäsosiaalinen -sitä vaan on!

Ei jenkkiläistyylinen maailman omistaminen ja tungettelevuus ole sosiaalisuutta vaan arroganssia. En olisi ylpeä siitä, että lapseni ei pysty havaitsemaan ympärillään olevia sosiaalisia kirjoittamattomia sääntöjä, jotka muut ikäisensä jo kykenevät ymmärtämään.

Vierailija:

Mulla samanlainen lapsi - kontaktihakuinen, iloinen, reipas ja sosiaalinen.

Päiväkodissa sanottiin että hänellä on vielä opeteltavaa sosiaalisissa kontakteissa, menee kuulemma liian rehvakkaasti porukkaan ja leikkiin mukaan " lupaa" muilta lapsilta kysymättä.

Ärsyttää mukulat joiden äidit ei yhtään katso niiden perään, että ottavatko ne omia vai toisten leluja. Meilläpäin on tapana, että jokaisella on omat lelut ja kysyttäessä voidaan sopia lainaamisesta.



" Sosiaalisten" olisi hyvä oppia kunnioittamaan erilaisia ihmisiä. Kaikki ei ole mitään räpätätejä eivätkä edes ihannoi sellaista käytöstä.

Näiden " iloisten ja sosiaalisten" vanhempien olisi hyvä välillä muistaa, että vaikka pakahtuvat ylpeyteen lapsen reippaudesta, Suomessa ei ole sama kulttuuri kuin USA:ssa tai välimeren maissa. Täällä ei ole pysytty hengissä vuosisatoja luottamalla vieraisiin, kuten taas esim. USA on supervalta osaksi sen takia että siellä on todella paljon erilaisia ihmisiä, joiden taustat ja kyvyt yhdistettyinä ovat tuottaneet hyvän tuloksen. Suomessa lähes jokainen vieras kansa, uskonto tms. on johtanut siihen että suomalaisia on kuollut satoja...



Ps. Minusta olisi hieman outoa suhtautua varauksetta tuntemattomiin ihmisiin, jopa lapsiin.

eihän sitä tietysti tiedä, jos vaikka iloisella kolmivuotiaalla onkin pyssy taskussa..hmmm..

mutta siinä olen samaa mieltä, että esim täällä (Keski-Euroopassa) isommat todellakin tykkäävät pienistä. Varhaisteini-pojatkin jaksavat ihastella vauvoja ja hetken aikaa pelleillä ihan tuntemattomien pienten taaperoiden kanssa. Hymyilevät aina näille pienille. Myös naapurustossa isot tytöt ja pojat (8 - 15 -vuotiaat) mielellään ovat pienten kanssa, hoitavat näitä jne. Tosi usein teinit mullekin hymyilee, että onpa suloset lapset - lapseni ovat varmaan ihan perussulosia, ei siis mitenkään aivan mahtavan ihanan poikkeuksellisia.

Ja pienet lapsethan osaa käyttäytyä ihan kuin aikuiset?



Alle 3v:llä ei ole sosiaaliset kyvyt vielä niin kehittyneet, että osaisi lainata lapiota toiselle. Saati ilmaista itseään muuten kuin tönimällä ja tuijottamalla, eikä isommatkaan vielä vielä. Eikä 5v:t halua pienempiä sotkemaan jotain leikkiä. Mitäs ihmeellistä tässä?



Etkö ap itse osaa mennä väliin juttelemaan niille lapsille, että ottaisivat lapsesi mukaan leikkiin? Vai oletko itsekin epäsosiaalinen, ja niitä äitejä jotka eivät osaa leikkiä lasten kanssa? Annetaan vaan lasten selviytyä itsekseen ja juorutaan penkillä puiston laidalla, kävi mitä kävi lasten kanssa, niin peffa ei penkistä nouse. Näin niitä sosiaalisia taitoja sitten opetetaan.

Olet todella ennakkoluuloinen! Kaikkien pitäisi olla kuin sinun lapsesi yms. Sairasta!

Vierailija:

Inhottaa, kun oma iloinen, sosiaalinen kohta 3-vuotias poikani puistossa yrittää innoissaan ottaa kontaktia muihin lapsiin, niin joko sieltä tulee oman ikäisiltä heti turpiin ja " et koske mun tavaroihin" -karjuntaa. Pahimpia ovat isommat n. 10-vuotiaat tytöt jotka jähmettyvät ilmeettömiksi patsaiksi kun pieni lapsi lähestyy heitä. He tuijottavat mykkinä suolapatsaina niin kauan kunnes lapsi lähtee pois. Ymmärrän että haluavat leikkiä omia leikkejään mutta voisi kai sen jotenkin vaikka nätisti sanoa?

Säälittää poika kun saa tällaista kohtelua. Oppii jo pienestä pitäen että tämä on umpimielisten jöröjukkien maa jossa sosiaaliset käytöstavat ovat hukassa lapsesta asti :-(

Ja tämä siis kärjistettynä, on niitä ihan ystävällisiäkin lapsia onneksi, mutta hyvin paljon tällaisia kuvailemiani lapsia ja aikuisiakin riittää Suomenmaassa.

Ja olemme itsekin ihan suomalaisia pellavapäitä, mistään rasismista ei ole siis kyse.

mikä on yhteiskuntasidonnaista.

Samoin aikuisilta. Moni tulee juttelemaan lapsille ja minulle, ja me toki vastaamme heille iloisesti.

Pihalla 3-vuotiaan tyttäreni parhaat kaverit ovat 7- ja 9-vuotiaat, poika ja tyttö. He tulevat hakemaan tyttöä ulos, ja leikkivät hänen kanssaan hienosti. Myös 1-vuotiaamme he ottavat usein leikkiin mukaan, esim. kotileikeissä hän on aina vauvana, keinuttavat häntä vauvakeinussa.

En tiedä missäpäin Suomea ap asuu, mutta kyllä meidän sosiaalisille ja hymyileville lapsille on aina vastattu, hymyilty, juteltu, otettu leikkiin mukaan.

Vierailija:

mutta siinä olen samaa mieltä, että esim täällä (Keski-Euroopassa) isommat todellakin tykkäävät pienistä. Varhaisteini-pojatkin jaksavat ihastella vauvoja ja hetken aikaa pelleillä ihan tuntemattomien pienten taaperoiden kanssa. Hymyilevät aina näille pienille. Myös naapurustossa isot tytöt ja pojat (8 - 15 -vuotiaat) mielellään ovat pienten kanssa, hoitavat näitä jne. Tosi usein teinit mullekin hymyilee, että onpa suloset lapset - lapseni ovat varmaan ihan perussulosia, ei siis mitenkään aivan mahtavan ihanan poikkeuksellisia.

tukee että suhtaudutaan varauksellisesti muihin, eikä oteta kontaktia. Aika ankeaa!

Pisti silmään lomalennolla takaisin Suomeen palatessamme, että kaikki lapset ja aikuiset tuijottivat zombieina televisioruutuja, harvat puhuivat toisilleen ja jos puhuivat, joko riitelivät tai olivat kännissä. Oli aika iso ero lomakohteemme paikalliseen kulttuuriin, jossa lapset leikkivät keskenään ja mummot ja vaarit hymyilivät lapsille. Ensitöikseen meille lentokoneessa edessä istuva humalainen täti karjaisi kiltisti paikallaan istuvalle kaksivuotiaallemme, että " älä saakelin kakara potki sitä tuolia" . Tervetuloa Suomeen...

Suomalaiset lapset istuvat ilmeettöminä räkä poskella hiekkalaatikolla nuhjaantuneissa kamalan räikeissä vaatteissaan/haalareissaan.

Myös täällä täydellisten äitien AV:LLA.



ap:lle tiedoksi että kolmivuotiaat harjoittelevat vasta sosiaalisuutta joten siksi kaikki ei lainaa niitä tavaroita. Se on ihan normaalia tuon ikäisiltä. Monet eivät pidä lapsista ja se tunne alkaa jo lapsena, eli tarkoitan niitä " 10-v tyttöjä" . Samoin ymmärrän niitä jos siihen tunkee joku 3 v että eivät halua sitä leikkiin mukaan. Aikuinen ei voi pakottaa lapsia leikkimään yhdessä.



Muutenkin suomalainen on sellainen että ei huomaa kuin oman lapsensa..

Esikoinen sai nelivuotiaana heti kaverin, otti kädestä kiinni ja uskalsi mennä uimakouluun " kaverin" kanssa. Kerhossa kerhokaveri löytyi myös sekunnissa, tädit kysyivätkin, tuntevatko pojat toisensa entuudestaan. Sittemmin " kaverit" hermostuivat liian lähelle tulevaan, jolloin opetin, ettei kaikkien tarvitse olla poikani ystäviä, mutta poika voi olla silti heidän kaverinsa. Esikoinen luulee tuntevansa kaikki ihmiset :-)



Tytär, kohta viisi vuotta, taas on erittäin tarkka, tunteeko vai eikö tunne. Yhdessä voi leikkiä tuttujen kanssa tai jos toiset " suostuu" .



Itse olen vaihtelevan sosiaalinen, mutta luulisi, että esikoiseen on sosiaalisuusgeeni hypännyt isovanhemmista. Kakkonen ja kolmonenkin taas ehtivät enemmän tarkkialla, kun esikoinen tekee yleensä päänavaukset.



Kolmas on sitten vaan muuten herkkä ja herässä iässä. Vierastaa.