Miten selvitä kyynisyydestä?

Liikunta, ulkona olo. Syö terveellisesti. Jopa ravintoainepuutokset voivat vaikuttaa mielialaan.

Mieti ihmisiä, joilla on asiat todella huonosti - sinulla todennäköisesti paljon paremmin.

Auta muita, tee jotain hyvää - jos vaan jaksat. Jos tulisi merkityksellisyyden tunne.

RUKOILE - JEESUS VOI AUTTAA!

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:02"]

On asioita, jotka ovat merkityksellisiä ja tärkeitä minulle, mutta jotenkin niillä ei tunnu olevan arvoa tässä yhteiskunnassa, jossa ihmistä kohdellaan yksiulotteisesti - rahan tai lasten tekokoneena. Itselleni tärkeät asiat eivät ole taloudellisesti kannattavia. Esimerkiksi mikä on taiteen kulttuurinen arvo nykypäivän Suomessa? 

Elämä on jatkuvaa työnhakua. Vaikka työsuhteita on, ne eivät tuota tarpeeksi rahaa tai loppuvat tuotannollis-taloudellisista syistä ja kaikki pitää koko ajan aloittaa alusta ja kulttuurisessa diskurssissa yksilöä on vastuullistettu niin paljon, että kaikesta tulee jollain kierolla tavalla vain sinun omaa vikaasi ja sinua voidaan siksi simputtaa rajattomasti. 

Joskus olin hyvin rakastanut kauneuden ja rakkauden ajatuksiin ja ajattelin jopa Dostojevskin tavoin, että kauneus pelastaa maailman. Mutta nykyään puhutaan parisuhdemarkkinoista ja ne markkinoilla onnistuneetkin, oirehtivat niin pahasti täällä, että se vain lisää epäuskoa ja tunteettomuutta. Ihmiset ovat myös lyhytjännitteisiä, eivätkä usein osaa rakastaa tai sitoutua parisuhteeseen kunnolla ja tekevät liikaa sosiaalisia vertailuja. Suomi on tänäpäivänä vastenmielinen, eriarvoistunut, kilpailuyhteiskunta, jossa lähes kaikki asiat on alistettu jatkuvan kilpailun alaisiksi. Ap

[/quote]

Kirjoitat huomattavan fiksusti ja syvällisesti. Pelastit (osaltaan) mun päivääni. Vilpitön kiitos!

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:02"]

On asioita, jotka ovat merkityksellisiä ja tärkeitä minulle, mutta jotenkin niillä ei tunnu olevan arvoa tässä yhteiskunnassa, jossa ihmistä kohdellaan yksiulotteisesti - rahan tai lasten tekokoneena. Itselleni tärkeät asiat eivät ole taloudellisesti kannattavia. Esimerkiksi mikä on taiteen kulttuurinen arvo nykypäivän Suomessa? 

Elämä on jatkuvaa työnhakua. Vaikka työsuhteita on, ne eivät tuota tarpeeksi rahaa tai loppuvat tuotannollis-taloudellisista syistä ja kaikki pitää koko ajan aloittaa alusta ja kulttuurisessa diskurssissa yksilöä on vastuullistettu niin paljon, että kaikesta tulee jollain kierolla tavalla vain sinun omaa vikaasi ja sinua voidaan siksi simputtaa rajattomasti. 

Joskus olin hyvin rakastanut kauneuden ja rakkauden ajatuksiin ja ajattelin jopa Dostojevskin tavoin, että kauneus pelastaa maailman. Mutta nykyään puhutaan parisuhdemarkkinoista ja ne markkinoilla onnistuneetkin, oirehtivat niin pahasti täällä, että se vain lisää epäuskoa ja tunteettomuutta. Ihmiset ovat myös lyhytjännitteisiä, eivätkä usein osaa rakastaa tai sitoutua parisuhteeseen kunnolla ja tekevät liikaa sosiaalisia vertailuja. Suomi on tänäpäivänä vastenmielinen, eriarvoistunut, kilpailuyhteiskunta, jossa lähes kaikki asiat on alistettu jatkuvan kilpailun alaisiksi. Ap

[/quote]

Kirjoitat huomattavan fiksusti ja syvällisesti. Pelastit (osaltaan) mun päivääni. Vilpitön kiitos!

[/quote]

Ei ole tarkoitus tartuttaa kyynisyyttä, mutta ole hyvä. 

Ennen sisuunnuin negatiivisista kokemuksista ja pidin kyynisyyttä oikeutettuna defessinä, mutta kun negatiivisia juttuja tulee liikaa niin alkaa olo pääkopassa käydä ahtaaksi. En ole kuitenkaan perusluonteeltaani mikään pessimismistä ja ketutuksesta voimaa imevä tyyppi. 

Ap 

Kyynisyys on ainoa rehellinen asenne maailmassa. Positiivisuus on itsepetosta. Ihminen voi olla positiivinen vain jos hän katsoo maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Jos taas ihminen katsoo maailmaa kuten se on, tulee hänestä automaattisesti kyyninen, pessimistinen ja useimmiten nihilistinen, mutta ainakin hän on silloin älyllisesti rehellinen.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:02"]

On asioita, jotka ovat merkityksellisiä ja tärkeitä minulle, mutta jotenkin niillä ei tunnu olevan arvoa tässä yhteiskunnassa, jossa ihmistä kohdellaan yksiulotteisesti - rahan tai lasten tekokoneena. Itselleni tärkeät asiat eivät ole taloudellisesti kannattavia. Esimerkiksi mikä on taiteen kulttuurinen arvo nykypäivän Suomessa? 

Elämä on jatkuvaa työnhakua. Vaikka työsuhteita on, ne eivät tuota tarpeeksi rahaa tai loppuvat tuotannollis-taloudellisista syistä ja kaikki pitää koko ajan aloittaa alusta ja kulttuurisessa diskurssissa yksilöä on vastuullistettu niin paljon, että kaikesta tulee jollain kierolla tavalla vain sinun omaa vikaasi ja sinua voidaan siksi simputtaa rajattomasti. 

Joskus olin hyvin rakastanut kauneuden ja rakkauden ajatuksiin ja ajattelin jopa Dostojevskin tavoin, että kauneus pelastaa maailman. Mutta nykyään puhutaan parisuhdemarkkinoista ja ne markkinoilla onnistuneetkin, oirehtivat niin pahasti täällä, että se vain lisää epäuskoa ja tunteettomuutta. Ihmiset ovat myös lyhytjännitteisiä, eivätkä usein osaa rakastaa tai sitoutua parisuhteeseen kunnolla ja tekevät liikaa sosiaalisia vertailuja. Suomi on tänäpäivänä vastenmielinen, eriarvoistunut, kilpailuyhteiskunta, jossa lähes kaikki asiat on alistettu jatkuvan kilpailun alaisiksi. Ap

[/quote]

Ahaa, mut kyynisyytesi liittyy tiettyihin asioihin. Olen itsekin täysin kyyninen siinä, mitä tulee työelämään tai siihe, kuinka taloudelliset asiat määrittelevät asioita. Silti voin sulkea ne välillä pois mielestäni ja keskittyä muuhun. Jos en voi muuttaa maailmaa, niin en halua kuitenkaan murehtia sitä.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:03"]

Liikunta, ulkona olo. Syö terveellisesti. Jopa ravintoainepuutokset voivat vaikuttaa mielialaan.

Mieti ihmisiä, joilla on asiat todella huonosti - sinulla todennäköisesti paljon paremmin.

Auta muita, tee jotain hyvää - jos vaan jaksat. Jos tulisi merkityksellisyyden tunne.

RUKOILE - JEESUS VOI AUTTAA!

[/quote]

Jeesus on jo kokeiltu. Minusta piti tulla pappi nuorena, mutta sitten vastaan tuli omassa elämässä teodikean ongelma, joka muutti mieleni. 

Olen tehnyt kuudessa vapaaehtoistyöorganisaatiossa vapaaehtoistyötä. Ei ole ihan niin hienoa kuin voisi kuvitella.

Ei nyt juolahda mieleen muuta kuin Afrikan köyhät, joiden kanssa minulla ei ole kauheasti yhteistä loppujen lopuksi. Muuttaisin heidän asemansa, jos pystyisin, mutta valitettavasti minulle ei ole annettu sellaista valtaa ja varallisuutta. Lisäksi Suomessa on omat ongelmansa, jotka subjektiivisesti tuntuvat vastaajasta pahalta. Ihmisten ajattelu, joilla menee huonosti, saa vain masentumaan, koska silloin taas tajuaa kuinka paljon epäoikeudenmukaisuutta ja toivottomuutta maailmaan sisältyy. Ja miten vähän maailma on koskaan muuttunut parempaan suuntaan historiansa aikana. 

Käyn liikkumassa päivittäin - sekin on niin nähty. Terveellistä ruokavaliota on pakko pitää yllä korkean kolesterolitaipumuksen vuoksi. Ei herkkuja, eikä mitään muutakaan kauhean hyvän makuista. 

Ap

Aloita mielialalääkkeiden käyttö. Tajua, että moniin asioihin voit itsekin vaikuttaa. Jos työpaikka mättää niin toki asennemuutos voi onnistua mutta voit myös vaihtaa paikkaa. Ajattele katsovasi maailmaa ja kyynisiä ajatuksiasi 50 vuoden kuluttua. Miltä ne vaikuttavat? Aika turhilta.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:02"]

On asioita, jotka ovat merkityksellisiä ja tärkeitä minulle, mutta jotenkin niillä ei tunnu olevan arvoa tässä yhteiskunnassa, jossa ihmistä kohdellaan yksiulotteisesti - rahan tai lasten tekokoneena. Itselleni tärkeät asiat eivät ole taloudellisesti kannattavia. Esimerkiksi mikä on taiteen kulttuurinen arvo nykypäivän Suomessa? 

Elämä on jatkuvaa työnhakua. Vaikka työsuhteita on, ne eivät tuota tarpeeksi rahaa tai loppuvat tuotannollis-taloudellisista syistä ja kaikki pitää koko ajan aloittaa alusta ja kulttuurisessa diskurssissa yksilöä on vastuullistettu niin paljon, että kaikesta tulee jollain kierolla tavalla vain sinun omaa vikaasi ja sinua voidaan siksi simputtaa rajattomasti. 

Joskus olin hyvin rakastanut kauneuden ja rakkauden ajatuksiin ja ajattelin jopa Dostojevskin tavoin, että kauneus pelastaa maailman. Mutta nykyään puhutaan parisuhdemarkkinoista ja ne markkinoilla onnistuneetkin, oirehtivat niin pahasti täällä, että se vain lisää epäuskoa ja tunteettomuutta. Ihmiset ovat myös lyhytjännitteisiä, eivätkä usein osaa rakastaa tai sitoutua parisuhteeseen kunnolla ja tekevät liikaa sosiaalisia vertailuja. Suomi on tänäpäivänä vastenmielinen, eriarvoistunut, kilpailuyhteiskunta, jossa lähes kaikki asiat on alistettu jatkuvan kilpailun alaisiksi. Ap

[/quote]

Kirjoitat huomattavan fiksusti ja syvällisesti. Pelastit (osaltaan) mun päivääni. Vilpitön kiitos!

[/quote]

Minäkin ilahduin fiksusta kirjoituksesta.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:20"]

Terveellistä ruokavaliota on pakko pitää yllä korkean kolesterolitaipumuksen vuoksi. Ei herkkuja, eikä mitään muutakaan kauhean hyvän makuista. 

[/quote]

No löytyihän se syy. Tunnut elävän hyvin ilotonta ja nautintokielteistä elämää. 

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:02"]

On asioita, jotka ovat merkityksellisiä ja tärkeitä minulle, mutta jotenkin niillä ei tunnu olevan arvoa tässä yhteiskunnassa, jossa ihmistä kohdellaan yksiulotteisesti - rahan tai lasten tekokoneena. Itselleni tärkeät asiat eivät ole taloudellisesti kannattavia. Esimerkiksi mikä on taiteen kulttuurinen arvo nykypäivän Suomessa? 

Elämä on jatkuvaa työnhakua. Vaikka työsuhteita on, ne eivät tuota tarpeeksi rahaa tai loppuvat tuotannollis-taloudellisista syistä ja kaikki pitää koko ajan aloittaa alusta ja kulttuurisessa diskurssissa yksilöä on vastuullistettu niin paljon, että kaikesta tulee jollain kierolla tavalla vain sinun omaa vikaasi ja sinua voidaan siksi simputtaa rajattomasti. 

Joskus olin hyvin rakastanut kauneuden ja rakkauden ajatuksiin ja ajattelin jopa Dostojevskin tavoin, että kauneus pelastaa maailman. Mutta nykyään puhutaan parisuhdemarkkinoista ja ne markkinoilla onnistuneetkin, oirehtivat niin pahasti täällä, että se vain lisää epäuskoa ja tunteettomuutta. Ihmiset ovat myös lyhytjännitteisiä, eivätkä usein osaa rakastaa tai sitoutua parisuhteeseen kunnolla ja tekevät liikaa sosiaalisia vertailuja. Suomi on tänäpäivänä vastenmielinen, eriarvoistunut, kilpailuyhteiskunta, jossa lähes kaikki asiat on alistettu jatkuvan kilpailun alaisiksi. Ap

[/quote]

Ahaa, mut kyynisyytesi liittyy tiettyihin asioihin. Olen itsekin täysin kyyninen siinä, mitä tulee työelämään tai siihe, kuinka taloudelliset asiat määrittelevät asioita. Silti voin sulkea ne välillä pois mielestäni ja keskittyä muuhun. Jos en voi muuttaa maailmaa, niin en halua kuitenkaan murehtia sitä.

[/quote]

Mikä on se muu, jota kapitalismi ei ole vielä päässyt saastuttamaan? Mietin kyllä, että esimerkiksi valokuvauskurssilla, jolla käyn, käy sattumalta myös eräs viisikymppinen runoilija, joka ottaa valtavan kauniita kuvia ja pitää aivan uskomatonta runoblogia. En ymmärrä miten hän onnistuu pysymään tuollaisessa mielentilassa tässä yhteiskunnassa. Itselläni jo kolmevitosena on kaikki "painted in black". Minunkin pitäisi lähteä ottamaan nyt valokuvia, mutta en pääse sopivaan mielentilaan mitenkään. Ap

Se,että ihmiselle kehittyi tietoisuus, on valitettava evolution vahinko. Tiedämme kuolevamme ja tiedämme, ettemme löydä vastauksia kysymyksiin, joita mielemme vimmaisesti maailmalle esittää. Parasta mitä voimme tehdä on nauttia elämästä parhaamme mukaan sen lyhyen hetken, kun täällä olemme, ja palata sitten ei-olemassaolon tilaan.

Tässä kyynikon elämänfilosofia. -7

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:27"]

Minunkin pitäisi lähteä ottamaan nyt valokuvia, mutta en pääse sopivaan mielentilaan mitenkään. Ap

[/quote]

Luova työ ei odota inspiraatiota. Luuletko, että Steve McCurry jää sänkyyn makamaan, jos hän ei "pääse sopivaan mielentilaan"? Ei, kyllä kaikki valokuvaajat ottavat kittinsä mukaan ja lähtevät liikkeelle. Kyllä se aihe sitten kertoo, miten sitä pitää kuvata.

Tunnut antavan tunteille liikaa painoarvoa. -7

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:23"]

Aloita mielialalääkkeiden käyttö. Tajua, että moniin asioihin voit itsekin vaikuttaa. Jos työpaikka mättää niin toki asennemuutos voi onnistua mutta voit myös vaihtaa paikkaa. Ajattele katsovasi maailmaa ja kyynisiä ajatuksiasi 50 vuoden kuluttua. Miltä ne vaikuttavat? Aika turhilta.

[/quote]

Hei, käytin nuorempana paljon mielialalääkkeitä, jotka johtivat mm. siihen, etten nukkunut normaalia unta neljään vuoteen. Olin opiskelija, jota pidettiin ikään kuin väkisin toiminnassa ja samalla "henkisesti sisäsiistinä". Lopulta unettomuus korjaantui itsekustannetulla lomalla, jonka vietin läheisen henkilön seurassa, joka on valitettavasti jo edesmennyt. Sain myös pahoja sivuvaikutuksia lääkkeistä. 

Jokatapauksessa tuosta mielialalääkekierteestä jäi trauma ja opettelin 10 vuoden aikana korvaamaan reseptillä saatavat mielialalääkkeet luontaistuotteilla ja olen tyytyväinen nykyisiin "lääkkeisiini". Harmi vain, että ilmeisesti nuoruuden lääkekokeilut tekivät minusta jotenkin henkisesti hitaan tai välillä jollakin lääkkeellä tai luontaistuotteella ei ole riittävän pitkäkestoista vaikutusta minuun. Adaptoidun liian nopeasti. En käytä alkoholia, huumeita tai tupakkaa, joten en haluaisi kulkea läpi maailman mielialalääkityksenkään alaisena. Se on masentavaa ja mielialalääkkeet ovat vain väliaikainen ratkaisu, eivätkä silloinkaan auta kaikkia. Ne vain lieventävät oireita, eivät korjaa varsinaisia ongelmia. Terapiassa olen myös ollut aikoinaan 10 vuotta ja antanut vapaaehtoisena terapiaa muille omien tukiryhmien muodossa. Yleensä vaan sanotaan, että "kyllä sä tiedät paremmin kuin mä" tai "tiedät itse parhaiten kun oot niin fiksu"...

En osaa kuvitella miltä minusta tuntuu 50 vuoden päästä, joten se on ajatuskokeena periaatteessa mahdoton. Ihminen muuttuu. 

Olen tehnyt kymmenittäin erilaisia töitä ja kouluttautunut laajasti. Joskus mietinkin että ehkä tieto tuottaa tuskaa. Olen menettänyt liian monta positiivista illuusiota maailmasta, joiden varassa muut ehkä selviytyvät.

Ap

Sinulla on pitkään jatkunut hoitamaton masennus?

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:02"]

On asioita, jotka ovat merkityksellisiä ja tärkeitä minulle, mutta jotenkin niillä ei tunnu olevan arvoa tässä yhteiskunnassa, jossa ihmistä kohdellaan yksiulotteisesti - rahan tai lasten tekokoneena. Itselleni tärkeät asiat eivät ole taloudellisesti kannattavia. Esimerkiksi mikä on taiteen kulttuurinen arvo nykypäivän Suomessa? 

Elämä on jatkuvaa työnhakua. Vaikka työsuhteita on, ne eivät tuota tarpeeksi rahaa tai loppuvat tuotannollis-taloudellisista syistä ja kaikki pitää koko ajan aloittaa alusta ja kulttuurisessa diskurssissa yksilöä on vastuullistettu niin paljon, että kaikesta tulee jollain kierolla tavalla vain sinun omaa vikaasi ja sinua voidaan siksi simputtaa rajattomasti. 

Joskus olin hyvin rakastanut kauneuden ja rakkauden ajatuksiin ja ajattelin jopa Dostojevskin tavoin, että kauneus pelastaa maailman. Mutta nykyään puhutaan parisuhdemarkkinoista ja ne markkinoilla onnistuneetkin, oirehtivat niin pahasti täällä, että se vain lisää epäuskoa ja tunteettomuutta. Ihmiset ovat myös lyhytjännitteisiä, eivätkä usein osaa rakastaa tai sitoutua parisuhteeseen kunnolla ja tekevät liikaa sosiaalisia vertailuja. Suomi on tänäpäivänä vastenmielinen, eriarvoistunut, kilpailuyhteiskunta, jossa lähes kaikki asiat on alistettu jatkuvan kilpailun alaisiksi. Ap

[/quote]

Kirjoitat huomattavan fiksusti ja syvällisesti. Pelastit (osaltaan) mun päivääni. Vilpitön kiitos!

[/quote]

Minäkin ilahduin fiksusta kirjoituksesta.

[/quote]

Ehkä en olekaan niin toivoton tapaus kuin luulin. Ap :)

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:40"]

Olen menettänyt liian monta positiivista illuusiota maailmasta, joiden varassa muut ehkä selviytyvät.

[/quote]

Tällainen ajattelu on hyvin tyypillistä masentuneelle mielelle. Ihminen ajattelee yksin itse ymmärtävänsä, miten asiat "oikeasti ovat", ja muut takertuvat jonkinlaisiin illuusioihin. Toisin sanoen ihminen uskoo omaan tulkintaansa maailmasta erittäin lujasti ja tulkitsee havaintoja sen mukaan. Kaikki negatiivinen on oikein, positiiviset asiat ovat vain tilapäisiä poikkeuksia. -7

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:28"]

Se,että ihmiselle kehittyi tietoisuus, on valitettava evolution vahinko. Tiedämme kuolevamme ja tiedämme, ettemme löydä vastauksia kysymyksiin, joita mielemme vimmaisesti maailmalle esittää. Parasta mitä voimme tehdä on nauttia elämästä parhaamme mukaan sen lyhyen hetken, kun täällä olemme, ja palata sitten ei-olemassaolon tilaan.

Tässä kyynikon elämänfilosofia. -7

[/quote]

Heh, olen lukenut tuon aiemminkin jostain AV:n keskustelusta. Lieneekö sama kirjoittaja? Ehkä fakta, mutta ei nimenomaan poista kyynisyyttä, eikä tee elämää keveämmäksi ja helpommin elettäväksi. Tosin olen myös alakuloisuuteen taipuvainen kuten joku kirjoittaja jo aiemmin vihjaisi tässä ketjussa. Eläimen ja ihmisen tosiaan erottaa erilainen tietoisuus. Voimme ihmisenä kyseenalaistaa ja tiedostaa asioita tavoilla, joilla eläin ei voi, mutta entä sitten...Olen kyllä lukenut buddhalaista filosofiaa ja miettinyt tulisinko onnelliseksi sen avulla. Keskittyisin vain olemiseen, enkä siihen miten taas varustelisin egoani, jotta pärjäisin kilpailussa. Jättäisin asiat silleen, antaisin niiden tapahtua omalla painollaan, enkä haluaisi mitään muuta kuin välttämätöntä. Itse asiassa tuollaiset, kauas tulevaisuuteen suuntautuvat ajatuskokeet vain siirtävät tietoisuuttamme hetkessä elämisestä, minkä voidaan nähdä aiheuttavan kärsimystä. Tulevaisuutta ei ole vielä olemassa, menneisyyttä ei enää ole olemassa - on vain nyt. Joten miten voisin tietää mitä ajattelen 50 vuoden päästä - en mitenkään? Ehkä en ole edes enää olemassa silloin. Ap

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:13"]

Kyynisyys on ainoa rehellinen asenne maailmassa. Positiivisuus on itsepetosta. Ihminen voi olla positiivinen vain jos hän katsoo maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Jos taas ihminen katsoo maailmaa kuten se on, tulee hänestä automaattisesti kyyninen, pessimistinen ja useimmiten nihilistinen, mutta ainakin hän on silloin älyllisesti rehellinen.

[/quote]

Niin, joskus sanotaan, että masentunut näkee maailman realistisemmin kuin muut. Ap

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2015 klo 12:27"]

Minunkin pitäisi lähteä ottamaan nyt valokuvia, mutta en pääse sopivaan mielentilaan mitenkään. Ap

[/quote]

Luova työ ei odota inspiraatiota. Luuletko, että Steve McCurry jää sänkyyn makamaan, jos hän ei "pääse sopivaan mielentilaan"? Ei, kyllä kaikki valokuvaajat ottavat kittinsä mukaan ja lähtevät liikkeelle. Kyllä se aihe sitten kertoo, miten sitä pitää kuvata.

Tunnut antavan tunteille liikaa painoarvoa. -7

[/quote]

En itse asiassa anna. Olen INTJ, joten en lähtökohtaisestikaan anna. Toisaalta tarvitsisin tunteita jaksaakseni tehdä hyviä ja kauniita asioita. Muutenhan olemme vain robotteja, jotka mekaanisesti suorittavat ja se on elämälle vieras ajatus. Joskus luin stoalaisuutta, mutta en enää usko, että elämä voi tai sen kuuluisi olla niin mustavalkoista. Vaikeinta on vain löytää niitä ei-kyynisyyden aiheita yhä uudelleen ja olla yleistämättä liikaa omia huonoja kokemuksiaan. Ap

En muista, olenko kirjoittanut elämänfilosofiastani tänne aikaisemmin. Mitään omaperäistä siinä ei kyllä ole. Aika moni eksistentialismiin taipuvainen hedonisti sanoisi ihan samaa.

Olet oikeassa, ettet voi ennustaa, mitä ajattelet 50 vuoden päästä. Syy on kylläkin ihan psykologinen: olemme tavattoman huonoja ennustamaan, miltä meistä myöhemmin tuntuu. Siksi tuo ehdotettu harjoitus ei välttämättä ole kovin hedelmällinen.

Buddhalainen filosfia tai vaikkapa stoalaisuus ovat pohdinnan arvoisia lähestymistapoja. "Oleelliseen keskittyminen" on ainakin minun kohdallani toiminut oikein hyvin. Vanha tyyneysrukouskin neuvoo, että tee parhaasi niissä asioissa, joihin voit vaikuttaa, ja anna muun tapahtua omalla painollaan. Turha stressata asioista, jotka eivät ole omasta tahdosta kiinni. -7