Av-mamman joulu (jatkotarina, jatka itse!)

Mamma alkoi olla niin tuohtunut päivän tapahtumista, ettei tiennyt mitä seuraavaksi.. Samalla hän muisti, lahjathan on vielä avaamatta!

Koko suku (ja anoppi) kerääntyivät kuusen juurelle jakamaan paketteja, mamma päätti avata ensimmäisenä miehensä antaman paketin. Tärisevin käsin hän räpelsi paketin auki ja huudahti: SUKLAATA??! SUKLAATA!!!!! Mamma pillahti itkuun ja oli aivan varma, että hänen miehensä ei enää rakasta häntä, sillä on aivan varmasti toinen nainen, hän tuumi. Samalla hetkellä ovikello soi...

Sisään olivat pyrkimässä toinen kälyistä viinipulloineen ja mamman yllätykseksi myös hänen isänsä uuden vaimonsa kanssa. Välittömästi av-mamman kyyneleet tyrehtyivät. Kodinhoitohuoneesta juoksi nuoremman kälyn koira pihalle jossa tämä alkoi vimmatusti kaivaa maata.

Sitten mamma huomasi, ettei ollut nähnyt miestään aikoihin. Kukaan ei ollut huomannut tämän puuttumista.

Mamma toivotti vieraat nopeasti tervetulleiksi ja alkoi sitten etsiä miestään idyllisestä kodistaan. Violetti oli kyllä hyvä valinta kodin pääväriksi, tuumi mamma samalla kun availi ovia ja ravasi eteenpäin. Missä hänen ukkokultansa oikein piileksi?! Vierashuoneesta kuului ääntä... Mamma avasi oven hiljaa- ja järkyttyi! Siellä mies pelasi sotapeliä xboxillaan! Jumalauta! Olisi vaikka ollut Tärskytreffit- sivustolla "vain katselemassa", mutta tämä! Suoranainen loukkaus. Kyynel vierähti mamman poskelle. Hänet oli petetty.

Mamma syöksyi raivoissaan eteiseen, ja alkoi penkomaan miehensä takin taskuja. Kännykkä on varmaan täällä jossain! Hän löysikin miehen nokialaisen ja lukkiutui vessaan tutkimaan, onko miehen puhelimessa lisää pelejä. Minulla on täysi oikeus tietää, mitä mieheni puhelin sisältää, hän puolusteli itseään. Meillä ei ole ennenkään ollut mitään salaisuuksia! 

Varmuuden vuoksi hän vielä penkoi pyykkikorista kaikki miehen likavaatteet, tarkisti kalsareiden ja paitojen tahrat. Selvää pelihikeä löytyi paidan kainaloista, mamma romahti ja jalat meni alta.

Perinteet olivat mammalle kaikki kaikessa, joten pöydässä oli oltava kinkkua ja laatikoita, jälkiruuaksi pipareita ja joulutorttuja. Kasvissyöjä-käly oli ehdottanut, että voisi tuoda mamman pöytään bataatti- ja punajuurilaatikoita, mutta se ei tullut kuuloonkaan. "Syökööt hippiruokansa kotona, jos ei minun valmistamat kelpaa", mamma huudahti miehelleen marttyyrisesti. 

Sitten mamma tajusi, että oli unohtanut jouluruuista tärkeimmän eli katkarapukimaran! Hän pinkaisi äkkiä lähikauppaan hakemaan siihen raaka-aineita. Kotimatkalla hän tajusi, että olisi palattava vielä takaisin kauppaan, sillä jälkiruuaksi olisi saatava kyllä tapanina banoffeeta.

Mutta kotiin palattuaan mamman joulu uhkasi lässähtää: käly oli tiedustellut, että mitä viinejä he voivat tuoda joulupöytään (kun laatikot eivät kelpaa). Viinejä? Viinejä! Mamma tiesi, että käly on ongelmakasa, mutta että vielä alkoholistikin? Kyllä lapsille pitää sentään tarjota raitis joulu.

Kaupasta palattuaan mamma ryhtyi kaivamaan esiin Nico-Petterin opettajan puhelinnumeroa. Mamma haluaa saada välittömästi selvyyden siihen, miksi Nicculin käytösnumero todistuksessa oli vain yhdeksän. Siinä on varmasti tapahtunut virhe, joka on oikaistava välittömästi.

Myös joululahjat mietityttivät mammaa. Olisi kamala tilanne, jos lahjat eivät menisi tasan serkusten kesken tai jos toiset serkut saavat jotain, mitä omatkin lapset olisivat halunneet.

Hän olikin yrittänyt sopia kälyn kanssa, että ostettaisiin samat lahjat serkuksille, tytöille ne ihanat muoviset prinsessalinnat ja pojille tietysti Star Wars -legosarjat. Käly oli kuitenkin alkanut höpöttää jostain muovin välttämisestä ja siitä, ettei hänen tyttärensä muka välitä prinsessoista. JOKAINEN tyttö rakastaa prinsessoita. On käly vain taitanut kieltää prinsessaleikit tyttöparaltaa.

Mamma alkoi kyyneleet kihota silmiin, kun tuli mieleen se, että viime jouluna oli  kälyn poikaraukka puettu punaiseen paitaan. Kyllä tyttöjen pitää saada olla tyttöjä ja poikien poikia, hän ajatteli jo taas hieman tuohtuneena. Mitähän tästä tulee?

Alkoholisti-käly ja lapsen huono numero uhkasivat suistaa joulufiiliksen raiteiltaan. Mamman kosto opettajalle oli raivoisa: joululahjaksi ostettu joulukukka ja suklaalevy lensivät suoraa päätä roskikseen kun vaatimukseen numeron nostamiseen ei suostuttu. Seuraavana vuonna mamma ottaisi yhteyttä koulun rehtoriin, mikä sai mamman hymäilemään tyytyväisenä. Seuraavaksi olisi hoideltava alkoholisti-käly...

Mamma päätti, että nyt täytyy kaikkien joustaa, Hän totesi, että voi ottaa sen bataattilaatikon vastaan. Sitä ei kuitenkaan laiteta esille joulupöytään, vaan käly voi käydä ottamassa sitä kyökin puolelta. Alkoholia pöytään ei kuitenkaan tule. Kyllä se, ettei laste tarvitse pelätä ja pahimmillaan paeta humalaisia vanhempiaa naapuriin, on tärkeämpää kuin kälyn himo humaltua jouluna. Ryypätköön sitten vaikka loppujoulun kotonaan - mamman joulua ei alkoholistit kuitenkaan pilaa. Sääliksi kyllä käy veljeä. Ryyppäävällä naisella kun ulkonäkökin menee niin nopeasti ja kun käly on muutenkin vartalonmuodoltaan mallia pulkannaru, niin on varmaan turvonnut ja ryppynen samaan aikaan nelikymppisenä. 

Mamma päätti että miehen kurinpalautus saisi odottaa,olihan tässä kiireellisempiäkin huolia. Hän meni keittiöön auttamaan uusia vieraita tuliaisten purkamisessa,ja kohtasi uusia järkytyksiä.Alkoholistikasvissyöjäkäly ei ollut taaskaan kunnioittanut mamman toiveita!Viinin lisäksi hän oli tuonut punajuurilaatikko,bataattilaatikkoa ja tofukinkun!Ja isän uusi vaimo oli pyöristynyt epäilyttävästi,ei kai vain ollut perheenlisäystä tulossa?Keittiön ikkunasta mamma näki,että karkuun  juossut koira kaivoi yhä maata pihalla,mitä sieltä vielä löytyisikään...

Samassa anoppi koputti närkästyneenä vessan oveen, ettei käly löydä koiraansa mistään, Nico-Petteri juuri oksensi kälyn vaatteille ja mainitsipa anoppi samalla mielipiteensä mamman koko joulusta. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen! Av auki!

"Ei", mamma kuitenkin alkoi uumoilla, "puhelu rehtorille ei voi odottaa ensi vuoteen". Kunhan suku on saatu istumaan joulupöytään aattoiltana, voi mamma hengähtää sen verran, että ottaa puhelun silloin rehtorille. 

mamma syöksyi olohuoneeseen näpäyttämään anoppia. Sen siitä saa kun lupaa kysymättä antaa joulusuklaat lapsille ennen ateriaa. Ei niksuli-petterin herkkä vatsa kestä kuin lähituotettua luomuruokaa.

Samassa ovikello soi. Ovella seisoi appiukonntunnustamaton lehtolapsi jonka mamma oli unohtanut edellisiltana huppelissa kutsuneensa juhliin.

. 

Posti olikin jo saapunut, ja viimeiset joulukortit. Mutta mitä mamman silmät näkivätkään: miehen serkun vaimo oli lähettänyt Tiimarista ostetun kortin. Ja vieläpä kirjoittanut mamman nimen siihen väärin. Tätä mamma ei tulisi ensi vuonna unohtamaan. Serkun perheen olisi turha odottaa korttia mammalta perheineen. Jäävät ilman sitä valokuvakorttia, jossa mamman Nico-Petteri iloisesti poseeraan perheen koiran kanssa, ja molemmilla on tonttulakki päässä. Mahtaa serkun vaimoa harmittaa.

Lehtolapsella oli kainalossaan kälyn koira, ja toisessa kädessä ginipullo jonka koira oli kuopsuttanut ulos mamman pihapiilosta. Sieltä oli tarkoitus käydä ottamassa tömpsyt aina kun anopin silmä vältti, sillä av-lta mamma oli oppinut että giniä ei haista hengityksestä.

koko muu suku oli kertynyt eteiseen ihmettelemään kuka ovella saattaisi vielä olla.

onneksi mamma neuvokkaana keksi kertoa viinapiilon kuuluvan naapurin marketalle. Äkkiä hän keksi tarinan villeistä pikkujoulusita joissa marketta oli muka juonut itsensä humalaan ja tanssinut pöydällä yläosattomissa. Todisteeksi anoppi kiskaisi esillle marketalta ostamansa vero modan topin.

AV-mamma hätääntyi,eihän apen äpärä sovi idylliseen perhejouluun!Mamma mietti voisiko epämiellyttävät sukulaiset vaikkapa eristää keittiöön,etteivät pilaa joulupöydän harrasta tunnelmaa. Samassa pitsataksi kurvasi pihaan,anoppi oli päättänyt että hänhän ei mamman tekemiä jouluruokia syö,eihän miniä osaa tehdä mitään oikein,ja oli tilannut varmuuden vuoksi pitsaa koko porukalle.Kukapa muukaan pitsat toi kuin Pablo!Miehen  silmät kiiluivat heti himokkaasti hänen nähdessään mamman ovella hätyyttelemässä appiukon lehtolasta.

Mammaa alkoi huolestuttaa, kun isimiestä ei näkynyt vielä mailla halmeilla, vaikka olisi tuhat ja yksi hommaa vielä tehtävänä. Pitää hakea kuusi kellarista, asentaa jouluverhot ikkunaan, korjata pihan vilkkuvalot, pyyhkiä pölyt hyllyn koriste-esineistä ... Missä helvetissä se äijänketale kuppaa... ei vastaa puhelimeen, työpaikalta lähtenyt kuulemma jo puoliltapäivin. Mamman otsasuoni alkaa tykyttää pahanenteisesti. 

Postia lukiessaan mamma näki myös toisen järkytyksen: käly oli laittanut lapsensa joulukorttien tekoon. Kortit olivat niin kotikutoiset ja järkyttävän näköiset, että mamma nakkasi ne samantien roskikseen. "Uskomatonta, kaikenlaista sitä ihmiset kehtaakin joulun nimissä antaa", mamma pohti. Seuraava vastoinkäyminen, eli puhelu anopille, suoritettava. Anoppi  nimittäin halusi antaa lapsille joululahjaksi vain itsekudotut villasukat ja lapaset. Saita anoppi sai mamman raivon partaalle: "Kyllä meidän lapset tarvitsisi sen uuden Playstation-konsolin ja se me oltiin ajateltu sinun ostamaksi", mamma sai sanottua anopille.