Kokemuksia saman katon alle jäämisestä eron jälkeen?

Tiedän yhden parin, jolla tuollainen järjestely on toiminut muutaman kuukauden. Nyt kuitenkin, kun toisella heistä on uusi suhde alkamassa, näyttää siltä, että ongelmia on luvassa. Nainen siis ei halua, että mies tuo heidän kotiinsa tätä uutta naista, on siis mustasukkainen eikä nyt pystykään päästämään irti ja hyväksymään miehen uutta suhdetta. Uskon, että he tulevat pian muuttamaan erilleen.

Itsellä on myös sellainen tilanne, että asutaan miehen kanssa saman katon alla kunnes saan oman asunnon. Täällä pk-seudulla sopivan hintaisen asunnon löytyminen saattaa kestää, joten ehkä joudutaan jopa monta kuukautta asumaan näin. Meillä se tällä hetkellä toimii ihan hyvin, koska olemme eronneet todella hyvissä väleissä emmekä esim. riitele ollenkaan. Olemme hyviä ystäviä ja tietenkin enemmänkin, vaikka tulimmekin tulokseen, että emme voi olla parisuhteessa enää.

En kyllä silti suosittele kenellekään tätä tilannetta, juurikin sen takia, että uusien seurustelusuhteiden alkaessa pintaan saattaa nousta mustasukkaisuuden ja katkeruuden tunteita. Me olemme miehen kanssa sopineet, että tänne meidän yhteiseen kotiin ei tuoda muita eli tämän ajan, kun joudumme yhdessä asumaan, tapailemme muita ihmisiä sitten muualla (jos tapailemme).

Minä olin 6 vkoa ennekuin sain asunnon. Järkyttävää aikaa. Neuvoni on, että ulos mahdollsiimman nopeasti.

Mä asuin ex-avomieheni kanssa vuoden yhdessä eron jälkeen (oltiin yhdessä 10v. ennen eroa). Exä asui vierashuoneessa, minä makkarissa. Muut tilat oli yhteisiä. Tehtiin ruokaa "vuorotellen", koska ei ollut mitään järkeä laittaa ruokaa vaan itselleen. Siivoiltiin myös samalla lailla, pyykit jne.. Toinen maksoi vuokran ja toinen muita juttuja. Oltiin kämppiksiä, kavereita. Katteltiin leffoja/pelattiin jne. Mutta kumpikin seurusteli tahollaan, kuitenkin sillein asiallisesti että kumpikaan ei tuonut seurutelukumppaniaan "kotiin" silloin kun toinen oli siellä. Seurustelukumppanit tiesivät että asuimme exän kanssa kämppiksinä, nykyään molemmat olemme tahoillamme naimisissa ja vanhempia sen silloisen seurustelukumppanin kanssa. Itse muutin mieheni omakotitaloon, jossa asumme edelleen ja exän tyttöystävä muutti minun tilalleni kämpään.

Ei  siinä mitään. Asuttiin näin exän kanssa muutama kuukausi. Joskus otti päähän se meteli, kun se nylkytti jotain hoitoaan seinän takana, mutta muuten ihan ok. Muutin sitten aikanaan uuden miehen luo ja jätin kaikki huonekalut ym. sinne. Oli kiva aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ilman vanhoja muisto- ym tavaroita.

Asuin aviomieheni kanssa noin kuukauden yhdessä eron jälkeen. Eron syynä oli rakastumiseni toiseen mieheen. Kaikki meni hyvin, vietettiin joulu yhdessä jne. Nukuttiin samassa sängyssä. Ehkä homma toimi siksi, että oltiin hyviä ystäviä. 

Siis täh, eikö kaikki joudu asumaan käytännössä vähintään sen yhden kuukauden yhdessä eron sattuessa? Vai onko teillä ollut uudet asunnot jo katsottuna ennen eroa?

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 02:28"]

Siis täh, eikö kaikki joudu asumaan käytännössä vähintään sen yhden kuukauden yhdessä eron sattuessa? Vai onko teillä ollut uudet asunnot jo katsottuna ennen eroa?

[/quote]

Eroaminen ei aina ole niin siistiä, että saman katon alla pystyisi asumaan.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 02:32"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 02:28"]

Siis täh, eikö kaikki joudu asumaan käytännössä vähintään sen yhden kuukauden yhdessä eron sattuessa? Vai onko teillä ollut uudet asunnot jo katsottuna ennen eroa?

[/quote]

Eroaminen ei aina ole niin siistiä, että saman katon alla pystyisi asumaan.

[/quote]

siis joo toki ymmärrän, jos mies on esim. vedellyt pataan, ettei voi jäädä saman katon alle turvallisuuden vuoksi. Mut harvemmin kai ns normaalit erot ihan yhdessä yössä tapahtuu, jolloin pystyy asumaan vähän aikaa saman katon alla..?

En siis vittuile, en vaan ymmärrä mitä ne tilanteet (väkivallan uhka poislukien) on että heti pitää muuttaa?

Riippuu ihan ihmisistä. 

Mä pystyin tuohon kaksi kuukautta ja sitten vaan ahdistus kasvoi ylitsepääsemättömäksi.

Ehkä, jos eroaisi oikeasti kaverina, siten ettei oikeasti kumpaakaan kiinnostaisi enää toisen asiat, tuo saattaisi onnistua.

Mulla on kaveri, joka on elänyt tuollaisessa suhteessa vuosia. Kuulemma ekat vuodet meni ihan ok, molemmat seurustelu tahoillaan jne. Nykyään tuolla kaverilla on mieöenterveysongelmia, koska ei pää enää kestä sitä ettei yksikään ihmissuhde onnistu niin pitkään kuin hän elää valheessa. 

Meillä on nyt tuollainen tilanne. Oikeastaan ei poikkea viimeisimmistä kuukausista (lähes vuosi + aiemminkin 2-3 vuotta "kämppiskautta") muuten kuin siten, että nyt on oikeasti sovittu, että on erottu.

Siispä minun ei tarvitse kärsiä huonoa omaatuntoa, kun vierailen erään miehen luona. Tänne kotiini, joka on myös lasten ja ex-miehen koti, en tietenkään tuo ketään panokaveria enkä edes mahdollista tulevaa seurustelukumppania. Ex-mies on täällä vain to-ma, muun ajan on töissä toisella paikkakunnalla. On sovittu, että joka toinen viikonloppu olen lasten kanssa täällä, hoidan kotitöitä ja miehellä on silloin enemmän omaa aikaa ja päin vastoin. Tähän mennessä mies ei kuitenkaan ole halunnut vapaa-aikaansa viettää muualla kuin täällä. Itse olen yleensä yhden yön yökylässä "minun viikonloppunani". En ihan suoraan ole sanonut, että minulla on joku "uusi" mies, mutta ex-mies kyllä sen tietää ja on sanonut, että se ei haittaa.

Ei kuitenkaan ole halukas taloa myymään ainakaan vielä - ja minullekin tämä järjestely sopii ainakin niin kauan kuin en seurustele vakavasti.

Järkipuhetta: taloa vastaan on liikaa velkaa, joten myymisessä tänä huonona aikana ei ole juuri järkeä. Lisäksi näillä asumiskuluilla emme vuokraisi tai ostaisi edes yhtä kolmiota saati kahta. Miehen työn takia meillä täytyisi olla kolme asuntoa, ja lapset joutuisivat ravaamaan edestakaisin kahden kerrostalokämpän väliä. Nyt maksamme talon kuluja ja hoidamme lapsia yhteistuumin. Sopii meille.

Emme ole riitaisia, oikeastaan nyt vielä vähemmän kuin ennen, koska minä en yritä saada miestä olemaan avioliitossa kanssani. Tulemme siis ihan hyvin toimeen, joten en usko, että lapsillekaan tästä on liiemmälti haittaa. Mies myös soittelee työpaikkakunnaltaan kotiin aiempaa useammin ja kyselee kuulumisia. Ehkä hän on helpottunut, kun ei joudu kysymystulvan kohteeksi koko ajan, koska asiat on sovittu eikä minulle ole enää epäselvää, jatkuuko tämä suhde vai ei.

Katsellaan siis.

Meille tuli ero kun mies petti. Oli pettänyt ennenkin mutta nyt vasta jäi kiinni. Ei silti olla riidoissa, vaikka nämä pettämiset välillä hajottaakin, sitä en hänelle tosin näytä. Muuttaa pois kun saa asunnon, en aijo alistua hänen tasolleen ja olla niin inhottava että kadulle heittäisin, vaikka sen hän varmaan ansaitsisikin. Itseäni suojelen nostamalla itseni tilanteen yläpuolelle, enkä aijo olla tekemisissä enää sen jälkeen kun hän muuttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 02:32"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 02:28"]

Siis täh, eikö kaikki joudu asumaan käytännössä vähintään sen yhden kuukauden yhdessä eron sattuessa? Vai onko teillä ollut uudet asunnot jo katsottuna ennen eroa?

 

Eroaminen ei aina ole niin siistiä, että saman katon alla pystyisi asumaan.

 

siis joo toki ymmärrän, jos mies on esim. vedellyt pataan, ettei voi jäädä saman katon alle turvallisuuden vuoksi. Mut harvemmin kai ns normaalit erot ihan yhdessä yössä tapahtuu, jolloin pystyy asumaan vähän aikaa saman katon alla..?

 

En siis vittuile, en vaan ymmärrä mitä ne tilanteet (väkivallan uhka poislukien) on että heti pitää muuttaa?

 

Mieluummin menee vaikka kaverien nurkkiin siksi aikaa kunnes uusi asunto vapautuu kuin katselee eksää.

Minä asuin eropäätöksen jälkeen viikon vanhassa yhteisessä kodissa ja aika stressaavaa aikaa oli. Onneksi tilapäinen vuokra-asunto löytyi parissa päivässä.

Poikaystäväni asui aika pitkään eksänsä kanssa samassa asunnossa eron jälkeen, ystävinä ilmeisesti erosivat enkä tiedä yksityiskohdista sen enempää kuin, että tuntui/tuntuu etteivät kunnolla olleet päässeet yli toisistaan. Tämä tietysti alkoi raastamaan kaikkia osapuolia sitten kun uudet kumppanit olivat astuneet kuviohin.

Eikös Hesarissa ollut joku juttu tälläisestä parista jotka jäivät eron jälkeen asumaan samaan (omistus)taloon?

Ei ole mukavaa, jos eron lisäksi kumpikin jää romahtavan katon alle.

Asuntoasioiden takia asuimme pari kuukautta yhdessä. Minä pärjäsin tilanteen kanssa hyvin, mutta ex-avovaimoni ei. Jatkuvaa tiuskimista mitättömistä asioista. Sen ymmärrän, että tiuskitaan parisuhteessa, koska halutaan saada muutoksia asioihin, jotta samasta asiasta ei tarvisi riidellä uudestaan, mutta en ymmärrä mikä järki on tiuskia enää siinä vaiheessa, kun on erottu. Silmät ja korvat vain kiinni jos toisen toiminta ei ole oikeasti häiritsevää tai haitallista. Tuossa tilanteessa kärjistyi se ongelma, joka meillä oli koko parisuhteen ajan. Exäni mielestä jos oltiin jostain eri mieltä, niin kyseessä oli aina tappelu. Koitin moneen kertaan hänelle sanoa, että meidän ei ole pakko olla kaikesta samaa mieltä ja asiasta voi keskustella rakentavasti, mutta ei siitä mitään hyötyä ollut. Samoin mitättömän riidan takia piti aina pilata koko päivä tai viikonloppu, eikä sitä voinut sopia, vaikka mitään ei ollut edes tapahtunut.

Onneksi exän sisko oli auttamassa tavaroiden pakkaamisessa, niin exäni käyttäytyi edes jotenkin asiallisesti ja saatiin hommat tehtyä.

Sitten kun hän oli omalta osaltaan saanut kaikki muuttoon liittyvät asiat tehtyä, niin hän viimein rauhottui ja pystyttiin hoitamaan loput jutut asiallisesti. Jokseenkin ihmettelin tätä käytöstä, koska hän oli aloitteellisempi eron suhteen ja hänellä oli ilmeisesti viimeistään eron jälkeen jotain sutinaa toisen miehen kanssa. Näin ainakin oletan, koska alkoi viettämään puhelimessa aikaa pitkälle yöhön viestitellen, vaikka tavallisesti meni aikaisin nukkumaan. Myöhemmin huomasin, että hän oli lisännyt muutama kuukausi eron jälkeen kuvia Facebookiin, joka selvästi osoitti, että hän oli viettänyt aikaa miehen kanssa, eikä hänellä ole miespuolisia kavereita tai ole sellainen ihminen, jolla olisi. Jos kuvia lisätään, niin todennäköisesti ollaan jo parisuhteessa, eikä parisuhteeseen ihan heti mennä.

Eli oman kokemukseni mukaan en todellakaan suosittele. Mitä nopeammin välit katkaisee exään eron jälkeen, niin sitä parempi. Tietenkin jos molemmat osapuolet kykenevät jättämään tunteet sivuun, niin silloin homman kanssa voi pärjätä paremmin. En tosin näe mitään syytä miksi asua yhdessä eron jälkeen pidempään kuin on pakko.

Exäni muutti omistamastani kämpästä kauheasti vastustellen vasta kolme kuukautta eron jälkeen. Tämän kolme kuukautta hän eli täysin siivelläni eikä osallistunut edes yhteisten lapsiemme hoitoon vaan keskittyi osoittamaan mieltä.

Ero tapahtui miehen laiskuuden, itsekkyyden ja jatkuvan pettämisen vuoksi minun aloitteestani, joten miehellä oli kostoon mielestään painavat syyt.

Asun tällä hetkellä exän kanssa saman katon alla. Mahdollisimman nopeasti uuden asunnon haluan mutta 1kk tässä tilanteessa on nyt ilmeisesti oltava..Kuukauden irtisanomisaika eikä sopivaa asuntoa ole löytynyt vielä. Voisin muuttaa aiemminkin jos sopiva löytyisi. .

Viikko yhteisasumista takana eikä ainakaan vielä ole hermot menneet.

Olen paremmin vain huomannut että oikea päätös tehtiin, yhteisymmärryksessä siis erottiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin 6 vkoa ennekuin sain asunnon. Järkyttävää aikaa. Neuvoni on, että ulos mahdollsiimman nopeasti.

Samoin minä. Yksi kamalimmista ajanjaksoista elämässäni.