Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisit (tapailusta ja valinnoista)?
10.09.2013 |
Olen tapaillut yhtä miestä, josta pidän paljon. Olemme puhuneet siitä, haluaisimmeko, että suhde voisi olla jotain seurusteluun johtavaakin. Mies on todennut kuitenkin, että koska minulla huuliherpes, hän ei mielestään voi suudella minua. Minun on vaikea kuvitella että voisi seurustella miehen kanssa, jonka kanssa ei voi ollenkaan suudella. Olen myös kertonut miehelle, että minulla on sairaus, joka näyttäytyy paremmin, jos suhteemme olisi seurustelusuhde. Jos miehelle tuo huuliherpesasia on jo ylitsepääsemätön, en ymmärrä, miten hän kestäisi mitään muitakaan hankaluuksia, kuten tuota sairautta. Olemme kuitenkin viettäneet aikaa yhdessä ja viihdyn hyvin miehen seurassa. Olemme nyt sopineet, että olemme kavereita. Mies ei kuitenkaan suhtaudu minuun kovin kaverillisesti vaan selvästi tykkää minusta ja minäkin tykkään miehestä.
Ajattelen siis, että kaverisuhteessa kuitenkin itse haaveilen miehestä mutta tämä voi jäädä sellaiseksi, että vain haaveeksi jää. Roikun vaan löysässä hirressä odotellen, että voisimme olla jotain muuta kuin kavereita.
Olen kuitenkin tavannut miehen, jonka kanssa ei synkkaa ihan samalla tavalla kuin tämän tykkäämäni miehen kanssa. Paremminkin voisi olla vain fyysinen suhde. Hänen kanssaan olen muuten henkisesti eri taajuuksilla kuin tuon ensimmäisen miehen kanssa. Olen itse myös fyysistä suhdetta vailla, vaikka olenkin onnellinen tuosta suhteestani tuohon mieheen, josta pidän. On päiviä, jolloin olen vakuuttunut siitä, että minun kannattaisi yrittää edetä suhteessa tähän jälkimmäiseen mieheen ja on päiviä, jolloin ajattelen, että tämä jälkimmäinen mies ja hänen fyysinen läheisyytensä ei kiinnosta, koska pidän niin paljon tuosta ekasta miehestä.
Mitä sinä tekisit?
Kommentit (6)
Pidättekö realistisena ajatusta, että tuo eka juttu voisi hiipua kaveruudeksi? Vai elänkö tässä oikeesti valheessa kun kuvittelen, että edes voisimme olla kavereita kun viihdymme toistemme seurassa niin hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin vastaavassa tilanteessa kuin sinä (ap), mutta omat kokemukseni kokeneena, laittaisin kummankin suhteen jäähylle kokonaan. Jos tarve fyysiseen suhteeseen olisi kuitenkin kova, saattaisin hetken ylläpitää tuota "kakkossuhdetta" (fyysistä suhdetta) hetken -mutta vain, jos suhteen laatu on kummallekin selvä.
Tuon "ykkössuhteen" eli kaverisuhteen katkaisisin todennäköisesti kokonaan tai ainakin viilentäisin sitä reilusti. Omien kokemusteni mukaan sitä jää liian helposti roikkumaan ja elättelemään toiveita, vaikka asiat olisikin "sovittu" toisin. Noissa tilanteissa myös helposti selittelee toisen käytöstä omia unelmiaan tukeviksi ja sitten sitä riutuu kaipuussa ja unelmissa, vaikka mitään ei koskaan tapahtuisi. Löysässä hirressä roikkuminen näivettää niin pahasti, että tällä kokemuksella katkaisisin välit herpeskammoiseen "kaveriin".
Ehkä kerron tuolle ekalle miehelle, että käyn deittailemassa. Hän sitten varmaan ihmettelee oloaan hetken mutta poistuu itse takavasemmalle.
t: surullinen ap
Olen vieläkin kahden miehen välissä. Tapasin pari päivää sitten sen miehen, josta olen ollut vähemmän kiinnostunut. Fyysinen läheisyys tuntuu hyvältä ja tuntuu, että haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden jos hänkin on avoin tutustumaan. Viimeksi oli hiukan erimielisyyttä mutta kun saimme sen selvitettyä, jäi itselle hyvä mieli ja hyvä tunne miehestä.
Tapasin sitten tuon kaverimiehen ja olin päättänyt kertoa, että tapailen yhtä miestä. Kerroin. Lopputulos: kaverimies oli vain mustasukkainen ja haluaa, että olemme vieläkin tekemisissä. Mitä itseeni tulee, haluan taas itsekin olla hänen kanssaan tekemisissä. Mutta nyt tilanne alkaa jo tuntua epäreilulta tuota toista miestä kohtaan, jolle olen maininnut tästä kaverimiehestä vain, kun tapasimme ensimmäisen kerran.
Luulin, että asioille tulee jossain vaiheessa jokin selvä ratkaisu, mutta päivä päivältä on vain vaikeampi päästää irti ja vyyhti tuntuu vain syvenevän. Olen myös älyttömän itsekäs, koska tietysti haluan molempien kuvioiden parhaat puolet (toisen miehen kanssa on niin paljon yhteistä, mutta ei fyysistä läheisyyttä, toinen mies taas tuntuu fyysisesti hyvältä).
En edes viitsi enää kysyä, mitä mun pitäis tässä tehdä, koska yhtenä päivänä olen varma, että pitäisi keskittyä toiseen noista miehistä mutta vaihtelee päiväkohtaisesti, kenet mun pitäisi valita tai mitä siirtoja tehdä.
ap
Tuo mies, jonka kanssa oltiin kavereita - oltiin kavereita pitkään, reilun vuoden. Kaveruus oli sopimus, itse huomasin, että olen miehestä muutenkin kiinnostunut. Miehelle juuri nuo aloituksessa olevat asiat olivat liikaa, vaikka hän selvästi tykkäsikin minusta. Mies alkoi sitten seurustella ja se vähitellen lopetti kaveruutemme.
Tuo toinen mies taas - tuli yksi erimielisyystilanne ja juttu loppui heti siihen. Voi sanoa, että juttu kaatui muutenkin omaan mahdottomuuteensa. Edes seksi ei ollut hyvää, molemmat kaipasivat varmasti seksiä ja läheisyyttä, mutta opin tuosta jutusta sen, että kannattaa seurata tunteitaan ja harrastaa seksiä jos siltä tuntuu. Kun meillä ei tavallaan synkannut niin ei seksikään ollut mitenkään antoisaa, oikeastaan se oli ihan fiasko.
ap
Alue: Aihe vapaa
No en ainakaan jatkaisi sen tyypin kanssa joka ei voi edes suudella.. Laittaisin välit poikki häneen luultavasti kokonaan, koska kaveruuskin on pelkkää tulella leikkimistä jos kerran tunteita muuhunkin olisi.
En kuitenkaan ryhtyisi tuon toisenkaan kanssa välttämättä mihinkään, jos hän ei kerran oikeastaan kiinnosta. Olisin rauhassa ihan yksin ilman ketään jonkin aikaa, kunnes tunteet siihen ensimmäiseen ehtii hiipua vähän, ja sitten etsisin jotain josta oikeasti välitän.