Lue keskustelun säännöt.
Ihminen ei kadu mitään niin paljon, kuin lapsien hankkimatta jättämistä
02.09.2017 |
Omat lapset tuovat ihmisen elämälle jotain aivan erityistä ja syvää merkitystä ja mittaamattoman paljon rakkautta. Oman lapsen kasvaminen ja oman lapsen elämän edistyminen ja seuraaminen on jotain sellaista, joka tarjoaa niin ainutlaatuista merkitystä elämään, ettei sitä voi edes kuvailla. Lapset kasvattavat myös aikuisia ihmisinä aivan eri tavalla kuin lapsettomana oleminen. Aikuinen ihminen kasvaa mm. ajatusmaailmaltaan valtavan paljon viisaammaksi ja oppii lasten mukana valtavan paljon uusia asioita ja näkökulmia elämään. Lapsilta vanhempi saa myös vilpitöntä ja ainutlaatuista rakkautta, sellaista mitä kukaan toinen ei voi antaa. Ei edes oma puoliso.
Lapsettomilla taas elämä pyörii vain turhanpäiväisten, yksitoikkoisten ja hyvin pienten ja merkityksettömien asioiden ympärillä. Kaikki hedonismi, materialismi, matkustelu, omat harrastukset jne. nämä ovat pelkkää pintaa. Ovat todellakin vain pelkkää hyvin pientä pintaa ja hyvin merkityksettömiä asioita elämässä, kun aletaan puhumaan niistä asioista elämässä, jotka todella merkitsevät. Se matkustelu yms. on lapsettomille ihmisille selvästikin vain epätoivoista pakenemista arjesta ja epätoivoisia yrityksiä täyttää se valtava tyhjiö, joka heillä elämässään on. Toki he yrittävät kaikella sillä pitää pelkkää kulissia yllä, että kaikki olisi onnellista ja iloista, mutta todellisuudessa he ovat ja tiedostavat itsekin olevansa koko ajan hyvin yksinäisiä, jopa silloinkin kun ovat matkalla siellä jossain aurinkoisessa ihmisvilinää täynnä olevassa turistirysässä.
Ihminen ei kadu elämässään mitään muuta niin paljon kuin sitä, että jättää lapset hankkimatta. Jos seurustelukumppani/miesystävä/naisystävä/avopuoliso jne. on sitä mieltä, että hän ei lapsia halua, niin siinä vaiheessa suosittelen välittömästi kumppanin vaihtamista. Ihan jo nuorella iälläkin, jo parikymppisenäkin. Mitä sitä turhaan pitkittämään ja vuosiaan tuhlaamaan, kun kyse on noin isosta asiasta. Näitä lapsia haluamattomia odottaa erittäin yksinäinen ja pinnallisuutta täynnä oleva elämä, mutta sitten kun vaihdatte kumppania ja löydätte sellaisen, joka niitä lapsia kanssanne haluaa, niin te tulette saamaan oikein rikkaan elämän ja opitte ja kasvatte ihmisenä samalla valtavasti itsekin.
Kommentit (455)
Että semmoinen ripulioksennus tänään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämhän oli ironiaa eli salaivaa, eikö totta. En nyt vaan jaksa avata, millaista elämämme oikeasti on t. 57-vuotias lapseton, jolla hyvä parisuhde, normaali elämä, kaksi lapsipuolta eikä kaduta pätkääkään.
Olen nyt 46-vuotias, eikä ainakaan vielä ole alkanut kaduttaa. Kun käyn sisarellani, jolla on lapsia, kiittelen aina omaa ratkaisuamme. Milloin luulet, että mieleni muuttuu?
Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Omasta halustaan lapsettomat eivät tutkimusten mukaan kadu sitä, etteivät ole halunneet lapsia. Ne, jotka olisivat halunneet mutta eivät koskaan saaneet, voivat tietenkin olla surullisia asiasta. Silloin ei kyse kuitenkaan ole katumisesta.
Minulle vanhemmuus on täysin arvoton asia, enkä pidä lapsiperhe-elämää mitenkään toivottavana elämäntapana, joten miksi kummassa katuisin myöhemmin sitä, etten halua niihin osallistua? :D
Mä oon täysin päinvastaista mieltä. Ihminen ei kadu nimitääin mitään muuta elämässään enempää kuin lasten tekemistä. Kun vasta jälkikäteen tajuaa mitä menetti ja miten helppoa elämä oli ennen lapsiperhearkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Itse keksin kyllä montakin asiaa, joita ihminen voisi katua enemmän: huono parisuhde, liika juominen, oman terveyden pilaaminen huonolla ravinnolla tai alkoholilla, ihmisten loukkaaminen sanoilla, väkivaltaisuus, tappo, murha, vankilatuomio...
Kyllä nuo kaduttaisivat minua enemmän kuin lasten hankkimatta jättäminen.
Näin surkeaan provoon tarttuminen kielii kieltämättä keskinkertaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten saaminen ei poissulje matkustelua, harrastuksia yms. joten olen aloittajan kanssa näistä eri mieltä. Lapsia saava ei tokikaan käytä koko elämäänsä noihin, vaan pitää niistä jopa taukoa, esim. lasten ollessa pieniä. Kun lapset ovat hyvässä kasvuvaiheessa ja perheen talousasiat hallinnassa, niin mikä onkaan ihanampaa, kuin katsella maailman nähtävyyksiä yhdessä lastensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Näin surkeaan provoon tarttuminen kielii kieltämättä keskinkertaisuudesta.
No kadutko nyt jälkikäteen, että tuli vastattua tällaiseen ketjuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, täysin eri mieltä. Täytin juuri 57 vuotta, ja ei en edelleenkään ole lapsia kaivannut. Sisarellani oli 4 lasta.Olisi jäänyt opiskelut toisella paikkakunnalla väliin, hyvä työpaikka. Työelämässä olen ollut jo 80-luvulla.
Rakastan koiria, kuka lapsia kaipaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämhän oli ironiaa eli salaivaa, eikö totta. En nyt vaan jaksa avata, millaista elämämme oikeasti on t. 57-vuotias lapseton, jolla hyvä parisuhde, normaali elämä, kaksi lapsipuolta eikä kaduta pätkääkään.
Onhan sulla ne kaksi lapsipuolta.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon täysin päinvastaista mieltä. Ihminen ei kadu nimitääin mitään muuta elämässään enempää kuin lasten tekemistä. Kun vasta jälkikäteen tajuaa mitä menetti ja miten helppoa elämä oli ennen lapsiperhearkea.
Joku voi kaduta (sellainen, joka ei pahemmin etukäteen vaivannut päätään miettimällä, mitä elämä lapsen kanssa on), mutta eivät todellakaan kaikki.
Itselläni on poika, jota parempaa ei varmasti maan päällä ole (siis minun mielestäni 😉). Sanon aina, että hän on elämäni rakkaus, koska tunneside häneen on jotain niin voimakasta.
Hän tuo valon elämääni ja on elämäni päätähti. Ajattelen usein, että onneksi uskalsin hankkia lapsen 😏
Niin ja selvennys:
A) minulla on muutakin elämää lapsen lisäksi (ei van tunnu merkittävyydessään läheskään samalta, kuin kaikki lapseni kanssa vietetty aika)
B) Kaikesta huolimatta lapsi ei ole piloille hemmoteltu, vaan kuri ja säännöt on meilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten saaminen ei poissulje matkustelua, harrastuksia yms. joten olen aloittajan kanssa näistä eri mieltä.
Minun tapauksessani ne kyllä sulkisivat nämä asiat pois. Ei minun olisi lasten kanssa varaa tai mahdollisuutta tehdä sellaisia reissuja, joista olen kiinnostunut, eikä vanhempana olisi aikaa tai energiaa nykyisille kahdelle intohimoharrastukselleni, jotka vievät helposti parikymmentä tuntia viikosta. Omasta puolestani voin siis sanoa, että joutuisin luopumaan todella paljosta, jos ryhtyisin isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon täysin päinvastaista mieltä. Ihminen ei kadu nimitääin mitään muuta elämässään enempää kuin lasten tekemistä. Kun vasta jälkikäteen tajuaa mitä menetti ja miten helppoa elämä oli ennen lapsiperhearkea.
Joku voi kaduta (sellainen, joka ei pahemmin etukäteen vaivannut päätään miettimällä, mitä elämä lapsen kanssa on), mutta eivät todellakaan kaikki.
Itselläni on poika, jota parempaa ei varmasti maan päällä ole (siis minun mielestäni 😉). Sanon aina, että hän on elämäni rakkaus, koska tunneside häneen on jotain niin voimakasta.
Hän tuo valon elämääni ja on elämäni päätähti. Ajattelen usein, että onneksi uskalsin hankkia lapsen 😏Niin ja selvennys:
A) minulla on muutakin elämää lapsen lisäksi (ei van tunnu merkittävyydessään läheskään samalta, kuin kaikki lapseni kanssa vietetty aika)
B) Kaikesta huolimatta lapsi ei ole piloille hemmoteltu, vaan kuri ja säännöt on meilläkin.
* KATUA. Ennenkuin joku muu ehtii korjaamaan typoa 😁
En nyt puutu tuohon muuhun paskaan mutta vanhainkodissa töissä olleena täytyy kyllä sanoa että ei hirveästi sitä rakkautta omaa vanhempaa kohtaan löytynyt suuremmalta osalta..
Avauksesta huokui itsekkyys, mitä kaikkea lapset antavat, mitä kaikkea hyötyä lapsesta on. Jotkut laskevat hyötyä vanhoille päivilleen asti, yaks. Joillekin lapsettomille on ensiarvoisen tärkeätä, että lapsi olisi perusonnellinen koko elämänsä ajan.
Mitenköhän se mitataan se katumuksen aste?
Ap vain yrittää uskotella itselleen, että lapsiperheköyhäily on hyvä valinta. On sisimmissään vain kateellinen lapsettomien vapaudelle. Itsehän olen jo pienestä tytöstä tiennyt, että en tule lisääntymään. Eikä se ole itsekästä. Lasten tekeminen on jokaisen oma asia.
2/5
Taatusti provosoiva aihe, mutta näin pitkä teksti olisi jo vaatinut jotain enemmän. Ehkä jonkin radikaalimman väitteen tai oikein kärjistetyn esimerkin. Seuraavalla kerralla paremmin.