Onko lapsi erityisen lahjakas jos oppii lukemaan 5-vuotiaana

Poikamme oppi lukemaan 4 vuotiaana, mutta ei päässyt vieraskeielisen koulun suomalaiselle linjalle. Pääsykokeissa mitattiin kielellistä lahjakkuutta ja oppimiskykyä, ei kuitenkaan päässyt. Itse oppi lukemaan ilman opettamista ja nyt 6 vuotiaana osaa jo paljon asioita, mitä yleensä n 10 vuotiaat osaavat. Ei sitten kai kuitenkaan kielellisesti lahjakas.

Ei kai tuosta lukemaan oppimisesta voi suoraan sanoa, onko erityislahjakas vai ei. Mutta jotain sekin usein kertoo.

Lapsemme oppi juuri 5 v. täytettyään lukemaan, kertotaulut (1-7) hän osasi myös 5-vuotiaana. Teini-iässä tehdyn älykkyystestin mukaan hänen älykkyysosamääränsä vastasi selkeästi huippuälykkään äo:ta (tarkkaa lukua ei kerrottu).

[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 20:44"]

Poikamme oppi lukemaan 4 vuotiaana, mutta ei päässyt vieraskeielisen koulun suomalaiselle linjalle. Pääsykokeissa mitattiin kielellistä lahjakkuutta ja oppimiskykyä, ei kuitenkaan päässyt. Itse oppi lukemaan ilman opettamista ja nyt 6 vuotiaana osaa jo paljon asioita, mitä yleensä n 10 vuotiaat osaavat. Ei sitten kai kuitenkaan kielellisesti lahjakas.

[/quote]

En usko, että ko. testi näytti juuri tuona päivänä realistista kuvaa lapsestasi. Mielestäni lapsesi kuulostaa erityislahjakkaalta. Eivät ne erilaiset pääsykoetilanteet pysty tuota kielellistä lahjakkuutta niin hyvin selventämään. nr. 41

Ei ole. Minulla on neljä lasta, joista 2 oppi lukemaan ekaluokan aikana, yksi juusri ennen eskaria jo  6v täytettyään ja nuorin oppi 5v. Ja ihan yhtä lahjakkaita lapsia , kaikilla omat vahvuutensa.

Varmaan aika vaikea sanon onko lapsi erityisen lahjakas. Kaikki tietenkin toivovat omalle lapselleen mahdollisimman hyvää.

Itse opin lukemaan vasta 7-vuotiaana mutta kuulun huippuälykkäiden salaseuraan Mensaan. Eli voi olla huippulahjakas jossain, vaikka oppi lukemaan vasta 7-vuotiaana, ja jos on oppinut lukemaan 5-vuotiaana, niin ei se varmasti huippulahjakkuutta sulje pois mutta ei myöskään ole tae siitä. Yhden asian perusteella on vaikea tehdä päätelmiä.

Itse opin lukemaan 4-vuotiaana, osasin lukea ihan sanomalehtiätekstiä tms. takeltelematta ja seurata tekstityksiä TV:stä. Näin aikuisena minusta tuli fyysikko, että ainakin jotain se voi kertoa tulevasta lukuinnosta.

Toisaalta äitini oli huolissaan kun siskonsa lapsi ei vielä osannut lukea lähes kuusivuotiaana ja siskonsa kanssa pohtivat voiko sillä olla kehityshäiriö sillä perheessäni kaikki ovat oppineet lukemaan viimeistään viisivuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2012 klo 11:15"]

Tai on taitava matematiikassa (laskettelee 1-5 kertotaulua helposti) esikouluikäisenä?

Minusta ei. Ei lahjakas eikä huippulahjakas. Etevä toki. Muttei lapsesta minusta voi vielä mitään neroa ennustaa.

Viittaan tuohon asperger-keskusteluun.

[/quote]

No en ole osannut pitää lapsiani erityisen kehittyneinä vaikka 3/4 lukikin jo 5v:nä sujuvasti ja osasi kertotaulun varmaan tuohon 5 saakka. Yksi lapsista oppi lukemaan vasta 6v:nä

Paljon kehittyneempänä pidin kaverini pikkutyttöä joka 2v:nä lauloi sujuvasti monta laulua sanasta sanaan tai toista 2,5:tä joka osasi numerot 1-100 ja kirjoitti jo monta sanaa ihan oikein. Jos 3-4v osaa lukea se on poikkeuksellista.

Ei ole. Oma lapseni oppi lukemaan 2-vuotiaana, mutta ihan tavallinen lapsi se on. Itse opin 3-vuotiaana, eikä minustakaan mitään ihmeellistä tullut, ainakaan vielä ;)

Opin itsekseni lukemaan vähän ennen kuin täytin viisi. Kukaan ei siis opettanut minua, vaan itse otin isoveljen aapisen käteen ja jotenkin onnistuin lukutaidon oppimaan. Osasin myös muodostaa kokonaisia lauseita englanniksi neljävuotiaana, vaikka kasvoin normaalissa yksikielisessä perheessä, jossa ei englantia puhuttu. Lisäksi osasin aika pitkälti kertotaulut ja jakolaskut ennen kuin kouluun menin.

Tiedän vieläkin monia asioita mitä suurin osa ihmisistä ei tiedä, mutta minä en silti pidä itseäni erityisen älykkäänä, vaan olen mielestäni vain keskivertoa uteliaampi ja luovempi. Matemaattisesti ole aina ollut luonnostani erityisen lahjakas, mutta sekin on vain yksi älykkyyden osa. Esim. sosiaalisesti olen enemmänkin kömpelö kuin älykäs, vaikka olenkin muutamia onnistuneita ihmissuhteita elämääni saanut.

Voi olla, voi että ei ole. Nuo taidot eivät kerro lahjakkuudesta juurikaan. Enemmän lahjakkuudesta kertoo se, miten nuo oppii ja onko oivaltava, keskiikö juttuja yms. 

Itse olen oppinut neljävuotiaana lukemaan, viisi vuotiaana jo kirjoittelin minitarinoita, mutta minusta ei tullut edes ainekirjoittana kuin keskinkertainen. Matematiikan opin oikeastaan vasta koulussa, ehkä yksinkertaisia yhteenlaskuja sitä ennenkin, mutta siinä olenkin sitten alusta asti osoittautunut tavanomaista lahjakkaammaksi. Sanoisin, että tavallinen lapsi oppii viisivuotiaanakn lukemaan, jos opetetaan. Nykyään kai lapset oppivatkin keskimääräistä aiemmin kuin joskus 70-luvulla. Meidän luokassamme oli useita muitakin, jotka osasivat lukea jo kouluun tullessa, ja mieleen on jäänyt kuinka siitä puhuttiin paljon, että se oli erikoista. Pojan luokalla oli puolet, ja se oli kuulemma aika normaalia silloin 10 vuotta sitten. 

Ei. Opin lukemaan 5-vuotiaana. Olin peruskoulusa hyvä, mutta se onkin ainoa koulu jonka olen käynyt :( eli ei välttämättä ole lahjakas. Olen 23 v

Kielellinen lahjakkuus...Lapsi on itse kiinnostunut kielestä ja kirjaimista ja äänteistä. Opettamalla oppii.

Mutta kielellisesti lahjakas omasta kiinnostuksesta nappaa taidon.

Meillä on kielellisesti lahjakas lapsi. Hän on käyttänyt kieltä jo pienestä asti monipuolisesti ja keksinyt kuvaavia sanntojaja nyt on itse oppimassa lukemaan. En ole edes halunnut opettaa viisivuotiaalle ja nuoremmalle mekaanista lukemista. Mielestäni paljon tärkeämpää on ollut kielen rikkautta opettaa ja lukea satuja.

Antaa lapsen oman mielenkiinnon viedä ja ruokkia sitä mielikuvilla... Ei siten, että ABC....lue siitä lapsi.

Näin on, 4-vuotiaana opittu ja tavallinen keskiverto.

Minä voisin sanoa että nuorin lapseni on erityisen lahjakas. Oppi itsekseen lukemaan 4-vuotiaana, eskarissa osasi jo kertotaulun, omaa erittäin hyvän muistin, oppii heti yhdellä näyttämällä asian kuin asian. Hänellä on nokkela huumorintaju. Kaikki merkit viittaavat siihen että on lahjakas. Nyt kolmasluokkalainen ja kokeista tullut aina täydet. Toivon että koulumenestys kestää ja intoa oppimiseen riittää.

Toinen lapsistani oppi siskon vanavedessä lukemaan 3-vuotiaana, kun sisko oppi 5-vuotiaana lukemaan. Ovat kielitaidoltaan lahjakkaita. Puhuivat alle 2-vuotiaana kolmea kieltä äidinkielen veroisesti ja nyt aikuisina viittä kieltä. Muuten en ole pitänyt heitä mitenkään erityslahjakkaina älyllisesti. Molemmat opiskelevat yliopistossa. Nykyään moni esikoululainen osaa jo jonkun verran kirjoittaa ja lukea, kun aloittaa eskarin.

En usko, että on erityisen lahjakas. Olen nimittäin itse oppinut lukemaan viisi vuotiaana. Kieltenopiskelu minulle on helppoa, samoin olen aina ollut koulussa hyvä äidinkielessä. En tiedä, korreloiko se yhtään tuon lukemaan oppimisen kanssa vai ei.

Jotenkin luulen, että tuossa iässä kyse on vain siitä, onko kiinnostunut jostain asiasta vai ei. Jos on riittävän kiinnostunut, oppii melkein kuin itsestään.

Minä olen oppinut 4-vuotiaana, samoin yksi lapsistani. Emme ole kumpikaan erityisen älykkäitä tai lahjakkaita, keskivertoja. Minulle sanat on tärkeitä ja kielten opiskelu helpohkoa, mutta lapselle ei.

Kyllä mun mielestä on. Monet tuon ikäiset puhuvatkin tosi epäselvästi eli valtaosalla puhumisen opettelukin vasta kesken.

Toivon teille vanhemmille malttia lastenne kanssa.

Antakaa lastenne kasvaa ja kehittyä ilman leimoja ja määritelmiä. Tämä uusi ilmiö, erityislahjakkaiden lasten vanhemmat (ei siis ne erityislahjakkaat lapset) kuvaa hyvin maailman muuttumista.

Tuttavapiirini on laaja ja siihen mahtuu lukuisia äitejä, jotka aina kohdatessa muistavat mainita kuinka erityisen ihmeellisiä, älykkäitä, monilahjakkuuksia ja -taitureita heidän lapsensa ovat. Oppivat nopeasti, lukivat jo 3-vuotiaina, menevät heittäen yliopistoon. Kerrotaan "humoristisia" tarinoita siitä, kuinka ihmelapsi osasi sen ja senkin asian, ajatella eikö olekin hauskaa, hän puhuu jo neljää kieltä ja seisoo päällään kertotaulua lasketellen, oppi kävelemään jo kolmikuisena, soittaa jakartalaista säkkipilliä, vikeltää ei vain hevosen vaan myös lampaiden selässä. Name droppaillaan tulevilla kouluilla, lapsen harrastuksen opettajilla. Vähätellään sitten sitä toista omaa lasta, ettei kuuntelijalle vaan tulisi paha mieli, koska eihän hänen lapsensa varmasti ole yhtä lahjakas kuin omanne.

Kun kuuntelen teitä mietin usein mielessäni, että pitäisin juhlat jonne kutsuisin vain te kilpailuhenkiset äidit ja kuuntelisin kun kehuisitte suu vaahdossa lapsianne, toistenne päälle puhuen. Kiusallista. Ette arvosta lapsianne vaan he ovat teille vain itsenne ja itsetuntonne jatke. Todiste hauraalle itsetunnollenne omasta ylivertaisuudestanne. Siksi te lapsianne kehutte. 

Minä olin juuri lastenne kaltainen, pienestä pitäen sparrattu erityislahjakas ja -älykäs lapsi. Monet aikuiset suhtautuivat minuun kuin helposti särkyvään esineeseen, tunsin aina olevani erityinen mihin tahansa meninkin. Olin luokan priimus, aina, pienellä vaivalla. Teini-iässä en osannut enää rentoutua vaan suoritin elämääni päivästä toiseen ollakseni paras, vanhempieni kehujen arvoinen.

Sain pahan burn outin ensin opiskellessa ja toisen kerran työelämässä. Romahdin. Puhti loppui, kaikkien erityisten vuosieni jälkeen. Minusta tuli lopulta valtava pettymys vanhemmilleni. Kaikki se työ, jonka he tekivät vuokseni, kaikki se panostus ja sparraus, hukkaan heitettyä. Onneksi hei saivat toisenkin lapsen, keskinkertaisen, mutta ahkeran ja aikuisena menestyneen.

Jos saisin valita nyt, haluaisin lapsuuden, jossa voisin juoksennella luonnossa, leikkiä ystävieni kanssa aamusta iltaan, olla keskinkertainen, mutta onnellinen, puhua vain yhtä kieltä kunnolla. Olla rakastettu omana lapsellisena itsenäni. Ilman jatkuvasti minua kehuvaa äitiä, ilman, että niiden vapaiden hetkienkin taustalla häilyisin se kehittämisen maku: "Sinkkosen mukaan lapsi tarvitsee myös paljon tyhjää aikaa kalenteriin kehittyäkseen" Että saisin olla vain pieni lapsi, samanlainen kuin muutkin, ilman paineita, oppisin ahkeraksi ja kovaa työtä kunnioittavaksi.

Toivon, että kirjoitukseni ärsyttää ja pistää teidät miettimään edes hetkeksi lastanne muultakin kantilta kuin lahjakkuutensa näkökulmasta. Omista rakkaista lapsistani en kerro teille mitään. Suojelen heitä omalta kohtaloltani ja pidän suuni supussa kissanristiäisissä. He ovat vasta lapsia ja toivon, että heistä tulee isona onnellisia aikuisia.

Lupaan kyllä kuunnella teitä jatkossakin ja hymyillä, mutta jos vaikutan poissaolevalta, älkää välittäkö. Nopeasta oppimisestani lapsena oli sittenkin jotakin hyötyä; tunnen tarinanne jo ennen kuin vaahto alkaa suustanne valua.

Olen tähän viestiin vastannut vain nuoremman osalta, mutta jostain syystä jää tämä selvempi tapaus kertomatta: esikoinen oppi hitaasti puhumaan, niin että asiaa tutkittiinkin, lukemaan oppi kyllä 6-vuotiaana. Hän on erittäin lahjakas omalla alallaan, jota nyt opiskelee. Lapsena ei ollut mitään merkkejä lahjakkuudesta, vaan päinvastoin. Hän myös soittaa kitaraa korvakuulolta ja säveltää, tosin omaksi ilokseen, mutta hänen kappaleensa ovat hyviä mielestäni. Musikaalinen lahjakkuuskin ilmeni vasta koulussa, kun itse epämusikaalisena en sitä osannut tukea. Tämä puhumaan hitaasti oppinut nuori osaa myös kieliä hyvin.