Miksi suomalainen on niin kateellinen ja pahansuopa toisia kohtaan?

KUINKA JOKU KANSA VOI OLLA ONNETON ETTÄ SÄÄLII ITSEÄ.PAREMPI MEULKOLLAISET OLLAAN HILJAA

Suomessakin on asiassa alueellisia eroja, niinkuin on ulkomaillakin. Ei se aina mene niin, että Suomi paha, ulkomaat hyvä. "jonkun aikaa asuneelle" voin kertoa, että kun olet asunut muualla kauan aikaa, alkaa ne ruusunpunaiset lasit tippua ja alat huomata myös siellä ulkomailla ne vähemmän tädyelliset asiat. Kun kaikki on uutta ja hienoa, mielellään karsii ne ikävät jutut mielestään ja haluaa nähdä vain ne hyvät asiat. Loppujen lopuksi sitä kateutta on ihmisessä jonkun verran luonnostaan, mutta jotkut eivät näytä sitä niin selvästi. Yksi oleellinen asia, mikä pitäisi erottaa toisistaan, on vaatimattomuus ja kateus. Meillä sellainen vaatteiden kehuminen on enemmän nuorten juttu, toisaalta 

Itse sain paljon kehuja viimeksi viime lauantaina, kun meillä oli juhlapäivä. Sain kehuja hyvistä voileipäkakuistani, ihanasta helteeseen sopivasta salaatist ja salaatin ulkonäöstä sekä raikkaudesta, mekostani (joka kyllä oli omastakin mielestäni tosi onnistunut), siitä, että olin varannut erikoisruokavaliota noudattaville enemmän kuin yhden lajin ja ottanut kokonaisuudessakin heitä huomioon...juhlakalu sai yhden itsetehdyn lahjan, mikä sai todella paljon ihailua osakseen ja juhlakalu itsekin oli tosi tyytyväinen siihen. 

Laihdutuksesta olen kyllä kuullut paljon kehuja; en itselleni, kun olen aina ollut normaalipainoinen, mutta sivusta. Jos itsellesi on sattunut ettei tästä kukaan kehu, vika on enemmäkin tuttavapiirissä. 

Myös kulttuurierot ovat erilaisia. Jenkkityylinen joka paikan "Great" ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Kun suomalainen kehuu, hän myös tarkoittaa sitä. Jenkki välttämättä ei. Englantilainen on kohtelias, mutta silloinkin, kun ei tarkoita sitä. 

Valitettavasti kokemuksesta voin sanoa, että ulkomaiden, asuittepa missä tahansa, täydellisyys karisee kun se jonkun aikaa muuttuu pitkäksi aikaa. Missään ei ole täydellistä. 

Moi!

AP täällä taas, ja hämmästyin kun vanha ketjuni on nostettu esille. Hyvä juttu sinänsä, että tässä on itsekin saanut taas perspektiiviä, ja sain luettua koko ketjun uudelleen läpi.

Sen väärinymmärryksen haluan korjata, että ei minulla "ruusunpunaisia laseja" ole päässä ollut. Toki tiedostan ja näen tämän maan vajavaisuudet. Jotenkin vain tämä arkinen kanssakäyminen täällä on positiivisempaa. Toki sekin aina riippuu alueesta missä asuu, mutta tämä on oma kokemukseni länsirannikolta. Suomessa jos peset uutta, vähänkin hienompaa autoasi pihalla, niin johan siellä naapuri vahtaa sen näköisenä että taitaa olla hiekkaa valkovälissä. Tämäkin on enemmän sääntö kuin poikkeus - harmi kyllä. :-( Ei tietysti aina ja kaikkialla, mutta useammin. Edelleenkin uskallan väittää että täällä se asenne on enemmän "Voi vitsit, minäkin haluan tuollaista, mitähän voisin tehdä saavuttaakseni sen!", kuin että "Jaa, tuolla on tollanen auto/talo/vene/jokumuu, se on multa pois ja nyt vituttaa".

Hyvänä esimerkkinä esimerkiksi oma palkka ei ole Valtion Suurin Salaisuus. Täällä siitä puhutaan avoimesti, jolloin ihmiset saavat perspektiiviä siihen millainen oma liksa pitäisi olla.

Kuten sanoin, en tässä maalaile pelkkiä kauniita kuvia tästä maasta. Paljon täällä on kuraa ja älyttömiä asioita mitkä ovat muualla paljon paremmin. Mutta koska tästä nimenomaisesta asiasta halusin keskustelua herättää, niin siksi sen nostin esille. Voisihan tässä alkaa idiooteista kuskeista, olemattomasta julkisesta terveydenhuollosta, kalliista ruuasta, surkeasta rakentamisen laadusta, eriarvoistamisesta, tai muusta vastaavasta alkaa känisemään.. Mutta olen silti tyytyväinen tällä hetkellä, ja toki ikävöin Suomea. Haluaisin päästä kokemaan Suomen kesää, mutta töiden osalta ei vain ehdi. Ei se suuri palkkakaan paljoa lämmitä jos ei sitä vapaa-aikaa ole, ja kaikki raha menee laskuihin.

No mutta, kiitos kaikille kommentoijille, ja ymmärrän kyllä pointtinne. Olin ehkä liian kärkäs alkuperäisessä postauksessani, ja pahoittelen sitä. Haluan vielä mainita, että kukaan ei ole meitä kadehtinut, haukkunut, tai kehuskellut. Ihan muista syistä tämä aloitus ponnahti esille. :-)

Kaikkea hyvää ihmisille!

AP

[quote author="Vierailija" time="31.08.2012 klo 09:19"]

..Että kukaan ei tähän kommentoi. Harmi jos tästä tunnistatte itsenne. :( Noh, jokainenhan voi muuttaa vain itseään.

Kaikkea hyvää silti teille kaikille, ja hyvää viikonloppua!

AP

[/quote]

No ei varmaan kukaan oikein jaksa innostua näin väsyneestä provosta.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 07:20"]

No ei varmaan kukaan oikein jaksa innostua näin väsyneestä provosta.

[/quote]

Harmi kyllä ei ollut provo, vaan aito ihmettely. Kaikki eivät ole porvoosta (kuten täällä on tapana sanoa). Eihän näitä tulenarkoja aiheita pitäisi käsitellä kun tulee paha mieli. ;-)

Omassa asuinmaassani taas joku auto on aivan yhden tekevää, sitä ei juuri kukaan edes noteeraa... en tiedä mistä ihmiset edes olisi kateellisia.

Suomessa on taas se kummallista, että monet rikastuvat alkuun joillakin tuilla ja verorahojen imuroinnilla ja mitään kansantaloudellisesti tuottavaa he eivät elämänsä aikana pysty tuottamaan, kunhan pysyvät veronmaksajien kukkarossa tiukasti kiinni. Sen sijaan koulutusta ja oikeaa osaamista oikeassa markkinataloudessa vähätellään myös palkan muodossa ja "sekin insinöörin retale mitään osaa"" -tyylistä kommenttia kyllä tulee.

Onneksi näin ei ole kaikkialla ja sen vuoksi Suomessa asuminen on kyllä "kiss my ass"!

[quote author="Vierailija" time="31.08.2012 klo 09:28"]

Eikö ole terveempää pitää jalat maassa vaikka sitten pienen haukkumisen kautta?

Suuressa maailmassa on valtava määrä ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa jotain erityistä vain siksi, että ovat tienanneen rahaa jollain usein aika mitättömällä tavalla. Varsinkin positiivisuuden kehdossa USA:ssa näitä suoraan sanottuna kusipäisiä ihmisiä on vaikka kuinka paljon. Minusta suomalainen (ja tämä ei ole mikään ainoastaan suomalainen ilmiö) 'urotekojen' lyttäys on aivan tervettä. Säälittäviä ovat ihmiset, jotka esim. kirjoitettuaan pari hyvää kirjaa tai päästyään politiikan silmäätekeväksi kuvittelevat olevansa jotain maailmannapoja.

Oletko muuten tietoinen, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa? Minusta se johtuu rehellisyydestämme, ja se on joskus brutaalia ja sattuu, mutta lopputulos on se mikä ratkaisee.

[/quote]

Tämä kiteytti aika hyvin suomalaisuuden nurjat puolet. Muistuttaa minua siitä, miksi aikanaan lähdin Kainuusta. Siellä tuo oli kovin tavallinen asenne.

No, jotain Suomen "vetovoimasta" osoittaa sekin, että tutkimuksien mukaan n. 70% ulkomaille muuttaneista suomalaisista ei halua enää 5 asumisvuoden jälkeen muuttaa takaisin Suomeen.

Tätä vahvistaa omassa asuinmaassani ja -kaupungissa olevien suomalaisten mielipiteet; ne muuttavat takaisin joilla on aika perustava syy esim.yleiset persyyt tai vaikka lapsien kouluasiat eivät suju toivotulla tavalla. Muuten juuri kukaan ei halua Suomeen muuttaa, sen olen huomannut myös ihan omakohtaisesti.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 09:28"]

No, jotain Suomen "vetovoimasta" osoittaa sekin, että tutkimuksien mukaan n. 70% ulkomaille muuttaneista suomalaisista ei halua enää 5 asumisvuoden jälkeen muuttaa takaisin Suomeen.

Tätä vahvistaa omassa asuinmaassani ja -kaupungissa olevien suomalaisten mielipiteet; ne muuttavat takaisin joilla on aika perustava syy esim.yleiset persyyt tai vaikka lapsien kouluasiat eivät suju toivotulla tavalla. Muuten juuri kukaan ei halua Suomeen muuttaa, sen olen huomannut myös ihan omakohtaisesti.

[/quote]

siis perhesyyt :)

..Että kukaan ei tähän kommentoi. Harmi jos tästä tunnistatte itsenne. :( Noh, jokainenhan voi muuttaa vain itseään.



Kaikkea hyvää silti teille kaikille, ja hyvää viikonloppua!



AP

sillä minä en ole havainnut, etteikö suomalaiset kehusi toisen uutta autoa, vaatetta tms...

Vihaisia, katkeria ja kiukkuisiakaan en ole juuri tavannut, no, kotona joskus perheenjäseneni kyllä :)



Kommenttipalstat nyt ovat mitä ovat, ulkomaillakin.

että "miksi" kysymys on vaan tässä asiassa aika vaikea.



Itse tunnistan itsessäni toisinaan tuollaista kateutta, ja osaan linkittää sen lapsuudenkotiini. Vanhemmat olivat hyvin köyhistä oloista ja heidän lapsuudenkodeissaan oli ollut paljon "herravihaa" ja kateutta. Rikkaista puhuttiin puoliksi ironisesti parempina ihmisinä ja heitä kadehdittiin kun olivat vaan sattuneet syntymään sopivaan sukuun. Silloin köyhällä pientilallisella oli nykyaikaa paljon rajallisemmat mahdollisuudet nousta itse omin ponnisteluin ylöspäin varakkuus- ja asema-asteikolla.



Mutta mikä tuohon perinteiseen asenteeseen sitten on pohjimmiltaan syynä, sitä on vaikea tietää.

aluksi, jos haet asiallista keskustelua, älä aloita sitä halventamalla keskustelukumppaniasi. Tämä palsta on täynnä näitä asun ulkomailla ja olen parempi kuin te aloituksia - provokaatio alkaa menettää tehoaan. Ja näinhän sinä annat ymmärtää, koska me olemme kateellisia - sinä ilmeisesti et.



Periaatteessa havaintosi kuitenkin on oikean suuntainen tai ainakin tästä on vahva mielipide niillä, jotka vastaavat elinkeinojen kehittämisestä. Eli Suomessa on vaikea olla menestyvä yrittäjä, koska kateus on suurta ja saattaa näkyvä joillakin paikkaukunnilla esim. ilkivaltana.



Miksi näin on - osittain tässä on ehkä sosialismin kaikuja. Ihmisen asema ei Suomessa saisi riippua mitenkään hänen omista saavutuksistaan, koska kaikki on yhtä hyviä eikä panostamisessa saa/ voi olla eroja. Varallisuuden takana täytyy siis aina olla jokin vääryys.



Oscar.

Amerikkalaista kateutta ja venäläistä kateutta.

Amerikkalainen kateus on sitä että "Wow, tolla on tollasta, mitenhän minäkin voisin menestyä niin että saisin samanlaista"

Venäläinen kateus on sitä että "Voi paska, tuo on saanut tollasta, tässä on kyllä vääryys tapahtunut, mitenhän saisin sen siltä pois"



Vaikea arvata kumpaan ryhmään suomalaiset kuuluvat, valitettavasti.

Eikö ole terveempää pitää jalat maassa vaikka sitten pienen haukkumisen kautta?



Suuressa maailmassa on valtava määrä ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa jotain erityistä vain siksi, että ovat tienanneen rahaa jollain usein aika mitättömällä tavalla. Varsinkin positiivisuuden kehdossa USA:ssa näitä suoraan sanottuna kusipäisiä ihmisiä on vaikka kuinka paljon. Minusta suomalainen (ja tämä ei ole mikään ainoastaan suomalainen ilmiö) 'urotekojen' lyttäys on aivan tervettä. Säälittäviä ovat ihmiset, jotka esim. kirjoitettuaan pari hyvää kirjaa tai päästyään politiikan silmäätekeväksi kuvittelevat olevansa jotain maailmannapoja.



Oletko muuten tietoinen, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa? Minusta se johtuu rehellisyydestämme, ja se on joskus brutaalia ja sattuu, mutta lopputulos on se mikä ratkaisee.

Amerikkalaista kateutta ja venäläistä kateutta.

Amerikkalainen kateus on sitä että "Wow, tolla on tollasta, mitenhän minäkin voisin menestyä niin että saisin samanlaista"

Venäläinen kateus on sitä että "Voi paska, tuo on saanut tollasta, tässä on kyllä vääryys tapahtunut, mitenhän saisin sen siltä pois"

Vaikea arvata kumpaan ryhmään suomalaiset kuuluvat, valitettavasti.

ja niin totta : D

sitä on kaikkialla. Osoitat kiusallisen matalaa äo:ta luulemalla että sitä on vain täällä. Siitä en ainakaan ole sinulle tippaakaan kateellinen.

Siihen kulttuuriin vaan kuuluu, että aina pitää näyttää positiiviselta. Mutta ylläripylläri, samat tunteet niillä on kuin suomalaisillakin, mutta ilmaisukeinot vaan ovat vajavaiset.



Ja kun se kateellisuus pääsee pintaan, sen lapsellisempaa ihmistä on vaikea löytää kuin kateellinen amerikkalainen.

Eikö ole terveempää pitää jalat maassa vaikka sitten pienen haukkumisen kautta?

Suuressa maailmassa on valtava määrä ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa jotain erityistä vain siksi, että ovat tienanneen rahaa jollain usein aika mitättömällä tavalla. Varsinkin positiivisuuden kehdossa USA:ssa näitä suoraan sanottuna kusipäisiä ihmisiä on vaikka kuinka paljon. Minusta suomalainen (ja tämä ei ole mikään ainoastaan suomalainen ilmiö) 'urotekojen' lyttäys on aivan tervettä. Säälittäviä ovat ihmiset, jotka esim. kirjoitettuaan pari hyvää kirjaa tai päästyään politiikan silmäätekeväksi kuvittelevat olevansa jotain maailmannapoja.

Oletko muuten tietoinen, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa? Minusta se johtuu rehellisyydestämme, ja se on joskus brutaalia ja sattuu, mutta lopputulos on se mikä ratkaisee.

Tässäkin heti negatiivinen lähestymistapa. :) Lähinnä hain takaa sitä, että iloittaisiin tai oltaisiin edes neutraaleja toisten menestyksestä tai saavutuksista. En minäkään pidä siitä että paukutetaan henkseleitä jostain mitättömästä uroteosta. Silti se kirjankin kirjoittaminen voi olla suuri saavutus yhdelle, ja mitätön jollekin toiselle. Jos se sattuu menestymään (juuri sellaisen henkilön kohdalla jolla meni siihen kirjoittamiseen kymmenen vuotta), niin voisi silti sen panettelun, vähättelyn ja katkeruuden puuskan jättää pois.

Erinomainen vertaus toiselta keskustelijalta tuo amerikkalainen ja venäläinen kateus. Pitää todellakin paikkaansa. :)

En kirjoittanut tätä juttua siksi että meillä olisi mitään kadehdittavaa. Ei meitä ole kadehdittu, eikä se minua ole henkilökohtaisella tasolla vaivannut, eli se ei ole meidän persooniimme kohdistunut. Hävettää vain seurata joskus vierestä sitä kateutta ja vihaa mikä joissakin ihmisissä herää toisten saavutuksista.

Tuota lyttäämistä ymmärrän, mutta en siihen kannustaisi. Jollekin jokin saavutus voi olla elämänsä merkittävin, kun se toiselta vaatisi hyvinkin minimaalista ponnistusta. Siksi mielestäni saavutuksia pitäisi kunnioittaa ja kohdella subjektiivisesti, koska olemme kaikki erilaisia.

Noh, jos tästä vihdoinkin painelen maate. Kiitän tästä keskustelusta, sain tästä itsekin mietittävää ja hyviä syitä miksi tätä esiintyy harvinaisen paljon Suomessa. :)

AP

mutta kyllä se vaihtelee eri maissa yleisellä tasolla kuinka kateellisia ollaan. Suomessa on totuttu siihen ettei menestystä saisi näyttää, ettei leimata ylpeileväksi, leuhkaksi, ettei vain "luulla liikoja itsestään" ja kateutta on aika paljon.



Sellaisissa maissa, jossa on tavallisempaa näyttää elämän varallisuutta ja siitä on pitkät perinteet ja siitä ollaan ylpeitä, kateutta ei niin paljon esiinny. Kuten esim. USA, siellä on totuttu siihen että siellä on kaikki suurta ja mahtavaa ja menestys on tavoittelemisen arvoista ihan jokaiselle vaikkei omistais mitään, kateutta ei kansallisella tasolla esiinny niin paljon. Sielläkin arvostetaan ihmisen luonteessa nöyryyttä, muttei nöyristelyä. Ja näissä on ero.



Tämä on mun näkemykseni paljon aikaa USAssa viettäneenä jossa sisaruksiani asuu ja on kansalaisena.