Lapsi 5 v. näkee "hämärän kävelijöitä". Muilla vastaavaa?

hamaraahan on vain yolla

aurinko ei enää paista mutta ei ole vielä pimeääkään. Hämärän kävelijät on lapsen oma termi. En tiedä tarkkaan, missä vaiheessa kevättä kävelijöitä alkoi näkyä, mutta ikkunasta on tuijoteltu ulos jo pitkään.



ap

Toivottavasti ei aisti pelkoasi. Ei ne kävelijät teille mitään pahaa tee, ovat vain kaikuja. Lapset on näille jutuille avoimia kun niitä ei ole vielä normitettu. Tuo lahja katoaa ajan kanssa. Koita jaksaa siihen saakka. Eri asia tietysti on jos lapsi pelkää, silloin on syytä jutella ikätason mukaisesti tehden kuitenkin selväksi ettei vaaraa/pelättävää ole.

niin en kiinnittäisi suurempaa huomiota. Vilkas mielikuvitus tekee ehkä tepposia :)

Henkiä.

Tarkoitatko että kaiku=kummitus?



ap

En tiedä mistä johtuu enkä ole pahemmin asiaa ikinä pohtinut, ei vaivaa minua.

minustakin aika pelottavalta tuntuisi. Jotenkin kammottavaa tuommoinen. Voi olla ihan lapsen mielikuvitusta, näin sen haluaisin uskoa ja selittäisin. Silti ymmärrän täusin, että sua pelottaa..

En tiedä mistä johtuu enkä ole pahemmin asiaa ikinä pohtinut, ei vaivaa minua.

Ihan vain jotain häikkiä näkökentässä.

jotain mustia hahmoja jotka käveli meillä kotona, olin unen ja valveen rajalla ja näin niitä. ei huolta , ne on mielikuvitusta :)

Ei mikään kummitus tai henki siinä mielessä että sillä olisi mitään tietoisuutta tms. hiukan vaan samaan tapaan jäänne energiasta kuin auringon lämpö kivessä. ei ole mitään pelättävää.

Pelkäsin niitä itse,joskus kangistumiseen asti. Nyttemmin aistin muun maailman asioita toisella tavalla.



Älä pelkää,niistä ei ole mitään haittaa. Hienoa,ettei lapsesi pelkää. Keskimmäiseni näki näitä myös 3-5 vuotiaana. Aika yleistä lapsilla.



Itselleni on myöhemmin annettu jos jonkinmoisia trippejä,näitä saattaa olla pojallesikin myöhemmin luvassa. Ole tukena.

Ei mikään kummitus tai henki siinä mielessä että sillä olisi mitään tietoisuutta tms. hiukan vaan samaan tapaan jäänne energiasta kuin auringon lämpö kivessä. ei ole mitään pelättävää.

Ja höpöhöpö. Itse olet hämärä.

Itselleni on myöhemmin annettu jos jonkinmoisia trippejä,näitä saattaa olla pojallesikin myöhemmin luvassa. Ole tukena.

ap

Ei sitte tullu kellään mieleen se todennäköisin vaihtoehto? Lapsella on hyvä mielikuvitus. :D

joka on vähän välitilassa, valveen ja unen rajamailla tai jotenkin pois tolaltaan. Mä olen vieläkin sellainen, että jos valvon pitkään, alan "aistimaan" kaikenlaista (ja juurikin ap:n mainitsemia hahmoja) ja se johtuu ihan siitä, että en ole enää ihan hereillä vaikka siltä tuntuu. Myös aivan alkuraskaudessa, kun olen jollain lailla ollut järkyttynyt ja pois tolaltani, olen nähnyt tuollaisia. Mun mieli vain toimii niin. Ei silti ole tullut mieleenkään, että ne olisivat oikeasti todellisia. Ihmisellä, aikusiellakin, on rajaton mielikuvitus. :)

Pikemminkin on niin, että poika oikein odottaa hämärää, jolloin pääsee katselemaan niitä. Että ei pysty itse niitä kuvittelemaan, vaan ympäristön pitää olla juuri oikeanlainen.



ap

poika, silloin vajaa kolme vuotta, ihmetteli eräänä iltana, että miksi nuo jalat menevät tuonne toiseen huoneeseen. Silloin sanoin vain, että en osaa sanoa ja ruvetaan nukkumaan. Aamulla (kun itse uskalsin asiasta kysyä) kysyin, oliko ihminen setä vai täti. Poika vastasi, että setä, jolla oli vaalea mekko ja parta. Hän sanoi, että oli nähnyt sedän aiemminkin. Kysyin, että onko setä kiltti vai tuhma, niin poikani vastasi, että kiltti.



Sen jälkeen ei poikani ole kertonut setää nähneensä.

Lapselle kaikki on todellista, uni ja valvetila, toiveet ja todellisuus sekoittuu helposti toisiinsa. Lapsi on assosioinut nuo jännät ja viihdyttävät tilanteet tiettyyn aikaan ja tiettyyn mielentilaan.



Ap, ei ne ole todellisia, vaikka sulla oiskin kiusaus uskoa niin.

Näin mielenterveystyöntekijänä tuli kamalia ajatuksia mieleen; näköharhoja..Mutta joo ei ne varmaan niitä ole :) Ellei teijä suvussa oo kauheesti skitsofreniaa?? :D