Lahjakkaalle erityisopetusta?

Tuskin niitä äiskän antamia lisätehtäviä saa kouluaikana tehdä?

jos kerran kukaan koulussa ei tajua antaa vaikeampia tehtäviä, niin etkö voi tehdä sitä itse? Kyllähän alakoululaiselle keksii itsekin helposti vaikka mitä vaikeampaa tekemistä, tai hommaa vaikka yläasteen kirjat, ettei lapsen tarvitse käytöksen puolesta vauvan tasolle vajota.

Ei se nyt ihan noin mene. Kolmasluokkalaisella alkaa jo olla pitkiä päiviä, eikä minusta ole ok, että kotiin tultuaan hänelle lyödään seuraavat kirjat tiskiin ja hypätään kotikoulun maailmaan.



Osa opettajista on sitä mieltä, että lapselle ei voi opettaa ns. tulevia asioita. Etenkin tokaluokan opettaja teetti visusti samoja tehtäviä kuin muillakin, sillä hänen mielestään lapsi joutuu pulaan, jos seuraavalle luokalle mennessään jo osaakin ne asiat. Sama tilannehan lapsella on nyt ollut joka syksy: osaa jo.



Lapsi on kiinnostunut luonnontieteistä, joten käydään kyllä museoissa, katsotaan dokumentteja, lapsi lainailee kirjastosta haluamiaan kirjoja jne. Vapaa-aikanaan lapsi tykkää kuitenkin kaikkein eniten kavereiden kanssa puuhaamisesta, ystäväpiiri on laaja ja pyörivät tuolla hangessa lumisotaa leikkimässä. Ei sieltä voi oikein repiä poikaa sisälle ja sanoa, että "nyt otetaan vähän haastetta, luetaan suhteellisuusteoriaa!". Minusta lapsella on oikeus oppimiseen koulussa.

Tuskin niitä äiskän antamia lisätehtäviä saa kouluaikana tehdä?

luultavasti saa, pääongelmahan tuossa oli, että opettajat eivät ehdi eriyttää, vaikka haluaisivatkin. Joten ei kai niitä haittaa, jos äiti hoitaa eriyttämisen heidän puolestaan.

lapsi voi hypätä pari luokkaa ylemmäs?

luultavasti saa, pääongelmahan tuossa oli, että opettajat eivät ehdi eriyttää, vaikka haluaisivatkin. Joten ei kai niitä haittaa, jos äiti hoitaa eriyttämisen heidän puolestaan.

Itse asiassa haittaa. Esim. matematiikassa on tärkeätä, että lapsi oppii asian oikein. Opettajat eivät halua vastuuta siitä, että lapsi oppii omatoimisesti tai "epäpätevän" vanhemman opastamana jonkin asian päin honkia. Opettajan pitäisi ehtiä opettamaan ja varmistamaan, että lapsi on oppinut asian oikein. Tätä he eivät ehdi tehdä, eli eivät ehdi eriyttää, vaikka lapsella on tarve. Minustakin etusijalla ovat ne lapset, joilla on vaarana tipahtaa kärryiltä, eikä opettaja silloin ehdi tukea toisen ääripään lapsia.

eikö lapsi voi hypätä pari luokkaa ylemmäs?

Ei, sillä kolmannen ja viidennen luokan lasten elämänmenossa on vissi ero, lapsi on muutenkin ihan loppuvuoden lapsia ja kaverit ovat niin tärkeitä, ettei ole syytä siirtää väkisin sosiaalisesti ihan eri ryhmään. Sen sijaan olisi äärettömän kiitollinen, jos koulun luokkarajat joustaisivat ja lapsi voisi esim. osassa aineista osallistua ylempien tunneille tai olisi mahdollista luokkarajoja hämärtäen järjestää "porinaryhmiä" eri luokkien lapsille.

ei haittaa, vaikka ekaluokalla toiset osaavat lukea ja toiset eivät. Kyllä porukka siitä pian tasapäistyy...



Jos osaat kirjoittaa ja tunnet kirjaimet, niin silti piirrät sata a-kirjainta vihkoon kauniisti ja opettelet sanomaan a-aa, i-ii. Onko vähän turhauttavaa!

vaan matemaattisten taitojen tasosta. Vaikka emme ole derivointia (tietenkään) pojalle opettaneet, hän on ihan itse rakentanut ymmärryksen raja-arvoista ja niiden merkityksestä ihan käytännön elämään liittyen. Rutiininomaisen derivoinnin hän kyllä oppisi heti, jos sen hänelle näyttäisin. Siihenhän ei tarvita kuin mekaanista laskutaitoa (joka hänellä on huipputasoa jo nyt), koska abstraktimpi käsitys itse derivaatan merkityksestä on kypsynyt pojan mielessä tämän 6 vuoden aikana - kuten koko matemaattis-loogis-avaruudellinen maailmankuva muutenkin.

En usko, että hänellä tulee koskaan olemaan mitään rajaa matemaattisen ajattelun osalta. Hän on ihan itsekseen keksinyt mm. miten neliöjuuri lasketaan, mitä ovat potenssit, murtolukujen, prosenttien ja desimaalilukujen suhteet ja laskutoimitukset, rationaalilukujen jatkumon, jatkuvan ja diskreetin sarjan eron jne. jne. En pysty edes luettelemaan kaikkea. Lapsi nyt vaan on matemaattisesti lahjakas ja osaa soveltaa matematiikkaa oikeastaan kaikkeen ympärillään olevaan.

Eli jos kouluaineista puhutaan, niin matemaattisesti yläaste-lukio -tasoa, kielellisesti lahjakas (puhui varhain, oppi lukemaan ja kirjoittamaan varhain, oppii vieraskielisiä sanoja ensikuulemalta), luonnontieteisiin liittyvää tietoa jo nyt enemmän kuin keskivertoaikuisella, lukuaineet taatusti helppoja koska kaikki tieto jää päähän kerralla, muusiikillisesti lahjakas, hienomotorisesti (kuvis, käsityöt) lahjakas, liikunnallisesti ja karkeamotorisesti keskistasoa - pelaa pallopelejä, ui, juoksee, hiihtää, pyöräilee paljon. Sosiaalisesti lahjakas ja (ikävä kyllä) osaa jo tässä iässä lukea ihmisiä niin että on taitava manipuloimaan ja on ns. "johtajatyyppi".

esim, tuo matemaattinen lahjakkuus, miten ilmenee? Harva lapsi kun ihan arkielämässä törmää derivaattoihin tai sinilauseisiin...

kunnossa, niin erityislahjakas oppilas voi mennä suoraan toiselle luokalle, tai viimeistään hypätä kakkosen yli ja mennä ensimmäiseltä kolmannelle.



Tarvittavat asiantuntijalausunnot niin sosiaalisen kypsymisen myötä mahdollisuus edetä luokalla muita aiemmin.

Minkäs tyyppisistä eritteistä on kyse?



Ei, mutta oikeasti. Suomessa lahjakkaiden opetus on tabu. Itselläni on opettajan aineenopinnot kesken ja haluaisin suuntautua myös lahjakkaiden opetukseen.



En ole itse mikään superlahjakkuus, mutta peruskoulusta pääsin ulos noin 9,8 keskiarvolla tekemättä läksyjä juuri koskaan. Lukio meni samalla kaavalla. Riitti, kun tunnilla kuuntelin. Keskiarvo tosin oli enää himpun verran yli ysin.



Koulussa turhauduin, käytin aikaani (lievään) häiriköintiin, piirtelyyn yms. En koskaan oppinut tekemään tehtäviä säännöllisesti ja yliopistossa olin pulassa. Edellisen illan silmäilyllä tenteistä sai enää kakkosia tai kolmosia, vaikeimmissa aineissa (esim. piiritekniikka, elektroniikka, kolmiuloitteinen differentiaalilaskenta) olisi tarvinnut rutiinia tehtävien suorittamiseksi tenteissä kiitettävästi. No, valmistun kyllä kiitettävin arvosanoin, mutta vaikeaa on ollut. Esimerkiksi jatko-opintoja en vielä mieti, koska ne vaativat juurikin säännöllistä työtä.

Minä olen matikassa heikko (lukiossa lyhyt matikka, 6 kurssikeskiarvolla, enkä edes kirjoittanut kun ei ollut pakko), pojan isällä paremmat taidot, mutta sen verran laiska, ettei todellakaan ole opettanut matikkaa.



Lapsi sai jo pienenä matikan "kielestä" kiinni, eikä sitä junaa oikein voi pysäyttää sitten kun se on lähtenyt liikkeelle. Tässä kolmannen luokan kevään kirjassa on murtoluvut, jakojäännös jne. ja tuolla kirjalla poika olisi voinut ihan hyvin aloittaa ekaluokan, kevyenä siirtymisenä koulumatikkaan. Haastetta ei ole niin yhtään ja varmaan tuollekin aukeaisi lukion kirjoista aivan liian moni tehtävä, jos vain vähän opettaisi.



Nimenomaan se soveltaminen on avainjuttu. Kuka tahansa osaa opettaa lapselle vaikka kertotaulut ulkoa, mutta soveltamisessa vaaditaan jo isompaa kuvaa asiasta. Sama juttu enkun kanssa: sai jotenkin kielestä kiinni, eikä oppimista voi estää, kun joka päivä keksii jotain uutta ja pyörittelee asioita mielessään.



Toivottavasti teille osuu hyvä opettaja ja mahdollisimman pieni koululuokka.

eli tällä "erityslahjakkuuden" äidillä on lähes samanlainen omakohtainen kokemus. Ja ihan samalta alaltakin vielä... Tosin jatko-opintoja olen suorittanut kyllä n. 1/3 mutta tutkijan ura ei kiinnosta tippaakaan, joten jätin yliopiston ja siirryin spesialistiksi teollisuuteen. Mutta tämä hieman off-topic.

Juuri oman kokemukseni perusteella toivoisin lapselleni parempaa, helpompaa ja palkitsevampaa tietä koulun ja opintojen maailmassa. Luulisi nyt asioiden 25 vuodessa kehittyneen kasvatustieteidenkin saralla?

AP

Minkäs tyyppisistä eritteistä on kyse? Ei, mutta oikeasti. Suomessa lahjakkaiden opetus on tabu. Itselläni on opettajan aineenopinnot kesken ja haluaisin suuntautua myös lahjakkaiden opetukseen. En ole itse mikään superlahjakkuus, mutta peruskoulusta pääsin ulos noin 9,8 keskiarvolla tekemättä läksyjä juuri koskaan. Lukio meni samalla kaavalla. Riitti, kun tunnilla kuuntelin. Keskiarvo tosin oli enää himpun verran yli ysin. Koulussa turhauduin, käytin aikaani (lievään) häiriköintiin, piirtelyyn yms. En koskaan oppinut tekemään tehtäviä säännöllisesti ja yliopistossa olin pulassa. Edellisen illan silmäilyllä tenteistä sai enää kakkosia tai kolmosia, vaikeimmissa aineissa (esim. piiritekniikka, elektroniikka, kolmiuloitteinen differentiaalilaskenta) olisi tarvinnut rutiinia tehtävien suorittamiseksi tenteissä kiitettävästi. No, valmistun kyllä kiitettävin arvosanoin, mutta vaikeaa on ollut. Esimerkiksi jatko-opintoja en vielä mieti, koska ne vaativat juurikin säännöllistä työtä.

siellä koulussa sitten pitäisi pojallesi tehdä? Ottaisitko erityisopettajan mieluummin omalle pojallesi, vai jollekin, joka ei vaikka kolmannella osaa lukea tai kirjoittaa eikä tajua mistään mitään? Eiköhän tämä ole ihan rahasta kiinni, jos olisi mielin määrin rahaa käytössä niin toki jokaisella olisi oma erityisopettaja räätälöitynä juuri hänelle.

mitä toisella puolen maailmaa tehdään...



Eli meidän tyttö kuuluu myös aivan selvästi noihin erityislahjakkaisiin lapsiin. Hän aloitti koulun ikätovereidensa kanssa samaan aikaan ja on kulkenut koko ajan ns. samalla kotiluokalla samojen kavereiden kanssa.



Sen sijaan esimerkiksi matematiikan ja äidinkielen tunnit (erikseen vielä lukemisen ja kirjoittamisen tunnit) sekä tiedeaineet on koko koulun kesken jaoteltu osaamistason mukaisesti.



Eli Kindergarden luokasta viitosluokalle kaikki oppilaat tekevät aika ajoin osaamistestejä ja sitten kaikki oppilaat ryhmitellään tasonsa mukaisiin ryhmiin. Tämän jaottelun lisäksi opettajat saattavat siirtää oppilaita muulloinkin ryhmästä toiseen sen mukaan että jokaiselle riittää sopivasti haasteita.



Esimerkiksi oma tyttöni on nyt ikänsä mukaisesti tokaluokalla mutta tekee tällä hetkellä viitosluokan matematiikkaa ja nelosluokan tiedeaineita. Kyselin varovasti, että mitäs sitten kun vitosen matikka on käyty lävitse, kun vielä olisi 3 seuraavaakin vuotta opittavana samassa koulussa.



Opettaja ei pitänyt asiaa mitenkään ongelmallisena vaan sanoi, että tämä parhaiden matikkalaisten ryhmä jatkaa vaan eteenpäin, alueen keski- ja yläkouluissa on ihan samanlainen käytäntö eikä turhautumisia pitäisi päästä näin syntymään missään vaiheessa.



Mielestäni käytäntö on ihan loistava ja koska lapsille itselleen ei kerrota mikä on ns. "paras ryhmä" (eikä muuten myöskään ole sallittua vertailla koenumeroita keskenään) missäkin aineessa, vertailua ei pääse syntymään. Tai siis kaikille kaikki aineet ovat yhtä haastavia, mutta oppilaan omalla tasollaan. Ja mikä parasta myös nämä huippulahjakkaat lapset saavat kulkea kaikki perusjutut omien ikätoveriensa kanssa tuntematta oloaan kummajaiseksi.

erityisopettajien aika riitä edes niiden auttamiseen jotka apua todella tarttisivat. Itselläni on 4 lasta joista 2 käy erityisopella. ja tiukassa on saada apua. kohta pitää kait palkata opettaja kotiinkin..

että joo, vielä sitten erityislahjakkaille erityisopen apua?? hoh hoijaa.

Sun molopäilles, joista ei kuitenkaan autoasentajia kummempaa koskaan tule, vai oikeasti lahjakkaille lapsille, jotka saattaa olla tulevaisuuden Nokian perustajia?

Ei ihme, että suomi uppoaa.

AP; näet ihan turhaa vaivaa kirjoittaessasi VAUVA-lehden palastalle eityislahjakkaasta koululaisesta. Joko tämä on provo tai sitten et ihan oikeasti osaa etsiä apua oikeasta paikasta. Psykologi testeineen on hyvä väylä mittaamaan lapsesi tason ja sen jälkeen AVOIN, reilu keskustelu open kanssa. Erityisopea tarvitaan heikoille, ei heillä ole aikaa lahjakkaille lapsille. Eikä tarvitse ollakaan.

t: Ope/erityisope, jolla luokassaan lahjakkaitakin lapsia

lähinnä niiden oppimisvaikeuksien takia.

Sun molopäilles, joista ei kuitenkaan autoasentajia kummempaa koskaan tule, vai oikeasti lahjakkaille lapsille, jotka saattaa olla tulevaisuuden Nokian perustajia?

Sun molopäilles, joista ei kuitenkaan autoasentajia kummempaa koskaan tule, vai oikeasti lahjakkaille lapsille, jotka saattaa olla tulevaisuuden Nokian perustajia?

Ei ihme, että suomi uppoaa.

ajattelepa jos kaikki oppimis- ja muista vaikeuksista kärsivät pudotetaan kärryiltä ja syrjäytetään yhteiskunnasta heti ekalla luokalla. Mitäköhän niistä tulee isona? Rikollisia ja mielenterveysongelmaisia, jolloin Nokian perustajat jajoutuvat kulkemaan paikasta toiseen henkivartijoiden ja tappouhkausten saattelemana, tavalliset työssäkäyvät taas joutuvat pelkäämään, milloin heidän lapsensa siepataan lunnaiden toivossa ja voiko talon jättää vartioimatta viikonlopuksi varkaiden pelossa.

Ja kai ne oikeasti lahjakkaat lapset osaa olla taantumatta alakoulussa, vaikka vähän liian helppoa koulussa olisikin.

tulee kyllä tosi surullinen olo siitä, miten vähän erityislahjakkuuksia Suomessa arvostetaan.



Tilanteen ei missään tapauksessa pitäisi olla joko tai -tyylinen ratkaisu. Esimerkiksi tuo koko koulun oppilaiden jaotteleminen osaamistason mukaisesti olis tosi hieno juttu. Tuolloin kukaan ei ole erilainen tai erityinen, vaan jokainen lapsi saa OMAN tasonsa mukaista opetusta.



Esimerkiksi jos se 3-luokkalainen lapsi, joka on todella pulassa kirjoittamisen kanssa, saisikin rauhassa harjoitella kirjoittamista 2-luokan tasolla (huom. tässä ryhmässä voisi olla siis lapsia aina ekasta ylöspäin, eikä tätäkään kolmosluokkalaista leimattaisi huonoksi tai erilaiseksi), voisi hän oppia nauttimaan kirjoittamisesta ihan toisella tavalla. Lisäksi hän saisi ammattimaista opetusta ja tukea juuri sillä tasolla kuin jo on. Vastaavasti samalla luokalla oleva 3-luokkalainen mestarikijoittaja voisi olla jo kutosluokan tason kirjoittajien kanssa. Näin hänkin saisi oman tasoista opetusta ja tukea juuri sillä tasolla kun hän jo on, leimautumatta erikoiseksi kummajaiseksi (koska tässä ryhmässähän olisi myös muita 3,4,5 tai 6-luokkalaisia. Mikä tässä syteemissä olisi niin vaikeaa toteuttaa? Toki koko koululla ns. nämä ryhmätunnit pitäisi olla samaa aikaa, mutta miksei se olisi mahdollista. Esim. koko koululla alkaisi aamu matikalla, jonka opetus tapahtuisi ryhmissä jne.

että tuossa ryhmäopetuksessa ideana on nimenomaan se, että sama oppilas, joka on esim. 2-luokan tasolla kirjoittamisessa, voi ollakin jaettu 6-luokan tasoryhmään matematiikassa. Näin oppilaan olisi mahdollista olla koko ajan "oman tasoistensa" kanssa opetuksessa. Ja tärkeää on myös se, että oppilaille itselleen ei kerrota onko ryhmä tasoltaan hyvä vai huono, jotta ei tule turhaa kiusaamista, kehumista tai pahaa mieltä.



Ihan järjetöntä ajaa koko kansaa oppimaan samassa tahdissa, tästä kärsivät niin heikot kuin hyvätkin.