Lue keskustelun säännöt.
Miten olette selvinneet työttömyyden häpeästä?
28.12.2009 |
Itselläni on ylihuomenna edessä viimeinen työpäivä. Työsopimusta ei jatkettu. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen jäämässä varsinaisesti työttömäksi. Pelkään, että häpeän tätä niin paljon, että jään vain piileksimään sisätiloihin enkä kehtaa näyttää naamani päiväsaikaan missään. Lapsi on esikoululainen ja ainoa koko päiväkodissa, jota tullaan vuoden vaihteen jälkeen hakemaan pois klo 12. Miten kestän lapsen tarhakavereiden vanhempien, naapureiden ja tuttavien kyselyt ja selän takana puhumiset? Taloudellinen puoli hirvittää myös.
Kommentit (18)
Onko ap kateellinen jollekin, jolla on varaa olla kotona lasten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai syysi. Yhteiskunnallinen tilanne nyt vain on niin huono, ettei kaikille hyvillekään työntekijöille aina löydy töitä. Näin voit ajatella.
ihmisiä työttöminä (jopa ekonomeja ja tekniikan akateemisia). Et ole mikään poikkeus ja suuri ihmettelyn aihe missään, vaikka niin tunnut kuvittelevan.
t. akateeminen pätkätyöläinen
Itse koin myös valmistumisen jälkeen suurta häpeää työttömyydestäni. Hassua, etten ajattele muiden työttömyydestä oikein mitään, mutta kun se osuu omalle kohdalle, niin se onkin suuri häpeäpilkku.
En kyllä oikein osaa lohduttaa. itse sain onneksi noin parin viikon päästä yllättäen tiedon, että olen saanut töitä.. sen jälkeen helpotti tosi paljon, kun tiesin, että pian työt alkaa. Sitten oikeastaan jo nautinkin työttömyydestäni..
Mutta siis, tuskin kukaan ajattelee työttömyyttäsi millään lailla pahalla! Sehän on nykyään niin arkipäivää, samoin kuin lomautuksetkin, että ei kukaan sitä ihmettele.
Se olisi häpeä, jos olisit joutunut työttömäksi varastettuasi työnantajaltasi tms. Senkus sanot suoraan, että firma vähensi väkeä ja mä jouduin työttömäksi.
Oletko jo hakenut töitä? Mä hain raivolla töitä, kun sain tiedon, että työsopimusta ei jatketa. Olin vielä alalla, joka ei vastannut koulutustani. Hain koulutustani vastaavaa työtä (n. 100 hakemusta ja 15 haastattelua). Sain ensin 9 kk vuorotteluvapaapestin, joka poiki toisen pestin ja sitten vakituisen paikan. Ajat on vaikeat, mutta onnea yritykseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi näistä jotka jatkuvasti haukkuu täällä työttömiä luusereiksi yms.
ensin alkuun olin onnellinen, kerrankin oli mahdollisuus levätä, takana oli 15v kiireistä elämää, yrittäjänä ja toisen työssä, pienten lasten äitinä ja mummon pikku apulaisena.
Vasta puolen vuoden jälkeen aloin hakea töitä, minun työkokemukseni ja koulutukseni vastanneet lainkaan toisiaan, milloin olin liian kokenut, milloin minulle sanottiin ettei ole tarpeeksi kokemusta.
Silloin aloin tuntea häpeää, en kehdannut käydä esim kaupassa aamupäivisin vaan menin vasta iltapäivällä. Onneksi keksin kaiken maailman kurssit, joita työkkäri järjesti ja kansalaisopiston, niistä sain itsetuntoni takaisin ja lopulta opiskelin lisää ja sain vakituisen työn, kesken opiskelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu! Muiden työttömyyttä en ole koskaan kokenut laiskuudesta tai huonoudesta johtuvana mutta kun itse olin työttömänä niin koin kovaa huonouden tunnetta - jopa niin kovaa että jätin paria paikkaa joihin mahdollisuuksia olisi varmasti ollut hakematta. Työttömyysvuoden aikana tästä kaikesta seurasi masennus ja masentuneena menin huonohenkiseen työpaikkaan josta oli pakko irtisanoutua puolen vuoden työsuhteen jälkeen. Onneksi tässä vaiheessa tuli lapsi ja pääsin takaisin kiinni elämään. Vuoden äitiysloman jälkeen pääsin töihin ja nyt mietin kovasti miksi tunsin itseni niin huonoksi oman työttömyyteni aikana...
Ap:lle ja muille, tsemppiä, vaikka tiedän että se saattaa kuulostaa höpsöltä!
en todellakaan ajattelisi, että tilanteessasi olisi mitään häpeämistä!!! Hus, pois tuollaiset ajtukset!
Ajattelisin ennemminkin, että onneksi tuon eskarikaverin äidin työttömyys on edes osunut noin hyvään saumaan. Lapsen kannaltahan on kivaa, että äiti ehtii olla läsnä enemmän tärkeänä eskarivuonna! Ymmärrän, että työn etsiminen ja taloudelliset huolet ovat kurjia ja kuormittavia, mutta yritä silti nähdä tuo positiivinenkin puoli.
Työttömyysaikana voit myös toisinaan kutsua lapsen eskarikavereita teille iltapäivällä. Se lujittaa lapsen kaverisuhteita ja veikkaan, että kaverien perheetkin varmaan ovat iloisia kyläilyistä ja sinulla ja lapsellasi on mukavaa. Kyläilyt ovat myös mukava tapa tutustua kavereiden vanhempiin, sillä lapsen kasvaessa koululaiseksi kaikki hyötyvät siitä, lapsen kaverien perheet ovat tuttuja. Ja kerro vain rohkeasti etsiväsi töitä, jos on tarvis selitellä. Ties, vaikka joku vinkkaisi hyvästä avoimesta työpaikasta tms. Toisaalta, en usko, että kukaan odottta mitään selittelyjä. Elämäntilanteita on monenlaisia.
Tsemppiä! Pari seuraavaa päivää ovat kurjia, mutta sitten vain eteenpäin elämässä. Nauti eskarilaisestasi ja usko tulevaisuuteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100% puhuu selän takana "työttömyydestä". Totuus on, että jäin sairaslomalle rv. 16 ja nyt rv. 37 menossa... Naapureiden kanssa ollaan aika vähän jutuissa, joten eivät tiedä tn. raskaudesta. Olen tukeva normaalisti ja maha toisaalta ei ole kauhean iso, joten eipä tuota juuri takin päältä näin talvella näe, kun ei läheltä edes nähdä.
Työttömyys on mitä todennäköisimmin vain väliaikainen jakso myös sinun elämässäsi ja sitten saat taas puurtaa duunia vuosikymmeniä. Nauti tästä lyhyestä ajasta lapsesi kanssa - pari vuotta vielä niin lapsella on omat menonsa eikä äidin kanssa vietetty aika enää merkitse niin paljon. (Ja kuten aiemmat vastaajat jo todenneet niin eihän työttömyys mikään häpeä ole!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain töitä aivan hullun lailla, soitin suunnilleen jokaiselle koskaan tuntemalleni ihmiselle töiden perässä, ja kun törmäsin puolituttuun kadulla, valehtelin tilanteesta. Se kysyi mitä teen, ja vastasin edellisen ammattini. Tuntui että rentouduin ensimmäisen kerran vasta saatuani uuden työn.
Tarhakaverien vanhemmat eivät meillä kyllä työasioista kysele, eivät myöskään normaalit tuttavat. Vain sellaiset joita ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen, nehän saattavat just kysyä että "mitä kuuluu, mitä sä nykyään teet". Mutta täytyy olla aika huono tuuri että niihin törmää juuri työttömäksi jäätyään. Eikä ketään kiinnosta puhua muiden ihmisten työtilanteesta niiden selän takana, ei vain ole mikään uutinen ellei siihen liity jotain erityisen mehevää (tyyliin että sait potkut koska olit seksisuhteessa pomoosi, mikä tuskin on totta).
Kyllä se siitä. On rankkaa olla työtön, mutta ei se ole ikuinen tilanne. Onnea sinulle.
mutta ihan väärälle alalle tähän lama-Suomeen.
Mieheni on ihana ja fiksu mutta kamppailee saman ongelman kanssa. Niin se häpeä... vai onko se kateutta?
Jopa sillä yla-asteen tyhmimmällä pissistyttösellä kera samanhenkisen raksapoikaystävänsä on iso omakotitalo ihan tuossa vieressä. Veloista en tietenkän tiedä enkä muustakaan onnesta, mutta tämä työttömyys tietysti pikkuisen pistää veetuttamaan.
Rahasta meillä ei ole puute kuitenkaan. Joku järki kuitenkin ollut päässä velanoton suhteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omani ei halua lähteä kotiin edes silloin
itsesäälillä vaimon ja lasten edessä. Niillä minä selviän työttömyyden häpeästä. Iltasin kun muut menee nukkumaan, kerron vaimolleni ettei minua väsytä. Jään sohvalle suremaan kohtaloani.
Saan sairasta mielihyvää kun läheiset säälivät, kun ei ollut varaa ostaa lapsille joululahjoja. Lapsetkin säälivät minua ja vaimoni myös.
Fantasioin kuinka he jättävät minut, ja saan luvan aloittaa alkoholistin uran ja hitaan kuoleman.
Työttömyys oli merkittävin tapahtuma elämässäni.
Tiedän tunteen, ainakaan omalla kohdallani tuo ei aikoinaan ollut vitsi. Kun itseänsä pääsee kunnolla moittimaan niin siinä ei ole mitään rajaa.
Meidän poika HALUAA jäädä kavereiden kanssa. Tuon jälkeenhän on päivälepo, välipala ja sitten pääsee päivän kohokohtaan: kavereiden kanssa leikkimään ulos.
Tarvitset yllättävän paljon aikaa työnhakuun. Ainankin mun piti käydä monissa haastatteluissa ja pahinta on nämä koko päivän kestävät testauspäivät. Mihin laitat lapsen kaikiksi niiksi iltapäiviksi.
Työtkin voi alkaa saman tien, lapsella olisi hoitopaikka valmiina. Voit haastattelussa sanoa, että voit aloittaa heti.
Mä ehdin olla työttömänä 3 kuukautta. Juuri sen verran, etten ehtinyt ansiosidonnaiselle, kun laskettiin bonukset (juuh, firma maksoi bonuksia ja myös osa niistä, jotka tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanottiin sanoi myös bonuksia) ja lomarahat irtisanomsiajan päälle.
kohotan maljan sen kunniaksi. Vihaan työntekoa ja onneksi nykymaailmassa ei ole vakituisia työpaikkoja. Työtä on tehtävä. Onneksi se ei ole ikuista. Mukavaa päästä loisimaan ja nukkumaan aamuisin pitkään. Ah ja nauttimaan työkkärin rahoista.