Zotge

Moikka kaikille!

Täällä on pillerit jätetty pois vajaa neljä viikkoa sitten. Ollaan 31- vuotiaita ja elämäntilanteessa ollut välillä paljonkin muuttujia. Nyt tuli vaan pari kk sitten se piste, että totesin jottei elämä taida koskaan sujua niin, että kaikki olisi "valmiina" lasta varten. Otettiin parin kk harkinta-aika ja sitten jäi pillerit pois. :)

Päätettiin (tai kai se minä olin joka päätti :D ), että aloitetaan samantien aktiivisesti yrittämään. Pillerit lopetettuani, jonkin sortin menkat alkoi neljän päivän jälkeen, eli nyt menossa kiertopäivä 20. Olen tikutellut ovista jo 10 päivää, eikä ole viivaa ilmestynyt. Ja nyt sitten iskee järjen vastaisesti jo huoli ja epätoivo, kun sitä ovulaatiota en ole saanut tikutettua. Vaikka tiedän, että pillereiden jälkeen voi luomukierrot mennä joksiskin aikaa ihan sekaisin. Vähän välillä naurattaa itseäkin, että pitääkö olla tämmönen hätähousu. Jotenkin vaan tullut nyt se tunne, että miten ei älynnyt jo aiemmin jättää niitä pillereitä, kun tässähän voi tulla vaikka mitä ongelmia ja kestää vaikka kuinka kauan. Ja miten tämän pää kestää, jos jo pelkän ovulaation odottelu on näin jännää/ahdistavaa. :D

Poppypeonita hyvin asian tuossa ilmaisikin: "Sekin tuntuu väsyttävältä, että ensin ei kuulu kuukautisia/ovulaatiota, sitten ei ehkä kuulu plussaa, sitten pelätään keskenmenoa, sen jälkeen lapsen terveyttä ja synnytysongelmia ja loppuelämän saa pelätä, että lapselle tapahtuu jotain... :D"

Näillä mennään eteenpäin. :)