yenn
Seuratut keskustelut
Kommentit
No näiä nyt sattuu itse kullekkin joskus. Älä mieti sitä sen enempää. Mäkin saan välillä kauheita nauruhepuleita väsyneenä ja kuormittuneena. Kai se stressi silleen jotenkin purkautuu siinä
Siis, tarkoitetaanko tässä peräkammarisuudella nyt sitä, että jää aikuisenakin vielä asumaan vanhemmilleen, vai sitä ettei muuta pois kotikaupungistaan jonnekkin kauemmas..? Tiiän yhen miehen, joka on jäänyt asumaan kotiinsa. Käy kyllä töissä ym. Hänellä on autoja ym projekteja kotinsa halleissa, joita vapaa-aikanaan laittaa.
Mutta jos tässä meinataan sitä, etteikö muuttaisi kotikotikaupungistaan kauas, niin en ainakaan itse halua muuttaa kauas vanhemmastani sekä sisaruksestani. Autetaan aina toinen toisiamme ja vanhemmallammekin on jo ikää melkein 70, joten haluan olla tukena ja auttaa häntä tulevaisuudessa.
10 vuotta kohta. Ikää 27v. Oon ollu pätkiä myös sairaslomalla. Eri työhommissa (kuntouttavilla) oon ollu työkkärin kautta, mutta en koskaan vakituisissa palkkatöissä. Hyvällä tuurilla ennen kolmekymppisiä saan ekan ammatin ja saan ekan vakituisen työpaikan. Oon eläny "köyhästi" koko elämäni, joten siihen tottuu. Nyt mulla on ollu n.400-600e ylimäärästä, ja olo on ollu ku kroisoksella. On ollu ihanaa ostaa asioita itselle ja kissalle mitä ei ole aikoihin voinut ostaa. Näin köyhänä sitä oppii arvostamaan rahaa. Joku tonni olis itelle sama raha ku miljoona. Kyllä sitä on pärjänny, ku on pitäny pärjätä. En nykyään juuri koskaan käy missään, enkä enää juopottele tms joten rahaa on päässyt säästymäänkin tuosta 600 eurosta. Niin ja autoa tai korttia mulla ei ole. Liikun lähinnä kävellen joka paikkaan.
Omasta mielestä jossain lumisessa, kylmässä maassa. Savun tuoksu, talvi, metsässä hengailu, eläinten läsnäolo tms antaa mulle kauheesti jotain, en vaan tiiä mitä se on. Talvesta tulee aina ihan erilaiset vibat mitä kesästä.
No, sain ennustajalta tiedon että oon eläny Venäjällä, Siperiassa. Kaksin asuttiin äidin kanssa askeettisessa, mutta tunnelmallisessa pienessä mökissä. Kertoi myös minun äidin olevan shamaani, jonka taidon minä perin. Ratsasin hevosella metsissä ja ihmisiä tuli luokseni jotta parannan heidät. Tässä nykyisessä elämässä harrastan ratsastusta, äidillä, mummolla ja muilla sukulaisilla on selvänäköisyyden taitoja, joita myös minulla on. Eli sinänsä mennyt ennustukset ihan nappiin jos näihin on uskoakseen.
Mitään ei oo pakko lukea jos ei viitsi tai huvita. Tätä kokemusta ei tän enempää voi tiivistää. Päinvastoin, tästä pitäs puhua enemmän ja varottaa muita ketkä saattavat joutua kyseiseen operaatioon. En toivois kenellekkään samanlaisia traumoja mitä itse sain.