Y
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä myönnänkin että tilanne alkaa lähestyä väkivaltaa, vaikkei suoranaista lyömistä ole. Mutta ei mieheni ole muutoin mitenkään narsisti tai sairas ihminen, vaikka kovasti kaikki sitä yrittävätkin tuputtaa. Mieheni suuttuu koska isken sanallisesti hänen heikkoon kohtaansa, muttei se tietenkään oikeuta häntä väkivaltaan millään lailla. Usein hän sanoo "Ai sinä saat sanoa mulle mitä vaan ja mä en saisi suuttua". Sanon, että saat suuttua, mutta et alkaa tönimään yms. Hän myöntää, mutta seuraavan kerran sama jatkuu.
Ap
Arvoisa AP, anna itsellesi arvoa! Suosittelen sitä, mitä joku muu sanoikin jo langassa - miten suhtautuisit, jos miehesi tekisi tätä lapsellenne? Tai vaikka parhaalle ystävällesi, tai äidillesi, tai kenelle tahansa ihmiselle? Ymmärrän, että on vaikeaa ajatella että joku niin rakas voisi tehdä niin pahasti, mutta sinun on pystyttävä astumaan päässäsi tilanteen ulkopuolelle ja arvioitava objektiivisesti, onko miehesi käytös parisuhteessa sallittavaa.
Pyydän että muistaisit myös, että väkivalta ei ole pelkkää nyrkillä turpaan lyömistä! Puhuit potkimisesta, tönimisestä, suun peittämisestä jne aiemmin. Hän luultavasti tarkoituksella tekee näitä "lievempinä" pidettyjä muotoja ensin, testaa miten reagoit ja miten pitkälle hän voi mennä. Olet antanut kaikella tällä tahtomattasi luvan mennä seuraavalla kerralla vielä vähän pidemmälle.
Sillä taas ei varsinaisesti ole väliä, mikä patologia on tai ei ole miehesi käytöksen takana, tai onko se sairasta vai ei. Fakta on silti se, että et voi hyvää elämää itsellesi ja lapsellesi rakentaa huushollissa jossa mies käyttäytyy tuolla tavoin. Varsinkin kun sanot, että "seuraavan kerran sama jatkuu" - tiedät siis jo itsekin, ettei mies tule käytöstään muuttamaan. Jos jotain, niin käytös on eskaloitunut, ja tulee varmaan eskaloitumaan jatkossakin jos et laita peliä poikki.
Kuuletko edes itseäsi? Herää, hyvä ihminen! Hän on käynyt jo monta kertaa kuvauksessasi käsiksi sinuun. Ei terveessä parisuhteessa potkita edes "(ei kovaa)". Sanot ettei hän ole kontrolloiva, mutta ei kestä erimielisyyksiä vaan alkaa uhkailla ja töniä sinua. Se, että hän on tässä vaiheessa tehnyt käytännössä kaiken paitsi klassisesti vetänyt nyrkillä silmän mustaksi ei tarkoita, etteikö hän olisi jo ollut väkivaltainen sinua kohtaan... Ja voisi jatkossa olla vieläkin väkivaltaisempi.
Koulutuksella ja järjellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka väkivaltainen joku voi olla. Toisin kuin usein ajatellaan, kotiväkivallassa on kyse hyvin laskelmoidusta hyökkäyksestä jota valheellisesti puolustellaan hakattavan tunteisiin vedoten hallinnan menettämisellä - ilmenee siis siitä että nämä ihmisethän ei suinkaan kilahtele esim töissä pomolle tai muille ihmisille joiden tönimisestä ja päälle sylkemisestä tulisi seuraamuksia. Hän koettelee nyt sietokykysi vesiä. Kotiväkivallan varomerkit ovat sanallinen aggressio -> fyysisen väkivallan uhkaukset -> "lievä" fyysinen väkivalta -> vakava fyysinen väkivalta. Kolme ekaa pykälää täyttyy kevyesti, joten arvaat tästä kaavasta, mikä odottaa sinua ja lastasi.
Siihen on vaikea sanoa mitään, jos aikuinen nainen tekee omasta puolestaan valinnan jäädä katsomaan väkivaltaista möykkäämistä ja uhkailua. Mutta pyydän että muistaisit, että sinulla on äitinä, aikuisena ja ihan vaan ihmisenä velvollisuus suojella lastasi tuollaiselta pelon ja vihan ja väkivallan ilmapiiriltä!
Kivikissaäiti kirjoitti:
Y kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Kyse oli vielä Good Morning -merkkisestä Orange 100% Squeezed fruit -mehusta, jossa hedelmäliha on hakattu todella pieneksi, eli ei todellakaan isokokoista. Miksei 7-vuotias välitä mitään siitä, mitä äiti tahtoo??? Kiittämätön pee.
No, jo nyt on perhana! Miksi lapsen tarvii juoda, jos ei halua? Anna olla juomatta. Ei se siihen kuole! Inhoan tuputtamista yli kaiken. Omalla adhd-lapsella on aistiyliherkkyys, ja jos ääneenkin lausuu inhokkiruoan nimen, niin häneltä meinaa oksennus tulla. En tee numeroa, jos lapselle jokin ruoka ei maistu...okei, tänään se ei paljon syöny, niin annetaan ruisleipää...
Se sinun lapsesi on kuule susta erillinen persoona. Jos sä tykkäät hedelmälihamehusta, niin hän välttämättä ei. Mitä enemmän sille raivoat, sitä enemmän se ehdollistuu ruoan välttelyyn. Ruoka maistuu nimittäin paljon paremmalta, kun on rennolla ja hyvällä mielellä.
Sekoitin siihen maitohappobakteerin, koska lapsella on menossa antibioottikuuri. Se meni siihen mehuun vahingossa, koska siinä on hedelmälihaa niin pieninä hileinä etten edes mieltänyt sitä hedelmälihamehuksi. Lapsi kronglaai turhasta.
Ja sinä jaksat jo toista päivää jauhaa ja mököttää siitä saatanan mehusta?!? Kuinka vitun köyhiä te olette, kun tarvii lasta syyllistää jostain juomattomasta mehutilkasta "kun se meni hukkaan"??? Olet käsittämätön idiootti!
Se on periaate. Että ainakin olisi pitänyt yrittää saada lapsi ottamaan annos. Mies oli sika, kun ei tukenut siinä minua. Vitun paska. Se tukeminen olisi ollut lapsen etu, sillä saadessani tukea mieheltä en olisi jäänyt niin epävarmaksi ja yksin.
Ja kasvatuksen näkökulmasta siinä oli myös se, että jos aloitetaan jokin kuuri, niin sillä mennään, eikä oteta sen mukaan, kuinka mahtavan sopivaa mehua siihen lapsen mielestä onkaan sekoitettu. 10+ vai 7- -mehua.Klassista narsismia tuollainen auktoriteetin kyseenalaistamiseen jumittaminen, ihailun vaatiminen, ja puolisokin on yhtäkkiä "vitun paska sika" kun syntyy joku hetkellinen erimielisyys. Lisäksi kuulostaisi pienten mainintojen perusteella siltä että sinullakin on ollut ainakin yksi narsistivanhempi, jolta olet tuon persoonallisuushäiriösi "perinyt". Olet siitä tietoinen, että on olemassa vaara, että laitat pahan kiertämään seuraavalle sukupolvelle - tämä on hyvä, koska miehesi on oikeassa. Sinä olet todellakin vaarassa olla samanlainen lapsellesi kuin sinulle on oltu, ehkä eri "toteutustyylillä" mutta samaa myrkkyä kuitenkin.
Jos mikään pikkuriikkinenkään solunen sinussa tuntee aitoa empatiaa ja rakkautta lastasi kohtaan (eikä vain rakkautta välineenä ja ihailun lähteenä) niin VÄHINTÄ mitä voit tehdä lapsesi hyväksi on hankkiutua psykoterapeutin puheille, ja ruveta sitä kautta käsittelemään avoimesti ja rehellisesti noita lapsuustraumojasi. Jo pienestä näytteestä ajatteluasi ja käytöstäsi voi päätellä, että oma epävakautesi tulee muutoin tekemään pahaa vahinkoa pienelle ihmiselle - on varmaan tehnyt jo.
Tiedän kyllä, että on vaarana, että kasvatustyylini periytyy, mutta siis ei se siinä kohtaa perityisi, kun mies olisi tukenut minua mh-bakteerin antamisessa. Siis tukenut minua! En sano, että karjunut lapselle, että pakko ottaa! Vaan että ois näyttänyt, että äidillä on nyt kyllä pointti tässä. Niin että mies kehtaakin siinäkin kohtaa vedota minun vaarallisuuteeni... Näkee, ettei silläkään ole aivan homma hallussa. Moetin kyllä sen ulkopuolinen avun hakua kasvattamisongelmiin, eihän mies mua näköjään kykenekään tukemaan, kuten luulin. terapiassa olen.
Jos näillä forumeilla käyttämäsi nimimerkin alkutarinasta voi mitään päätellä, niin kyse ei ole "vaarasta", vaan se on jo tapahtunut, tapahtumassa, se tapahtuu koko ajan ja vahinko on koko ajan suurempi. Sinä olet lapsellesi mitä äitisi oli sinulle. Miten et näe, että siinä missä sinun äitisi polki sinua julmasti sinulta mielipiteitä kysymättä, sinä julmasti poljet lastasi, mm. tekemällä kärpäsestä härkäsen kuten mehujutusta riehumisen kanssa, uhkailemalla hylkäämisellä (kivikissat!), kiusaamalla miestäsi? Vai eikö lapsellasi ole samaa ihmisarvoa kuin sinulla?
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Kyse oli vielä Good Morning -merkkisestä Orange 100% Squeezed fruit -mehusta, jossa hedelmäliha on hakattu todella pieneksi, eli ei todellakaan isokokoista. Miksei 7-vuotias välitä mitään siitä, mitä äiti tahtoo??? Kiittämätön pee.
No, jo nyt on perhana! Miksi lapsen tarvii juoda, jos ei halua? Anna olla juomatta. Ei se siihen kuole! Inhoan tuputtamista yli kaiken. Omalla adhd-lapsella on aistiyliherkkyys, ja jos ääneenkin lausuu inhokkiruoan nimen, niin häneltä meinaa oksennus tulla. En tee numeroa, jos lapselle jokin ruoka ei maistu...okei, tänään se ei paljon syöny, niin annetaan ruisleipää...
Se sinun lapsesi on kuule susta erillinen persoona. Jos sä tykkäät hedelmälihamehusta, niin hän välttämättä ei. Mitä enemmän sille raivoat, sitä enemmän se ehdollistuu ruoan välttelyyn. Ruoka maistuu nimittäin paljon paremmalta, kun on rennolla ja hyvällä mielellä.
Sekoitin siihen maitohappobakteerin, koska lapsella on menossa antibioottikuuri. Se meni siihen mehuun vahingossa, koska siinä on hedelmälihaa niin pieninä hileinä etten edes mieltänyt sitä hedelmälihamehuksi. Lapsi kronglaai turhasta.
Ja sinä jaksat jo toista päivää jauhaa ja mököttää siitä saatanan mehusta?!? Kuinka vitun köyhiä te olette, kun tarvii lasta syyllistää jostain juomattomasta mehutilkasta "kun se meni hukkaan"??? Olet käsittämätön idiootti!
Se on periaate. Että ainakin olisi pitänyt yrittää saada lapsi ottamaan annos. Mies oli sika, kun ei tukenut siinä minua. Vitun paska. Se tukeminen olisi ollut lapsen etu, sillä saadessani tukea mieheltä en olisi jäänyt niin epävarmaksi ja yksin.
Ja kasvatuksen näkökulmasta siinä oli myös se, että jos aloitetaan jokin kuuri, niin sillä mennään, eikä oteta sen mukaan, kuinka mahtavan sopivaa mehua siihen lapsen mielestä onkaan sekoitettu. 10+ vai 7- -mehua.
Klassista narsismia tuollainen auktoriteetin kyseenalaistamiseen jumittaminen, ihailun vaatiminen, ja puolisokin on yhtäkkiä "vitun paska sika" kun syntyy joku hetkellinen erimielisyys. Lisäksi kuulostaisi pienten mainintojen perusteella siltä että sinullakin on ollut ainakin yksi narsistivanhempi, jolta olet tuon persoonallisuushäiriösi "perinyt". Olet siitä tietoinen, että on olemassa vaara, että laitat pahan kiertämään seuraavalle sukupolvelle - tämä on hyvä, koska miehesi on oikeassa. Sinä olet todellakin vaarassa olla samanlainen lapsellesi kuin sinulle on oltu, ehkä eri "toteutustyylillä" mutta samaa myrkkyä kuitenkin.
Jos mikään pikkuriikkinenkään solunen sinussa tuntee aitoa empatiaa ja rakkautta lastasi kohtaan (eikä vain rakkautta välineenä ja ihailun lähteenä) niin VÄHINTÄ mitä voit tehdä lapsesi hyväksi on hankkiutua psykoterapeutin puheille, ja ruveta sitä kautta käsittelemään avoimesti ja rehellisesti noita lapsuustraumojasi. Jo pienestä näytteestä ajatteluasi ja käytöstäsi voi päätellä, että oma epävakautesi tulee muutoin tekemään pahaa vahinkoa pienelle ihmiselle - on varmaan tehnyt jo.
Terapeutilla on lakisääteinen vaitiolovelvollisuus. Mutta mietipä nyt, mitä menit juuri väittämään: että järjestelmä, joka poimii lapset turvaan väkivaltaisista ympäristöistä on "perhettä vastaan". Ei, vaan se väkivaltainen käytös ja väkivaltainen käyttäytyjä itse on perhettä vastaan. Vastuu tuottaa turvallinen ympäristö on sinulla ja miehelläsi. Jos lapsi otettaisiin perheeltä pois, se johtuisi siitä, että perhe on niin myrkyllinen ympäristö, että lapsen on PAREMPI tulla otetuksi pois. Nämä systeemit eivät ole olemassa lapsiperheiden kiusaksi.
Joku kävikin näppärästi jakamassa oman happily-ever-afterinsa ex-väkivaltaisen miehensä kanssa. Väkivaltaisen miehen tapojen muuttuminen on toki mahdollista... Toisinaan. En lottoaisi sinun ja lapsesi elämää sen varaan että mies SAATTAA EHKÄ JOSKUS muuttua JOS jaksaa käydä JATKUVASTI terapiassa ja olla siellä REHELLINEN. Esim. oma isäni oli juuri sellainen harvoin "oikeaan" väkivaltaan turvautuva, räjähtävä sekopää, joka muka menetti aina tunteidensa hallinnan mutta ainoastaan vaimoaan ja lapsiaan kohtaan. Hän on käynyt 40 vuotta terapiassa äitini pyynnöstä, mutta koska hän valehtelee kaikille terapeuteilleen käytöksestään ja tapahtumista, hän ei ole koskaan saanut oikeaa hoitoa ja on siksi sama väkivaltainen vaimon/lastenhakkaaja kuin 40 vuotta aiemminkin, ei minkäänlaista muutosta. Esittää kyllä aina tehneensä parannuksen seuraavaan räjähdykseen asti, ja esitys menee äitiini täydestä, joka kerta, tässä elämänvaiheessa siis uskonut ilmiselvän valheen jo satoja kertoja. Ajattelee, että eroaminen ja uuden miehen etsiminen on vaikeaa, mutta vielä yhden tilaisuuden antaminen helppoa. Yhtäläisyydet lankaan myös siinä, että äitini vaikka jopa mustelmilla kieltää isäni olevan väkivaltainen tai sairas, vaan sanoo tätä "äkkipikaiseksi" - vertaa sinun "temperamenttiseesi".