Y

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet lukenut parisuhdeväkivallasta? Kirjoitit tämän aloituksen? Teet testejä? Kyselet neuvoja? Merkit ovat olemassa.

En toki tunne tilannettanne kokonaan, mutta silti tämä vaikuttaa minusta valitettavan selvältä. Voi olla, että palstoilla liioitellaan asioita, koska me emme käy läpi sinun positiivisia tunteita miestäsi kohtaan, vaan luemme vain kaiken kirjoittamasi karun tekstin. Niin saa selkeän kuvan, kun tunteet eivät ole häiritsemässä tilanteen analysointia.

Ei ole mitään väliä sillä kuinka koulutettu tai menestynyt mies on siihen nähden, voiko hän olla väkivaltainen. Usein koulutetut miehet ovat kuitenkin älykkäämpiä väkivaltansa suhteen, kuten sinunkin miehesi, sillä hän käyttää väkivaltaa, josta ei jää jälkiä.

Et ehkä vielä tunnista itseäsi kun luet parisuhdeväkivallasta, mutta uskon sen johtuvan siitä, että tilanne ei ole vielä edennyt pahimpaan, vaikka se näyttää olevan etenemässä sinne. Usein väkivallan uhrit eivät myöskään HALUA nähdä tilannetta selkeästi, sillä on vastenmielistä todella käsittää se, että rakas ihminen todella sylkee minua kohti (sylkeminen on selkeä merkki halveksunnasta, eikä missään nimessä kuulu parisuhteeseen), tönii, potkii ja ei välitä tunteistani.

Yleensä parisuhdeväkivaltaa käyttävät eivät todellakaan ole kokoajan pahoja ja ilkeitä, koska se kuuluu kuvaan. Muutenhan toinen lähtisi heti. Asiaan kuuluu se, että mies on suurimman osan ajasta "oma itsensä" niin kuin olet oppinut hänet usean vuoden ajan tuntemaan. Kaikki myös etenee todella hiljaa. Ei todellakaan ole ennenkuulumatonta sekään, että narsistinen ihminen suostuu (pari)terapiaan. Sillä hän voi kontrolloida jäämistäsi.

Olet ehkä rakastunut mieheesi, näet yhteisen tulevaisuutenne selkeänä, yhteinen lapsi jolle haluat tarjota ydinperheen, haluaisit että kaikki menee suunnitelmiesi mukaan, yrität ymmärtää miestäsi ja vähätellä tilannetta, et suostu uskomaan että mies voi olla niin paha kuin ulkopuoliset tilanteen näkevät - kaikkea tuota mies voi käyttää hyväksensä.

Suosittelen hakemaan apua. Lastensuojelua ei tarvitse pelätä eikä siinä ole mitään häpeällistä, pikemminkin se olisi vastuullista. Kommenttini on tarkoitettu avuksi ja pohdittavaksi, ei liioitteluksi ja syyttelyksi.

Kiitos järkevästä kommentista. Ymmärrän sanomasi, mies on nyt kuitenkin hakenut apua ja aion katsoa ainakin siihen asti tilannetta. Tottakai haluaisin ydinperheen lapselleni, ja kyllä rakastan miestäni ja haluaisin tukea häntä muuttumaan, oltaisiin sitten yhdessä tai vaikka erottaisiinkin. Ja pelkään kyllä siinä mielessä lastensuojelua, koska minä en ole tehnyt mitään väärää, ja jos mieheni hakee apua ja saan lastensuojelun niskaan niin on se minusta paha asia. Voin kyllä muuttaa toiseen osoitteeseen tilanteen niin vaatiessa, mutta en kaipaa mitään lastensuojelullisia toimenpiteitä.

AP

Et tietenkään kaipaa. Eihän ne lastensuojelulliset toimenpiteet sinua varten ole, vaan lastasi? Hänen tilanteestaan olet rakkaudestasi sokea, kun olet hyväksynyt sylkemisen ja tönimisen ja potkimisen ihan "normaalina" "temperamenttisuutena" voidaksesi varjella omaa elämänpiiriäsi, vaikka tiedät (toivottavasti) itsekin että vanhemman kuvakulmasta asetelma on sairas, muutenhan et olisi tehnyt tätä lankaa.

Miten muuten luulet että miehesi yksilöterapian kanssa todella käy, jos hän pariterapiankin jätti heti alkuunsa kesken tarpeettomana?

Y kirjoitti:

Y kirjoitti:

Osaan vinkata sen verran, että on väärä lähestymistapa yrittää saada YTHS:llä mt-hoitoa. Ei niillä riitä resurssit sellaiseen niin mitenkään. Mutta!!! YTHS:n kautta pääsee ajamaan asiaa että pääsisi Kelan tukemaan psykoterapiaan.

Muistan myös kuinka ahdistavaa oli passivoituneena ajaa sitä prosessia eteenpäin, niin tässä on askel askeleelta tämmönen how-to.

1. Raahaudu YTHS:lle ja kerro siellä siitä mikä sinua vaivaa. Älä kainostele yksityiskohtien jakamisessa, vaikka onkin vieras ja kiusallinen tilanne kertoa ventovieraalle kipeistä tunnoista. Saat melko varmasti ajan psykiatrille, tai ensin jollekin hoitajalle kertomaan samat lätinät ja sitten psykiatrille. Kerrot vaan tarinasi ja olemassaolosi laadun kullekin ihmiselle jonka eteen sinut kärrätään.

2. Seuraavaksi on Kelan kuntoutuspsykoterapian edellyttämä kolmen kuukauden peukaloidenpyörittelyaika. Odotukseen voi kuulua tapaaminen tai pari YTHS:n ylityöllistettyjen mielenterveysihmisten kanssa. Sinulle tehdään tänä aikana yksinkertaiset verikokeet joista katsotaan mm. että kilpirauhanen toimii oikein. Tämä 3kk odotusosuus on kieltämättä suolainen kun haluaisi saada apua ahdinkoonsa mahdollisimman pian, mutta en osaa muuta sanoa kuin että älä vielä hajoa, valo jo häämöttää tunnelin päässä.

3. Odottelun loppua kohden sinun kannattaa jo ryhtyä valkkaamaan yksityistä, Kelan kelpuuttamaa terapeuttia, jonka kanssa sovit asiakkuudesta. Tämä voi kuulostaa työläältä, mutta se hoituu näppärästi netissä vaikka yhdessä iltapäivässä. Kelan nettisivuilla on Palveluntuottajahaku, jolla saat listan kaikista alueesi kuntoutuspsykoterapeuteista ja heidän yhteystiedoistaan.  Listaa ei kannata liikaa miettiä. Listan kaikki henkilöt ovat päteviä ihmisiä ja hinnoissa ei ole huomattavaa vaihtelua. Jos haluat tietyn sukupuolisen terapeutin, tai pätevyyden tietyssä terapiasuuntautumisessa, nämä jutut voi tietenkin ottaa huomioon, mutta itse suosittelisin perustamaan valinnan etäisyyteen. Jos et omista autoa, lyhyen kävelymatkan päästä löytyvä toimisto on plussaa ihmispelkoiseksi ahdistuneelle sekä toimettomaksi masentuneelle. Asiakkuuden sopiminen hoituu ihan hyvin sähköpostilla, eli ei tarvitse kärsiä kuumottavia puheluita. Sposti voi kuulua vaikka näinkin yksinkertaisesti: "Moi, olen masentunut ja aloittamassa Kelan tukeman psykoterapian, olisiko sinulla aikoja? Sopisiko tutustumiskäynti? T. Nyymi Nyyminen".

4. 3kk odottelun lopuksi sinulle lyö YTHS:n psykiatri B-lääkärinlausunnon käteen. Jos olet myös sopinut terapian aloittamisesta mieluisen terapeutin kanssa, olet nyt valmis lähettämään Kelalle hakemuksen kuntoutuspsykoterapiaan. Tämä lausunto tulee laittaa mukaan liitteeksi kun lähetät hakemuksen Kelalle. Luultavasti psykiatri lyö käteen myös reseptin mielialalääkkeille... Kirjoitan tästä kohta erikseen, mutta ensin tämä lista loppuun.

5. Hakemus kuntoutuspsykoterapiaan on lomake KU 131. Lomake löytyy Kelan sivuilta PDF:nä, mutta et voi tehdä hakemusta Kelan sähköisessä asiointipalvelussa, joten valitettavasti joudut toimittamaan fyysiseen Kelaan fyysisen lomakkeen. Hakemuksessa saattaa kuumottaa osuus, jossa joudut perustelemaan millä tavoin sairaus vaikuttaa opintoihisi, mutta jos olet saanut B-lausunnon niin samoin perustein saat tämän hakemuksenkin läpi. Kerrot vain pragmaattisesti esim. tunnetiloista jotka estää tekemästä X.

6. Hakemus on mennyt läpi, ja näin Kela lupaa seuraavan vuoden ajan maksaa ison slaissin jokaisesta terapiakäynnistäsi - on siis opiskelijan budjetilla toteutettavissa. Terapeutti ja Kela hoitavat jatkosäädöt keskenään kanssa, sinulle vaan jää terapian käyminen ja oman osuuden maksaminen kun lasku saapuu. Se on tyypillisesti noin 10-15 euroa per käynti. Älä kavahda hintaa - 40-60 egee kuussa mielenterveyteen on paras sijoitus minkä koskaan teet.

7. Kun olet käynyt terapiaa vuoden, joudut hankkimaan YTHS:ltä uuden B-lausunnon ja pistämään uuden Kela-hakemuksen joka jatkaa taas vuodella. Mutta koska veemäinen odotteluvaihe ei toistu ja terapeuttikin on jo valittu, menee siinä vaiheessa rutiinista käydä kertomassa YTHS-psykiatrille B-lausuntoa varten että jep jep, vieläkin tuntuu pahalta - jos siis tuntuu.

Pirusti tsemppiä kaikille kanssaopiskelijoille, jotka ei aina pysy ihan kasassa. Kela maksaa liimat, jos jaksatte tovin jonottaa.

Tosiaan, mielialalääkkeistä vielä. Niistä ollaan montaa mieltä, ajattelin jakaa omat näkemykset kun on kattavaa mömmökokemusta omakohtaisesti ja lähipiirissä.

- Lääkkeistä on, tai voi olla, hyötyä, mutta vain muun hoidon, eli tässä tapauksessa terapian tukena. Ei mitään järkeä luopua terapiasta siinä luulossa että pelkät pillerit auttaa. Ei auta. Sama kuin söisit buranaa syöpään; hoidat oireita, kuolet silti hitaasti sisältäpäin.

- Lääkkeiden teho ei ilmene heti. Ei mitään järkeä luopua lääkkeistä ennen kuin on pari kuukautta antanut kehonsa tottua niihin.

- Mielialalääkkeillä todella epähedelmällistä harrastaa mitään päihdepelleilyjä. Mielialalääkkeiden kanssa ei varsinkaan kannata ryypätä, koska alkoholi potkii lujempaa lääkkeiden kanssa. Saatat miettiä, että siis halvat kännit!? - ei, vaan tuntikausien laattaamista, vuosisadan krapula, ja lopuksi viekkariyökötyskin alkaa jo potkia koska oksensit päivän lääkkeet ulos.

- Älä lopeta lääkkeitä äkillisesti, koska saat siitä tosiaan vieroitusoireita. Vaihtelee lääkkeittäin, ei mitään hurjaa tremens-vapinaa yleensä kuitenkin odotettavissa pari viikkoa huimausta, pahoinvointiaaltoja sekä täysin kivuttomia mutta fyysisenä tuntuvia "brain zapeja" jotka tuntuu siltä kuin päässä tapahtuisi hetkellinen oikosulku ja ajatukset katkeavat.

- Jos haluat lopettaa lääkkeet kokonaan, pyydä YTHS-psykiatrilta lopetusannosta; lääkkeet tulee usein ei-puolitettavassa muodossa joten et voi oma-alotteisesti laskea annostasi ja lopettaminen cold turkey on syvältä ja epäsuositeltavaa.

- Lääkkeitä on paljon, ja niillä on yksilökohtaisesti ilmeneviä etuja ja haittoja. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että olisit joku mömmöpilvessä aivottomana lilluva zombi. Jos sivuvaikutukset häiritsee elämää, tai jos koet että lääkkeellä ei kuukausien jälkeenkään ole oikeasti mitään vaikutusta sinuun, niin mene ihan rohkeasti sen YTHS:n psykiatrin puheille ja pyydä että vaihtaa lääkkeesi johonkin muuhun.

- Psykiatrit ja lääkärit eivät koskaan tule kertomaan sulle sivuvaikutuksista koko totuutta, koska pelkäävät ettet sitten ota niitä lääkkeitä ollenkaan. Tässä tiivistetty totuus: Ekat päivät on paskimmat - joko liikaa tai liian vähän virtaa. Päivässä parissa olo nopeasti normalisoituu. Sen jälkeen odotettavissa on lievänä ja aalloittaisena valikoima tältä listalta: uneliaisuutta, unettomuutta, tokkuraisuutta, käsien tärinää, pupillien laajenemista, ruokahalun muutoksia ja pahoinvointia. (Lääkkeen ottoajalla voi keskittää epämieluisten oireiden vahvin ilmaantuminen vaikkapa tunteihin joina nukut.) Kirsikkana kakun päällä seksuaaliset sivuvaikutukset - joillakin libidon ja alapään herkkyyden voimistumista, mutta yleisemmin kuitenkin heikentymistä. Seksuaaliset sivuvaikutukset lähtee hitaammin kuin muut, saattavat jäädä pariksi kuukaudeksi roikkumaan, mutta kaikki tämä loppuu lääkkeen lopettamisen myötä.

- Kaikki sivuoireet ja oikean lääkkeen/annoksen löytämisen säädöt (ja tunnoton toosakin) on täysin worth it kunhan viimein saa sen itselle sopivan lääkkeen kohdalle. Aina löytyy niitä jotka pelottelee zombisumuilla tai tunteiden kokonaan katoamisella ja moni säikähtää huonoa ensikokemusta. Mutta kun lääke on sopiva, silloin olo on täysin normaali, sillä erolla että kauheimpien olotilojen käyristä viilautuu ne kipeimmät piikit pois. Näin ei ole täysin omien tunteidensa ja ajatustensa armoilla, mistä on korvaamatonta apua sekä arjessa että terapiassa.

Y kirjoitti:

Osaan vinkata sen verran, että on väärä lähestymistapa yrittää saada YTHS:llä mt-hoitoa. Ei niillä riitä resurssit sellaiseen niin mitenkään. Mutta!!! YTHS:n kautta pääsee ajamaan asiaa että pääsisi Kelan tukemaan psykoterapiaan.

Muistan myös kuinka ahdistavaa oli passivoituneena ajaa sitä prosessia eteenpäin, niin tässä on askel askeleelta tämmönen how-to.

1. Raahaudu YTHS:lle ja kerro siellä siitä mikä sinua vaivaa. Älä kainostele yksityiskohtien jakamisessa, vaikka onkin vieras ja kiusallinen tilanne kertoa ventovieraalle kipeistä tunnoista. Saat melko varmasti ajan psykiatrille, tai ensin jollekin hoitajalle kertomaan samat lätinät ja sitten psykiatrille. Kerrot vaan tarinasi ja olemassaolosi laadun kullekin ihmiselle jonka eteen sinut kärrätään.

2. Seuraavaksi on Kelan kuntoutuspsykoterapian edellyttämä kolmen kuukauden peukaloidenpyörittelyaika. Odotukseen voi kuulua tapaaminen tai pari YTHS:n ylityöllistettyjen mielenterveysihmisten kanssa. Sinulle tehdään tänä aikana yksinkertaiset verikokeet joista katsotaan mm. että kilpirauhanen toimii oikein. Tämä 3kk odotusosuus on kieltämättä suolainen kun haluaisi saada apua ahdinkoonsa mahdollisimman pian, mutta en osaa muuta sanoa kuin että älä vielä hajoa, valo jo häämöttää tunnelin päässä.

3. Odottelun loppua kohden sinun kannattaa jo ryhtyä valkkaamaan yksityistä, Kelan kelpuuttamaa terapeuttia, jonka kanssa sovit asiakkuudesta. Tämä voi kuulostaa työläältä, mutta se hoituu näppärästi netissä vaikka yhdessä iltapäivässä. Kelan nettisivuilla on Palveluntuottajahaku, jolla saat listan kaikista alueesi kuntoutuspsykoterapeuteista ja heidän yhteystiedoistaan.  Listaa ei kannata liikaa miettiä. Listan kaikki henkilöt ovat päteviä ihmisiä ja hinnoissa ei ole huomattavaa vaihtelua. Jos haluat tietyn sukupuolisen terapeutin, tai pätevyyden tietyssä terapiasuuntautumisessa, nämä jutut voi tietenkin ottaa huomioon, mutta itse suosittelisin perustamaan valinnan etäisyyteen. Jos et omista autoa, lyhyen kävelymatkan päästä löytyvä toimisto on plussaa ihmispelkoiseksi ahdistuneelle sekä toimettomaksi masentuneelle. Asiakkuuden sopiminen hoituu ihan hyvin sähköpostilla, eli ei tarvitse kärsiä kuumottavia puheluita. Sposti voi kuulua vaikka näinkin yksinkertaisesti: "Moi, olen masentunut ja aloittamassa Kelan tukeman psykoterapian, olisiko sinulla aikoja? Sopisiko tutustumiskäynti? T. Nyymi Nyyminen".

4. 3kk odottelun lopuksi sinulle lyö YTHS:n psykiatri B-lääkärinlausunnon käteen. Jos olet myös sopinut terapian aloittamisesta mieluisen terapeutin kanssa, olet nyt valmis lähettämään Kelalle hakemuksen kuntoutuspsykoterapiaan. Tämä lausunto tulee laittaa mukaan liitteeksi kun lähetät hakemuksen Kelalle. Luultavasti psykiatri lyö käteen myös reseptin mielialalääkkeille... Kirjoitan tästä kohta erikseen, mutta ensin tämä lista loppuun.

5. Hakemus kuntoutuspsykoterapiaan on lomake KU 131. Lomake löytyy Kelan sivuilta PDF:nä, mutta et voi tehdä hakemusta Kelan sähköisessä asiointipalvelussa, joten valitettavasti joudut toimittamaan fyysiseen Kelaan fyysisen lomakkeen. Hakemuksessa saattaa kuumottaa osuus, jossa joudut perustelemaan millä tavoin sairaus vaikuttaa opintoihisi, mutta jos olet saanut B-lausunnon niin samoin perustein saat tämän hakemuksenkin läpi. Kerrot vain pragmaattisesti esim. tunnetiloista jotka estää tekemästä X.

6. Hakemus on mennyt läpi, ja näin Kela lupaa seuraavan vuoden ajan maksaa ison slaissin jokaisesta terapiakäynnistäsi - on siis opiskelijan budjetilla toteutettavissa. Terapeutti ja Kela hoitavat jatkosäädöt keskenään kanssa, sinulle vaan jää terapian käyminen ja oman osuuden maksaminen kun lasku saapuu. Se on tyypillisesti noin 10-15 euroa per käynti. Älä kavahda hintaa - 40-60 egee kuussa mielenterveyteen on paras sijoitus minkä koskaan teet.

7. Kun olet käynyt terapiaa vuoden, joudut hankkimaan YTHS:ltä uuden B-lausunnon ja pistämään uuden Kela-hakemuksen joka jatkaa taas vuodella. Mutta koska veemäinen odotteluvaihe ei toistu ja terapeuttikin on jo valittu, menee siinä vaiheessa rutiinista käydä kertomassa YTHS-psykiatrille B-lausuntoa varten että jep jep, vieläkin tuntuu pahalta - jos siis tuntuu.

Pirusti tsemppiä kaikille kanssaopiskelijoille, jotka ei aina pysy ihan kasassa. Kela maksaa liimat, jos jaksatte tovin jonottaa.

Osaan vinkata sen verran, että on väärä lähestymistapa yrittää saada YTHS:llä mt-hoitoa. Ei niillä riitä resurssit sellaiseen niin mitenkään. Mutta!!! YTHS:n kautta pääsee ajamaan asiaa että pääsisi Kelan tukemaan psykoterapiaan.

Muistan myös kuinka ahdistavaa oli passivoituneena ajaa sitä prosessia eteenpäin, niin tässä on askel askeleelta tämmönen how-to.

1. Raahaudu YTHS:lle ja kerro siellä siitä mikä sinua vaivaa. Älä kainostele yksityiskohtien jakamisessa, vaikka onkin vieras ja kiusallinen tilanne kertoa ventovieraalle kipeistä tunnoista. Saat melko varmasti ajan psykiatrille, tai ensin jollekin hoitajalle kertomaan samat lätinät ja sitten psykiatrille. Kerrot vaan tarinasi ja olemassaolosi laadun kullekin ihmiselle jonka eteen sinut kärrätään.

2. Seuraavaksi on Kelan kuntoutuspsykoterapian edellyttämä kolmen kuukauden peukaloidenpyörittelyaika. Odotukseen voi kuulua tapaaminen tai pari YTHS:n ylityöllistettyjen mielenterveysihmisten kanssa. Sinulle tehdään tänä aikana yksinkertaiset verikokeet joista katsotaan mm. että kilpirauhanen toimii oikein. Tämä 3kk odotusosuus on kieltämättä suolainen kun haluaisi saada apua ahdinkoonsa mahdollisimman pian, mutta en osaa muuta sanoa kuin että älä vielä hajoa, valo jo häämöttää tunnelin päässä.

3. Odottelun loppua kohden sinun kannattaa jo ryhtyä valkkaamaan yksityistä, Kelan kelpuuttamaa terapeuttia, jonka kanssa sovit asiakkuudesta. Tämä voi kuulostaa työläältä, mutta se hoituu näppärästi netissä vaikka yhdessä iltapäivässä. Kelan nettisivuilla on Palveluntuottajahaku, jolla saat listan kaikista alueesi kuntoutuspsykoterapeuteista ja heidän yhteystiedoistaan.  Listaa ei kannata liikaa miettiä. Listan kaikki henkilöt ovat päteviä ihmisiä ja hinnoissa ei ole huomattavaa vaihtelua. Jos haluat tietyn sukupuolisen terapeutin, tai pätevyyden tietyssä terapiasuuntautumisessa, nämä jutut voi tietenkin ottaa huomioon, mutta itse suosittelisin perustamaan valinnan etäisyyteen. Jos et omista autoa, lyhyen kävelymatkan päästä löytyvä toimisto on plussaa ihmispelkoiseksi ahdistuneelle sekä toimettomaksi masentuneelle. Asiakkuuden sopiminen hoituu ihan hyvin sähköpostilla, eli ei tarvitse kärsiä kuumottavia puheluita. Sposti voi kuulua vaikka näinkin yksinkertaisesti: "Moi, olen masentunut ja aloittamassa Kelan tukeman psykoterapian, olisiko sinulla aikoja? Sopisiko tutustumiskäynti? T. Nyymi Nyyminen".

4. 3kk odottelun lopuksi sinulle lyö YTHS:n psykiatri B-lääkärinlausunnon käteen. Jos olet myös sopinut terapian aloittamisesta mieluisen terapeutin kanssa, olet nyt valmis lähettämään Kelalle hakemuksen kuntoutuspsykoterapiaan. Tämä lausunto tulee laittaa mukaan liitteeksi kun lähetät hakemuksen Kelalle. Luultavasti psykiatri lyö käteen myös reseptin mielialalääkkeille... Kirjoitan tästä kohta erikseen, mutta ensin tämä lista loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, terapia voi auttaa. Mutta vain jos sinne oikeasti menee ja siellä käy. Pelkät lupaukset ja aikeet mennä ei valitettavasti auta. Väkivaltaisille miehille on olemassa omia ryhmiä, esim.Jussi-työ, kannattaa ottaa selvää.

Mies on jo ottanut tällaiseen tahoon yhteyttä ja odottaa tapaamista. Mutta tämän palstan perusteella meistä tehdään lastensuojeluilmoitus, mies on psykopaatti raivohullu narsisti, ja minä ole kykenemätön hoitamaan lastani. Aika kovia sanoja tietämättömiltä.

AP

Laita egosi syrjään hetkeksi. Ei ole kyse siitä, että olisit "huono äiti". Voisit ihan hyvin olla vaikka maailman paras kasvattaja kaikin tavoin, eihän sitä täällä  kukaan tiedä. Mutta maailman paras äitikin saisi työstään pelkkiä miinuspisteitä jos hän on ainut ihminen jolla on valta viedä lapsensa turvaan pelon ja vihan ilmapiiristä eikä hän tee sitä valintaa lapsensa vuoksi koska mies on potkimisen, sylkemisen ja uhkailun lomassa joskus "ihana".

Terapia on pitkällinen prosessi - tuloksia voi hyvinkin tulla tai olla tulematta, mutta joka tapauksessa ne ovat vuosien päässä. Eikä sinun lapsesi turvallisuudella ja arvokkaalla, eheällä lapsuudella voi lyödä vetoa siitä, tekeekö mies parannuksen joskus. Mitä lapsen turvallisuuteen tulee, sinun on oltava kasvattaja ensin ja puoliso vasta toissijaisesti, jollet halua katsoa lapsesi itsetuho-oirehtimista joka alkaa viimeistään aikuisuuden kynnyksellä. KUKAAN ei tule ulos väkivaltakodista eheänä.