xssssssss

Vierailija kirjoitti:

Niin pienestä kuin muistan vanhempani ovat käyneet noin kerran kuukaudessa jossakin mihin he menevät kaksin autolla ja viipyvät siellä koko päivän. He lähtevät aikaisin aamulla ja tulevat myöhään illalla kotiin. Lapsuudesta muistan, kun äiti aina kysyi aina noin kerran kuukaudessa isältä, että "Eikö taas olisi sen aika? Tiedäthän sinä mitä minä tarkoitan". Silloin isä aina vastasi myöntävästi todeten joskus jotain siihen suuntaan, että "Onhan tässä ollutkin jo Niiloa ikävä". Minulle hankittiin kotiin hoitajaksi joku sukulainen ja vanhemmat lähtivät aamulla jo ennen heräämistäni palaten kotiin kun minä jo nukuin. Kun kysyin, missä he kävivät niin he eivät kertoneet koskaan eivätkä kerro vieläkään vaikka käyvät näillä reissuilla yhä kun minä olen 23-vuotias. Jossain vaiheessa jouduin olemaan yksin kun he olivat poissa. Asiasta ei saanut kysyä eikä puhua mitään lapsuudestani. Jos kysyin tai puhuin asiasta jotain vanhemmilta tai sukulaisilta, niin seurasi rangaistus. Nykyään en enää edes viitsi kysyä kun en kuitenkaan saa vastausta että missä he käyvät. Asia on selvästi sellainen, että sukulaiset ja tuttavat tietävät, että missä vanhemmat käyvät mutta minulta, vanhempien ainoalta lapselta asia salataan jostain syystä.

"vanhempien ainoalta lapselta asia salataan"

Tätä ehkä kyseenalaistaisin tän tarinan kohdalla. ::) Sulla on joku sukulainen, ehkä jopa veli tai velipuoli, joka on jossain laitoshoidossa tai vankilassa tms, tai sitten käyvät haudalla jossain kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani 9-vuotias 1990-luvun alussa 3-vuotias sisareni ilmoitti haluavansa lähteä käymään yksin kaupassa joka oli noin kilometrin päästä kotoamme. Muistan kuinka siskolle annettiin seteli (en muista, että minkä arvoinen seteli) käteen ja ulko-ovi avattiin hänelle. Hän lähti ulos pelkät vaipat jalassa ja käveli suoraan pihan poikki ja pois pihalta. Sitten hän lähti kävelemään väärään suuntaan jalkakäytävää pitkin jos hänen tarkoituksensa oli mennä kauppaan. Minä ihmettelin, että päästävätkö vanhemmat siskon tosiaan yksin kauppaan ja he sanoivat, että tietysti. Miten hän muuten voisi oppia, että miten kaupassa käydään yksin jos hän ei saa käydä siellä yksin. Minä sanoin, että minusta sisko on liian pieni menemään yksin kauppaan ja minä voisin lähteä hänen mukaansa. Vanhemmat kielsivät sen. Me muut menimme sisälle. Tunnit kuluivat mutta siskoa ei kuulunut kotiin. Minä olin yhä huolestuneempi mutta vanhemmat olivat kuin kaikki olisi kunnossa. Minä kyselin, että eikö siskoa pidä lähteä etsimään mutta vanhemmat sanoivat, että kaikki on kunnossa. Seuraava päivä tuli ja päivät seurasivat toisiaan mutta siskoa ei kuulunut kotiin ja kun minä yritin kysellä vanhemmilta, että eikö siskosta pitäisi tehdä katoamisilmoitus mutta he vain sanoivat, että ei huolta, kaikki on kunnossa. Vuodet kuluivat ja siskoa ei kuulunut koskaan kotiin. Vanhemmat olivat silti sitä mieltä, että kaikki on kunnossa.

Siskosta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen kun hän lähti kauppaan. Ollessani täysi-ikäinen ja asuessani yksin menin poliisiasemalle tekemään katoamisilmoituksen siskosta. Kuitenkaan siskosta ei ole löytynyt mitään tietoja. Kerroin poliiseille sisareni nimen ja syntymäajan, mutta suomessa ei ole ole poliisien mukaan syntynyt kyseisenä päivänä tyttöä, jolla oli se nimi kuin siskollani oli. Siskoani ei pitäisi olla olemassa. Kuitenkin sisko oli olemassa. Vanhemmat muistat hänet ja hän on mukana monissa valokuvissa. Olen puhunut asiasta vanhempieni kanssa ja hekin sanovat, että sisko lähti kauppaan mutta he eivät välitä siitä, että sisko on kadonnut. He eivät koskaan tuntuneet välittävän siskosta tai välittävän tämän katoamisesta.

Ehkä sisaresi päättikin lähteä käymään jossain Intialaisessa kaupassa. Siinä menee 3-vuotiaalta pitkä aika kävellä Suomesta Intiaan asti, suorittaa ostokset ja palata kävellen takaisin. Varsinkin kun hänen on täytynyt tai täytyy jossain vaiheessa käydä jossakin suorittamassa valuutan vaihto eli vaihtaa Suomessa 1990-luvulla käytössä olleet rahat eli markat Intian rahaksi eli Intian rupliksi. Ja ehkä sisaresi viihtyykin Intiassa niin hyvin, että on jäänyt sinne asumaan olettaen, että hän pääsi sinne perille.

Intiassa on käytössä rupiat, ei ruplat :)

Eipäs olekaan : Intian rahayksikkö on rupees, eikä rupiah. Rupiah on taasen Indonesian rahayksikkö ;)

Mitä ihmeen sekoilua tää nyt on, suomeksi ne on rupioita. En tiedä millä kielellä asiasi ilmaiset, mutta muut puhuu enimmäkseen suomea tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei selvittämätön, mutta outo asia on se miksi ihmiset tulevat koko ajan kysymään minulta reittejä tms. Kun lähden johonkin joku tulee menomatkalla kysymään reittiä ja usein myös tulomatkalla. Jos olen juna-asemalla niin usein tullaan kysymään miten lippu pitää ostaa automaatista tms.

Jossain kaupassa myös saatetaan kysyä apua esim. jonkun tuotteen löytämiseen. On kysytty vaikka hiusvärihyllyllä hiusvärin valintaan neuvoa.

Paras oli kun menin yhdelle ostarille ja ostarille tullessa joku mies kysyi missä on pankkiautomaatti. Osoitin kädellä automaatin sijainnin jonka jälkeen kävelin kauppaan. Kaupassa taas tuli joku vanhempi mies kysymään mistä löytää suodatinpussit :D siinä sitten etsittiin ne yhdessä.

Eikä tämä rajoitu vain Suomeen vaan Islannissa neuvoin yhdelle britille hotellissa kahviautomaatin toiminnan. Hämmentää, että olenko jotenkin niin peruskiltin ja tietäväisen näköinen kun tullaan kysymään niin usein vai onko tämä vain sattumaa kun asun kuitenkin pk-seudulla jossa on paljon ihmisiä.

Äitini oli samanlainen. Ulkomaillakin ihmiset tulivat kysymään häneltä tietä ja milloin mitäkin neuvoa.

Se johtuu luultavasti ihmisen perusilmeestä: jos katsoo ihmisiä ystävällisen ja avoimen näköisesti.

Juu, no olen keskimittainen, hoikka ja silmät ovat siniset ja poskipäät korkeat sekä minulla on hymykuopat. Eli olen ns. "herttaisen" näköinen, hieman aasialainen kasvoista. Usein saatan miettiä jotain ja hymyillä itsekseni jos en ole pahalla tuulella. Katson yleensä vastaantulijoita silmiin ja saatan hymyillä jos heistä tulee hyvä "tunne". Eli varmaan vaikutan avoimelta ja kiltiltä.

Joistain ihmisistä kun se hyvä olo tarttuu. Käyn myös pitemmillä lenkeillä mietiskelemässä kaikkea, tykkään mennä yksin ja katsella maisemia. Usein myös huomaan, että vastaantulijat hymyilevät minulle, en tiedä miksi.

Vastapainoksi jos olen todella huonolla tuulella minua katsotaan ihan kauhuissaan...yritän silloin katsoa perusilmeellä, en halua pilata kenenkään päivää.

Omakin kokemus tästä on, että jotkut ihmiset vaan ovat niin avoimen ja ystävällisen oloisia, että heiltä ”uskaltaa ja kehtaa” kysyä apua. Toiset ovat epäyställisen ja sulkeutuneen oliisia ja on helppo arvata, että jos heiltä jotain kysyy, niin murahtavat vaan jotain ”mistä mää tietäsin!” tms. Jotenkin sitä apua tarvitessaan tsekkaa ihmiset läpi ja varmaan sen vuoksi avoimen oloisilta tulee kaikki kyselemään apua.

Mua huvittaa koska kuvittelen näyttäväni aika sulkeutuneelta ja muutenkin vaikeasti tavoitettavalta vastamelukuulokkeet päässä ja usein omissa ajatuksissani, mutta silti, hämmentävän usein olen juuri se keneltä kysytään, viimeksi kauppakeskuksessa, jossa oli runsaasti muitakin keneltä olisi voinut kysyä. Olen myös sellainen, kenelle ihmiset alkaa juttelemaan muutakin kuin neuvonkysymistä varten bussipysäkillä ja kaupassa, osalla kavereista ei ole käynyt koskaan niin.

Mua ehkä vähän huvittaa tuo aiempi ulkonäön kuvailu, koska itse olen pitkä ja paksu, enkä kyllä tiedä miten silmienvärikään tähän liittyy, mutta erivärinen kaikista kuvailluista kohdista. En ole onnistunut löytämään sitä helpostilähestyttävyyden piirrettä itsestäni, vaikka olen yrittänyt peilata sitä niistä ihmisistä, keneltä joskus olen itse kysynyt neuvoa. Yleensä itse etsin vain selväpäisen ja kohtalaisen tolkun näköistä katseellani, niitä kyllä olen itsekin, mutta niin on myös suurin osa tuttavapiiristäni vaikkei heiltä kysytäkään koskaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet valinnut hyviä jakeita ja vl-lestadiolaisena ymmärrän nämä seuraavasti:

Room 10:13

"sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu." eli Jumala kuulee Häntä etsivän ihmisen rukoukset ja Hänellä on mahdollista johdattaa ihminen oikean uskon pariin, jotta Hän pelastuu. Esim. ulkomailta olen kuullut tapauksia, joissa ihmiset ovat hätääntyneenä etsineet Jumalan valtakuntaa ja he ovat käyneet eri uskontokunnissa ja eri seurakunnissa löytämättä sielulleen rauhaa ja he ovat rukoilleet Jumalaa, että jos jostakin löytyy vielä oikein Raamatun mukaisesti uskovia, niin Jumala johdattaisi heidät oikean uskon pariin. Jumalalla on ollut eri keinoja saattaa ihmisiä valtakuntaansa. On voinut tulla yhtäkkiä uskovainen työkaveri tai on törmännyt uskovaiseen turistiin. Jumala näkee ihmisen synnin hädän ja Hän tietää, kenellä ihmisellä on vastaanottavainen sydän ja Hän voi ohjata ihmisen uskovaisten yhteyteen vaikka toisella puolella maapalloa.

Johannes 11:26

"Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" eli tämä vahvistaa sen, että uskovaisena eläen ja Jumalaan luottaen ja häneen uskoen ihminen pelastuu. Kenenkään ei auta lukea Raamattua valikoiden eli uskoon sisältyy myös halu elää Jumalan tahdon mukaisesti - niin hyvin kuin syntinen ihminen kykenee, eikä ehdoin tahdoin rikkoa Jumalan tahtoa vastaan sillä verukkeella, ettei yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Raamatun jakeet eivät sulje toisiaan pois, vaan täydentävät toisiaan ja siksi sitä pitää tulkita kokonaisuutena, jolloin alla olevat jakeet on huomioitava, kun lukee yllä olevan Johanneksen evankeliumin jakeen. Tämä yllä oleva Johanneksen evankeliumin jae ei anna oikeutusta synnin luvallisuuteen ja syntielämään.

Matteuksen evankeliumi:

7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

On hyvin inhimillistä vähätellä omaa toimintaa ja syntejään, ja perustella, että omat muut hyvät teot ja hyvän ihmisen elämä korvaavat sen, että voi esim. harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä hyvin tietäen, että se on Raamatussa kielletty. Tätä voisi rinnastaa ajalliseen elämään. Jos olen tehnyt rikoksen, esim. vaikkapa ryöstänyt pankin, niin voinko oikeudessa pyytää armahdusta sen takia, että koen olevani muutoin hyvä ihminen ja kerron tuomarille, että tein viime vuonna hyväntekeväisyyttä? Tuomari tuomitsee nimenomaan siitä pankkiryöstöstä, ei hyvistä teoistasi. Samoin Raamatussa ilmoitetaan Jumalan tahto ja jos Jumalan tahtoa ei noudata, niin tekee syntiä. Synti tarkoittaa sydämen luopumista Jumalasta.

Kukin voi miettiä tahollaan, onko todella oikein uskomassa, jos hyväksyy syntielämää sen varjolla, että kirkkouskovaisena lukee Raamatusta ainoastaan ne jakeet, joissa luvataan kaikkien pelastuvan? Kuinka voi ohittaa Raamatun kaikki muut jakeet, joissa mainitaan, että pelastus vaati myös Jumalan tahdon toteuttamista omassa elämässä ja syntien anteeksi uskomista? Miksi Jeesus olisi antanut helluntaina seuraajilleen eli opetuslapsilleen Taivaan Valtakunnan avaimet antaa syntejä katuville anteeksi, jos tätä syntien anteeksi antamista ei tarvittaisi, vaan pelkkä usko pelastaa ja syntiä saisi tehdä ihan luvan kanssa, koska pelkkä usko Jumalaan riittäisi pelastukseen? Turhaanhan Jumala ilmoittaisi tahtonsa Raamatussa ja turhaan puhuttaisiin syntisistä ihmisistä ja anteeksi antamisesta Raamatussa, jos ihmiset saisivat elää pelkän oman tahtonsa mukaan ja Jumala pelastaisi silti, vaikka eläisi täysin synnin vallan alla. 

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Huomaan kuitenkin, että et ihan tunne kirkkoa, johon me molemmat kuulumme. Jokasunnuntaiseen messuun kuuluu synnintunnustus ja synninpäästö, ne ovat keskeiset messun osat. Ne eivät ole asioita, joita kirkossa ohitetaan ja vähätellään. Juuri niin kuin tuossa kirjoitat: synti ja armo ovat keskeisiä oppeja Raamatussa, niin myös kirkossa.

Toinen asia, vakavampi. Oletat, että "kirkkouskovaiset" ajattelevat pelastuvansa hyvillä töillä ja elävät syntielämää. Tiedän, mistä tämä ajatus tulee: näinhän ry:llä puhutaan muista kristityistä, mustamaalaten. Itsekin niin luulin, ennen kuin tutustuin ensimmäistä kertaa oikeasti muihin uskoviin. Tutustuin kunnollisiin, nöyriin, tavallisiin ihmisiin, jotka rukoilevat ja lukevat Raamattua, ja kilvoittelevat kukin oman ristinsä kanssa. On totta, että kirkon puolella moni ottaa vakavammin Jeesuksen kehotukset auttaa köyhiä, ja moni tekee siksi hyväntekeväisyyttä. Mutta ei kukaan ajattele sillä pelastuvansa, vaan se auttamisen halu on heillä uskon hedelmää - niin kuin se Raamatun mukaan meneekin.

"Siitä teidät Jumalan lapsiksi tunnetaan, että te rakkauden keskenänne pidätte" - tähän rakkauteen ei minusta kuulu se, että toisia kristittyjä mustamaalataan ja tuomitaan tuntematta heitä ollenkaan. Rakkauteen ei kuulu oman porukan korottaminen muiden yläpuolelle. Muistelepa fariseuksia, jotka luulivat olevansa niitä ainoita oikeita. Mutta ymmärrän sinua,koska olin itse samanlainen ennen kuin tulin tuntemaan sen rakkauden, jossa ei ole pelkoa, ja sen armon, joka onkin paljon suurempi kuin ikinä osasin kuvitella.

Vielä kehotan tutustumaan lestadiolaisuuden historiaan. Lestadius itse ei missään vaiheessa opettanut, että vain hänen porukkansa pelastuu. Hän oli Ruotsin kirkon pappi ja uskoi oikein uskovia olevan muissa liikkeissä samalla tavalla kuin hänen omissa seuraajissaankin - ja huomio - hän saarnasi tällä tavalla myös sen jälkeen, kun oli tavannut Lapin Marian. Tuo "vain me" - oppi keksittiin paljon myöhemmin. Lestadius uskoi myös, että ihminen voi tulla uskoon yksin rukoilemalla, hiljaisuudessa, Raamattua lukemalla - tai synninpäästön kautta. Se oli hänellä vain yksi vaihtoehto muiden joukossa.

Tämä oli mahtava vastaus. 

Lisäksi tässä keskustelussa on lueteltu runsaasti raamatunkohtia, jotka sopivat vl-käsitykseen, mutta siellä on runsaasti lukuja ja jakeita, joita ei koskaan oteta käsittelyn alle, koska nepä eivät aivan käykään yksiin vl-käsitysten kanssa. Nämä seikat huomioon ottaen Raamatun lukeminen ja siihen yhdistettävä itsenäinen ajattelu eli järjen käyttö ovat siksi niin varoiteltuja asioita yhteisössä, koska pian alkaakin nousta epäilyksiä ainoasta oikeasta uskosta.

(Jos ulkopuoliset eivät tiedä, niin yksi merkittävä syy minkä kuvataan tulevan uskon esteeksi on nimenomaan järki ja oma ajattelu.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi nainen pyysi minut yömyöhään baarista asunnolleen juomaan teetä. Sitten selvisi että hän olisi halunnutkin seksiä. Lisäksi hänellä oli tosi huono teevalikoima, pelkkää Liptonin perusteet, ei edes Early Grey:tä.

Early Grey?Aikainen harmaa? Taidat olla todellinen teeharrastaja ;))

Etkö koskaan Early Greytä juonut?

En oo sama mutta itse oon juonut vain Earl Greytä, pitänee kaivaa jostain Early Greyt esiin.

Lol. Itse kaivoin Earl Gayt esiin tässä vaiheessa!

https://www.liisakoski.com/storage/images/image?remote=https%3A%2F%2Fww…