wt-mamma

Mulla on lapsuudesta saakka ollut vastaavia kavereita. Viimeisen heivasin elämästäni muutama vuosi sitten ja voi että kun olen ollut onnellinen! Oli oikeesti aika rankkaa, kun toinen teki kaikkensa, että saisi elää samanlaista elämää.

Mua taas välillä hävettää, kun mietin millaisen kuvan kaverini musta äitinä saavat meillä kylässä käydessään, koska mä olen silloin todella tiukka ja töykeä äiti. Ihan vaan siksi, että silloin harvoin kun mä saan kaverin kylään, mä keskityn siihen, mä haluan aikuista seuraa. Ja monesti omat jopa isommat lapseni, yrittävät tunkea siihen väliin ja tekevät juuri kaikki kevätjuhlaliikkeet, että edes joku heidät huomaisi. Lopulta tilanne menee siihen, kun lapset eivät useista kauneista pyynnöistä huolimatta tee mitään muuta kuin hakevat huomiota itseensä, mä joudun suunnilleen naama punaisena huutamaan ne omiin huoneisiinsa. Ja mä olen kiltti ja huomioiva ja lasten ehdoilla elävä äiti, jolla on oikeasti tosi kiltit lapset. Mutta hitto soikoon, meillä käy oikeasti ihan liian harvoin joku kylässä ja lapset sekoavat aina silloin.

Mä en ole ollut lapsettomissa häissä, mutta mielelläni menisin jos kutsu kävisi. Sehän olisi vaan ihanaa omaa aikaa. Mutta niissä muutamissa häissä joissa olen ollut, ovat lapset olleet aika myöhäänkin paikalla. Omani on lasten isovanhemmat tulleet ajoissa hakemaan, mutta aina siellä on ne muutamat muksut, jotka juoksentelevat humaltuvien aikuisten jaloissa.

Joskus sinkkuvuosina mä olin niin kiva ja mielenkiintoinen, että monet miehet kiinnostuivat, vaikka halusivatkin hoikan ja urheilullisen naisen ja mä olin sellainen lievästi ylipainoinen, vähän sohvaperunamaisuuteen taipuva.

Mutta sitä ne miehet ei tienneet, että mä vaan osasin jokaisen potentiaalisen kirjoittajan kohdalla sopeutua ja tein kyllä kaikki mahdolliset siirrot, että miehet musta kiinnostuisivat (huonoa itsetuntoa mulla ehkä?)

No nykyään olen vaan entistä lihavampi ja nalkuttava akka, joten en mä oikeesti olis ollut edes niin mahtava tapaus mitä annoin ymmärtää :D mutta tässä kaikessa pointtina se, että kyllä niillä "mun miehillä" se sisin merkkasi kuitenkin ulkokuorta enemmän. Ehkä ne halusi tehdä musta urheilullisen?

Meillä ainakin koulussa suosittuja olivat ne tyypit, jotka pärjäsivät kaikessa: lukuaineissa, liikunnassa, olivat monesti myös taiteellisia ja musikaalisia. Plus tietysti hyvännäköisiä. Myöskin olivat kovia kiusaamaan ja syrjimään. Ja he yllättäen ovat olleet aikuisina menestyjiä. Sitten olivat erikseen pahikset, jotka jo yläasteella pyörivät ihan väärissä porukoissa ja aikuisina niistä tulikin jtn nistejä yms.