WhiteDragon

Ihana kuulla :)

Omakin synnytys on ollut mielessä viime aikoina. Vaikka minulla ei olekaan kiire päästä vatsasta eroon niin uteliaisuus, jännitys ja into siitä että pääsee näkemään minkälainen lapsi siellä vatsassa on kasvanut alkaa olla vahvimpia tunteita. Laskettuun aikaan on tosin vielä kolmisen viikkoa enkä odota mitään pikaista maailmaan tuloa kun on esikoinen kuitenkin. Mutta saattaahan nämä yllättää!

Huomenna olisi synnytystapa-arvio. Pitäkää peukkuja. Haluaisin ihan normaalin alatiesynnytyksen ja vaikka sanotaan että pitää varautua kaikkeen eikä saa pettyä jos päätyykin leikkaukseen, mutta jos en saa edes mahdollisuutta yrittää niin pettymys tulee olemaan suuri.

Meillä on jo melkein kaikki valmista lapsen tulla. Katsoin eilen omat kotiinlähtövaatteet penkille. Toisen koiran hammasharjat pitäisi vielä kaupasta hakea hoitopaikkaa varten. Tuntuu kyllä että jotain on unohtunut, mutta kyllähän sitä varmasti olisi selvinnyt tarvittaessa yli puolet vähemmällä valmistautumisellakin että eiköhän tämä tästä.

Ruokaa on tehty reiluja annoksia niin on saatu pakkaseen keittoja ja kastikkeita annospakkauksissa ettei tartte kun sulattaa ja keittää perunat tai pastat kaveriksi. Niitä päiviä ajatellen kun ei ole aikaa tai energiaa ruveta kokkaamaan. Varmasti valmisruuatkin pääsevät hetkeksi kunniaan, mutta mukava tietää että on myös toinen helppo vaihtoehto.

Odotan jo nyt vähän haikein mielin ja suru puserossa sitä kun koirat lähtevät 19. päivä hoitoon. Jos liitännäinen on vielä vatsassa mukana niin minulle tulee TOSI tylsää. Jo nyt vaan haahuilen ympäriinsä talossa osaamatta ryhtyä juuri mihinkään, mutta koirat sentään vievät minua välillä ulos päivän aikana. Sitten kun niitäkään ei ole niin voi olla vähän surkeaa herätä ihan tyhjästä kodista ja pyöriä vaan täällä yksinään kun mies on töissä.

Kokemusta minulla ei ole juurikaan kun ensimmäistä odotan, mutta mitä neuvolasta on sanottu niin harjoitussupistuksista ei vielä kannata säikähtää. Toisaalta olen myös lukenut kertomuksia joissa äiti on odottanut ja odottanut kotona kun ei vaan supistukset satu ja sitten on tullu jo melkein kiire. Niin ja olenko ymmärtänyt oikein että ne jotka tekevät kipeää olisivat oikeita supistuksia ja ne kivuttomat harjoitussupistuksia?

Kysyvä ei tieltä eksy, joten jos on oikein lupailtu aikaista synnytystä niin kyllähän sitä kannattaa soittaa ja varmistaa.

Pikku orvokille ja muille loppuraskauden tuskien kanssa kamppaileville jaksamista ja kärsivällisyyttä!

Itsellä on nyt tullut se että välillä vauva painaa keuhkoihin niin että saatan hengästyä ihan vaan paikallaan istuessa. Harjoitussupistuksia on tullut nyt useammin kuin aikaisemmin ja neuvolantäti sanoi että vatsa on aika täynnä vauvaa. Olen siis aika lyhyt ja vatsa on tosiaan varsin pinkeä eikä siellä ole hirmuisesti ylimääräistä tilaa liikkua. Minulla ei ole edes kovin suurta vauvamahaa lyhyydestäni huolimatta.

Ensi viikolla olisi synnytystapa arvio (juuri tuon lyhyyden takia). Olen vasta tällä viikolla ruvennut miettimään sitä että on mahdollista ettei lapsi ehkä mahtuisi lantiosta. Tosin meille on sitä siroa vauvaa lupailtu niin koitan tukeutua siihen ajatukseen että jos en itse olekaan kovin suuri niin ei sitä ole lapsikaan. Ja että äidilläni on melko sirot lantion luut joten kapoinenkaan lantio ei ollut ahdas meidän aikanaan tulla maailmaan (tässä kohtaa ahtaus on toki kovin suhteellista ;) ).

Pidetään peukkuja että Höpenön pikkuinen pitäisi kiirettä.

Minulta otettiin tänään neuvolassa se streptokokki ja ihan vaan emättimestä terkkari otti. Painoa oli nyt tullut lisää ihan mukavasti ja hb oli 110. Se kuulemma riittää, mutta pitää jatkaa rautaa että saisi nyt ainakin pysymään tässä jos ei nouse enempää. Sf oli pompannut keskikäyrille ja oli 32. Verenpaineet edelleen aika alhaiset.

Eilen tapahtui joku ihmeellinen mullistus kropassa. Ensin nännit alkoivat aristaa niin että paita tuntui hiekkapaperilta, sitten tuli pari aika voimakasta harjoitussupistusta ja Pinokkio päätti ruveta punkemaan alaspäin niin että lantiota särki, mutta samalla se myös kokeili ensimmäistä kertaa mitä äiti sanoo jos vähän potkitaan kylkiluita. Ihan normaaleja juttuja, mutta kaikki vaan päätti tulla kerralla.

viikkoja 35+3 ja paino laskee. Pitäisi oikeasti syödä enemmän, mutta tosi hankalaa. Lapsi onneksi kasvaa ja voi hyvin. Se on vaan minulta pois mikä painossa lähtee. Sf 30. Vähän menee käyrien alapuolella, mutta kasvaa tasaisesti niin ei ainakaan neuvolaterkkari ollu huolissaan. Pitäis nyt vaan keksiä millä tuota painoa saisi nousemaan. En halua olla pelkkä luuviulu synnytyksen jälkeen. Voisikohan osa painon pudotuksesta olla myös ihan lihasta kun kuitenkin ennen raskautta käveltiin ahkerammin koirien kanssa ja pidempiä lenkkejä. Pari-kolme kertaa kuussa 10km pitkä lenkki, nostelin lapsia töissä harrastin kotona ihan pienimuotoista paino ja vatsalihastreeniä? Kun raskauspahoinvoinnit alkoi niin tuo kaikki jäi enkä ole päässy lähellekään niitä määriä liikuntaa mitä sillon oli.