WhiteDragon

Kohta pitää lähteä ajelemaan kohti Kantahämeen keskussairaalaa. Pitäkää peukkuja että Pinokkio on kasvanut ja eivät halua minua siellä enää nähdä ennen kuin tulen synnyttämään. Ainakaan tuolla vatsassa ei tunnu olevan mitään hätää kun niin kovasti myllää ja venyttelee vatsanahkaani jaloillaan heti aamusta.
Nyt ei ole edes mies mukana kun aika on näin myöhään ja viimeksi siellä meni niin hirmuisesti aikaa ettei ehtinyt töihin kuin muutamaksi tunniksi. Niin ja pitäkää peukkuja että saan jonkun toisen lääkärin kuin viimeksi. Vaikka ei ihmisessä sinänsä vikaa (paitsi että kohteli meitä lähinnä objekteina) niin yhdistän edellisen ikävän kokemuksen siihen lääkäriin ja mieluummin saisin tuolta sairaalalta nyt kivoja kokemuksia kuin ikäviä jos sinne pitää synnyttämäänkin menä.

Ja sinne on tietysti sairaala :P

Kyllä pakko myöntää että haluaisi jo saada omankin pienen syliin. Kotona käy aika vähän pitkäksi. Varsinkin nyt kun oli pidempään vähän kurjemmat säät. Yritän kuluttaa aikaani käymällä koirien kanssa lenkillä ja viemällä eteenpäin yhtä projektia joka toivottavasti joskus tuottaisi muutaman sentin tähän talouteen sekä kävelemällä ympäri pihaa istutuksia tuijotellen. Suurin osa ajasta menee kuitenkin koneella tai telkkarin ääressä. En tykkää tästä vetelehtimisestä, siitä tulee entistä vetelämpi olo, mutta en toisaalta osaa ryhtyäkään mihinkään kun mies on päivät töissä ja kaikki nuo isommat projektit mitä pihalla odottaa vaatisivat kaksi tekijää.
Neuvolassa oli tiistaina paino pudonnut taas, sf ennallaan, mutta lapsi laskeutunut joten se voi hämätä ja hemoglobiini 108 (viimeksi jo 110). Tuon painon ja hemoglobiinin takiakin tahtoisin jo pikkuhiljaa päästä synnyttämään. Sen jälkeen minun painolla ei olisi niin väliä ja jos tuo hb myös tasoittuisi synnytyksen jälkeen. Tuolla sisuksissakaan ei ole enää paljoa tilaa kun yöllä herään usean kertaan siihen että rakko tuntuu niin täydeltä että kipeää tekee.
Mainitsi neuvolassa jopa että pitää ilmoitella heille päin jos ottavat minut huomenna (perjantaina) sisään sinne kun menen näyttämään onko Pinokkio kasvanut vai eikö ole. En edes tullut ajatelleeki että voisivat tehdä niinkin! Jotenkin tosi hankala tajuta että synnytys voi oikeastaan alkaa ihan milloin vaan.

Tämä on oikein hyvä paikka jauhaa :) Minua vähän häiritsee se eilinen sairaalakäynti. Toki olivat juuri vaihtaneet jonkun tietokonejärjestelmän ja kaikki viipyi ja väki stressasi, mutta tuli sellainen olo että meille ei annettu oikein kunnolla tietoa ja moni asia jäi vähän auki. Lääkäri esitteli hoitajalle meidän käyriä että kun ruudulla näyttää ihan hyvältä, mutta kun kattoo paperilta niin kaikki ei olekaan ok. Tajusi tämän mokansa onneksi ja kertoi meille heti pienestä koko arviosta, mutta silti. Sitten se että saatiin liikelaskentaa varten kortti, mutta oikeasti ei kerrottu pitääkö sitä tehdä säännöllisesti vai onko se vaan ohjeena meille ja että osataan seurata. Hassulta tuo seuranta tuntuisi kun pieni liikkuu kuitenkin niin hyvin. Nyt en tiedä tuleeko sanomista jos korttia ei ole täytetty kun seuraavan kerran menee, mutta kun ne 10 liikettä tuntuu löytyvän melkein millon tahansa kun asettuu aloilleen ja kuulostelee 5-15 minuuttia. En jaksaisi millään maata tuntia ja laskea kaikkia liikkeitä.

Tämä oli juuri se kokemus mitä en synnytyksessä halua saada. Että meille ei kerrota asioita ja ollaan vähän tuuliajolla niin sanotusti. Haluan tietää koko ajan missä mennään ja mitä tapahtuu.

Meilläkin nyt synnytystapa-arvio takana. Kokeili lantion ja se on pituudestani huolimatta kuin kenen tahansa normaalimittaisen lantio. Lisäksi vauva on kuulemma tosi pieni. Joudunkin sen takia viikottaiseen seurantaan. Tai siis Pinokkio joutuu. Pää ja reisimitat normaalilla alakäyrällä, mutta  vartalonympärys oli alle kaikkien käyrien. Painoarvio 2.3kg. Lapsi laskeutunut hyvin ja käyrä näytti supistuksia, mutta minä tunsin ne lähinnä henkeä ahdistavana ja epämukavana olotilata enkä niinkään kiristyksinä.

Niin ja rv 37+2.