WhiteDragon
Seuratut keskustelut
Kommentit
harmillisen hiljaiseksi on tämä keskustelu kääntynyt :( Kaikki ovat varmaan naamakirjassa. Kun aloin lukea tätä niin tuli monta viestiä päivässä (tai siltä ainakin tuntui).
Etominen on ottanut tänään uuden askeleen pahempaan. Tähän asti on ollut vaan lievästi huonovointinen olo jos on ollut syömättä muutaman tunnin tai syönyt liikaa. Tänään sekä aamulla että nyt iltapäivällä jouduin jo arpomaan pitäisikö alkaa hivuttautua vessaa kohti. Aamulla onneksi mansikkasurvos pelasti ja ip söin puolikkaan voileipäkeksin.
Vatsakrampit ovat onneksi vähentyneet huomattavasti. Pariin päivään ei ole ollut juurikaan.
Sain neuvolan 2.10. ja oli tosi kiltin ja kivan oloinen neuvolaihminen siellä luurin päässä *helpotuksen huokaus*. Tosin hän asuu kuulemma melkein naapurissa joten siirsi meidät jollekin toiselle. Ei varmaan halua törmätä koiralenkillä tms.
Lisään tähän soppaani mausteeksi vielä sen että sain tänään masennusdiagnoosin. Mutta toivottavasti tästä huolimatta kaikki menee hyvin ja pieni tähtilohikäärme jaksaa roikkua mukana sen tarvittavan n. 9kk.
Neuvolaa ja ultria ja kaikkea mahdollista tulevaa odotellessa :)
Minulla ollu pari viikkoa hankaluuksia housujen kanssa, mutta se voi johtua ihan syömisestäkin XD
Peukut pystyyn 1989käyttäjälle.
Minulla ollut taas viime yönä ihan tajuttomat vatsakrampit. Oletan kuitenkin että liittyvät kohdun kasvamiseen tms. mitään vuotoa ei ole ollut ja jotenkin on vaan sellainen tunne että kaikki on hyvin. ja sitten iskeekin syyllisyys siitä että kaikki tuntuu olevan hyvin ja pelko että tulee iso ja kipeä pudotus jos liikaa uskoo tuohon tunteeseen.
Pitää yrittää maanantaina soitella neuvolaan. On vaan paha kun on lääkäriaika ihan toisessa paikkaa juuri samaan aikaan kun tuo neuvolan soittoaika. Mutta viimeistään tiistaina.
Minullahan on ongelma että jännitän hirmusti vieraille ihmisille soittamista ja ylipäänsä vieraita ihmisiä. Eli mitä ihmettä sanon puhelimessa etten kuulostaisi ihan idiootilta? "Hei, tein positiivisen raskaustestin. mitäs nyt?" kuulostaa vähän tyhmältä :/
Jaksamisia 1989käyttäjä. En voi edes kuvitella miltä tuntuu.
Takana yksi hyvin varhainen keskenmeno ja sekin oli vahinkoraskaus (jos se nyt sitten yhtään helpottaa tilannetta).
Paljon toivoa ja energiaa sinne suuntaan.
Lähinnä tuossa pahoinvoinnissa huolettaa se että jahka sairaslomalta taas töihin palailen ensi kuussa niin jos pahenee kovasti niin salaaminen voi olla hankalaa. Lisäksi minulla olisi nyt viikonloppuna harrastusporukan miitti. Järjestävälle taholle kerroin että jos voin pahoin niin se ei ole mahatautia. Muuten haluaisin vielä pitää salassa (yksi kaveri vain tämän järjestävän tahon ja minun ja miehen lisäksi tietää). Ja eihän tästä edes tiedä mitä tästä tulee. Kuitenkin jostain syystä kova usko että ainakin nyt kaikki hyvin.
Peukut pystyyn myös Taloussuklaalle.