WhiteDragon

Pientä olotilapäivitystä tässä vaiheessa kun viikkoja tulee täyteen tasan 10.

Pahoinvointi on voimistunut tässä viimeaikoina. En ole enää varma kannattaako pitää smoothie yöpöydällä ja aamulla juoda se ennen ylösnousua kun se kuitenkin tod.näk. tulee ylös hetken päästä.

Väsymyskohtauksia on alkanut tulla aina välillä. Eli yhtäkkiä alkaa vaan nukuttaa. Joinain öinä ravaan vessassa jopa 4 kertaa ja toisina (yleensä silloin kun on oikeasti tosi väsynyt) selviän käymättä kertaakaan.

Jos teen jotain fyysistä niin väsyn ja hengästyn tosi nopeasti. Rappuset alas ja takaisin yläkertaan saavat minut puuskuttamaan ja jos fyysinen rasitus on yhtään suurempaa tai jatkuu pidempään niin tuntuu että kohta alkaa pyörryttää jos ei pääse istumaan.

Mahan jännittyneisyys ja kivut ovat palanneet. Ilmeisesti kohtu kasvaa vauhdilla.

Lisäksi löysin eilen raskausarpia rinnoistani. Olin niiiiiin kovasti toivonut että olisin niitä onnekkaita joille niitä ei tule ja sitten saankin niitä jo näin alussa... Onko muilla tullut näin aikaisin? Olen itse luonnostaan pienirintainen  ja rinnat kyllä kasvaneet ihan hurjasti. Minulla on rintavako! Onneksi eivät ole vielä kovin suuria, mutta toisessa rinnassa aika tummia. Toisessa taas enemmän, mutta hailakoita.

Olen koko ajan hehkuttanut miten vähällä olen selvinnyt. Pienillä vatsakivuolla ja lievällä etomisella. No eikös sitten vaan torstaina (päivä sen jälkeen kun pomolleni kehuin että olen voinu tosi hyvin) tullu ihan järkyttävä olo ja päädyin tulostamaan sekä juuri syömäni ruuat että aamiaisen jämät. Siitä asti on ollut huono olo jos ei syö, jos syö liian nopeasti, jos syö liikaa, jos tekee jotain fyysisesti vähän raskaampaa ja joskun vaan muutenvaan. Onneksi vessassa ei ole tarvinnut tämän asian tiimoilta vierailla kuitenkaan kuin tuon yhden kerran.

Olen ihan iloinen huonovointisuudestani sen puoleen että niin kauan kun on oireita niin pitäisi olla kaikki hyvin (tiedän ettei oireettomuuskaan ole aina paha, mutta ymmärrätte varmaan mitä haen takaa). Toinen puoli on se että maanantaina tosiaan palailen töihin ja jännittää miten pärjään siellä olojeni kanssa. Viikonpäästä perjantaina olisi myös vierailu vanhempien koiranpentua katsomassa sekä mummon syntymäpäivillä jonne kokoontuu joukko sukulaisia. Tuskin kukaan mitään huomaa ellen voi huonosti, mutta sitä juuri pelkäänkin että alan voida reissun aikana huonosti. Voitaisiin kuitenkin mieluusti odottaa vähän ennen kuin kerrotaan sukulaisille.

Noni. Nyt on ultra tosiaan eilen käyty. Sisäkautta ottivat. Lääkäri ilmeisesti vasta aloitellut noita hommia kun ei meinannut millään onnistua ultraamaan kunnolla. Sanoikin ettei ole paljoa kokemusta sisäkautta ultraamisesta. Ei se mitään. Meillä oli aikaa ja onhan jokainen asia jokaiselle joskus uusi. Ottivat papan samalla. Sellainen suunnilleen sentin mittainen pieni olento siellä olisi ja eläisi. Meilläkin sydän pumputti hurjaa vauhtia. Lääkäri sanoi että keskenmenon riski huomattavasti pienempi kun syke on nähty kuin jos sitä ei olisi löytynyt (no luonnosllisesti jos sydän ei lyö niin joku on pielessä, mutta varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan ;) ). Viikot menivät vähän enemmän taaksepäin mitä olin kuvitellut. Kuvittelin että mennään jo ysissä tai kympissä, mutta olisin vasta 7+1 mitä lääkäri sai arvioksi. Mutta hyvä näin. LA myös meillä 27.5. Hyvin sattui että päästään kertomaan ilouutinen isänpäivänä molempien vanhemmille.

Äsken kerroin puhelimessa yhdelle työkaverille raskaudesta (toinen pomoista tietää jo). Ei ole ollut järkytys kummallekaan. Tässä arvon soittaisinko vielä toisellekin pomolle ja kertoisin niin olisi asia sillä selvä. Ihan hyvin varmaan ottaa asian, en sitä pelkää. Ennemminkin liian tunteikasta ja riemullista reaktiota XD

En muistanutkaan eilen mainita yhdestä hauskasta yksityiskohdasta. Laskivat neuvolassa lasketun ajan edellisten kuukautisten mukaan ja se olisi 10.5. Sama kuin mieheni syntymäpäivä. Itsellä on synttärit kaksi päivää ennen isäni synttäreitä joten hauskasti historia tuntuu toistavan itseään :) Vaikka olen kyllä edelleen vakaasti sitä mieltä että olen n. viikon myöhässä tuosta. No se selviää aikanaan.

No nyt on neuvola takana. Eivät tehneet juuri mitään. Verenpaineen mittasivat ja painon. Muuten lähinnä juteltiin ja saatiin nippu tavaraa mukaan. Nopealla selailulla ei tällaiselle ahkeralle netin lukijalle mitään muuta uutta kuin lantionpohjan lihasten treeniohjeet. Mutta hyvä kun on jotain mistä varmistaa mikä on oikeaa tietoa ja mikä väärää kun noissa varmasti ajantasaista ja oikeaa asiaa. Ja sai vissiin miehenkin vähän jo kiinnostumaan kun se noita papereita tuossa lueskeli kun päästiin kotiin.

Me ei mennä niskaturvotusultraan. Jos on turvotusta niin sitten on. Ja jos kuulen että on niin huolestun turhaan ja jos kuulen että ei ole niin sekään ei rauhoita kun ei se sulje mitään pois. Mutta ens viikolla neuvolalääkäri jossa ultraavat ja katsovat millä viikoilla mennään ja löytyykö sieltä ylipäänsä ketään. Virtsanäytteet pitää toimittaa ennen sitä ja verikokeet otetaan labran puolella kun ilmoitin että ilman puudutusta en anna kun yhden putken :P sanokaa mitä sanotte, mutta minulla on verikoe aina tehnyt kipeää ja sitä kipeämpää mitä pitempään se neula roikkuu kiinni.

Siellä oli nuori tyttöopiskelija mukana. Olisin ehkä mieluummin ollut ilman, mutta eivät edes kysyneet ja jossainhan noiden opiskelijoidenkin on harjoiteltava. Ihan mukava tyttö se oli ja neuvolatäti myös. Eli se jännitys on nyt pois laskuista.

Siellä odotushuoneessa vaan iski ahdistus kun oli hirmuisesti vauvajuttuja seinillä, leluja pitkin lattiaa ja joku välinpitämättömän ja sitruunansyöneen näköinen äiti joka antoi lapsensa juoksennella miten sattuu. Eikä mitään rauhallista "pakopaikkaa".

Mutta siis ihan hyvin mennään. Mitään hauskaa ei tehty, mutta ens viikolla sitten.