WhiteDragon

Tietysti täytyy ajatella kaiken menevän hyvin :)

Tuo liikunta juttu kiinnostaa teoriassa aika paljon. Tosin en usko saavani paljoa enempää aikaan mitä nyt saan. Eli kävelen koirin kanssa useamman kerran viikossa muutaman kilometrin lenkin ja sitten teen ihan perus kotihommia. Haravointia ja sellaista. Välillä oli into liikkua enemmän, mutta en tiedä minne se nyt taas katosi.

Sannuli82, olen innokas kuulemaan miten sinulla neuvola meni ja mitä tekivät. Itsellä tosiaan huomenna ja nyt alkaa jo vähän hermostuttaa. Jos niiden testit vaikka näyttävätkin negatiivista ja sitten ihmettelevät että mitä ihmettä teen siellä... No tuskin kun kolme kotitestiä näyttänyt plussaa, mutta minulla on tapana pelätä tällaisia hassuja asioita. Neuvolan jälkeen olisi tarkoitus mennä miehen kanssa syömään jonnekin. Eli toivotaan hyviä uutisia ettei mene syömiset plörinäksi.

Hei taasen. Olen taas viimepäivinä lueskellut hirmuisesti kaikenlaisia artikkeleita netistä tullut ehkä vähän takaisin päin siinä miten luomusti toivoisin pärjääväni. Esim kalvojen puhkaisun ja tutkimusten suhteen. Kivunlievityksistä ja lääkkeellisestä nopeuttamisesta olen edelleen sitä mieltä että en haluaisi jos vaan ilman selviää. Ja siitä että haluan voida vapaasti liikkua sen mukaan miltä tuntuu.

Minulla hetkeksi kadonneet oireet ovat palanneet nyt. (kalenteri-)Viikolla 38 ei oireita käytännössä ollut ollenkaan. Yhtenä päivänä vähän huono olo ja ummetusta josta en ole päässyt eroon. En tosin ole siihen mitään lääkettäkään hakenut tai luumuja nyt syönyt. Nyt menneellä viikolla sitten alkoi mahan nippailu uudestaan aina välillä ja etova olo on voimistunut. Oksentaa ei ole tarvinnut onneksi vielä kertaakaan. Parina yönä kuitenkin on pitänyt keskellä yötä nousta juomaan vähän mehua kun olo on ollut sellainen ettei unikaan tule. Nälkä yllättää ihan yhtäkkiä varoittamatta ja useamman kerran päivässä. Ruokailuvälit on pitäny pitää ihan tosi pieninä. Jos ei kovasti nämä oireet tästä pahene niin olen kyllä selvinnyt todella vähällä. Kuitenkin olen kiitollinen kaikista oireista. Tuon oireettoman viikon aikana sitä ehti jo tavallaan unohtaa koko asian.

Olen tässä yrittänyt arpoa millä viikoilla voisin olla ja tullut siihen tulokseen että vähintään 7 ja enintään 9, mutta todennäköisimmin 8. Jos oireita katselee niin nippailujen palaamisesta puhutaan monessa paikassa nimenomaan viikolla 9, mutta eihän näihin voi niin suoraviivaisesti luottaa. Sitä vaan kaipaisi jo jotain konkreettisempaa tietoa että missä mennään.

Keskiviikkona olisi onneksi se neuvola. Olen ymmärtänyt että jotkut on jopa ultrattu ensimmäisessä neuvolassa? En odota liikoja, mutta kaipaisin niin kovasti jotain konkreettista. Kuvaa tai sydänääniä tai jotain.

Hei, Sannuli82. Taas tyrkkään nenäni heti keskusteluun kun puhutaan töistä :P Kaikille on varmaan tullut hyvin selväksi että enjaksanut siellä. Lasten kanssa työskennellessä on ympärillä niin paljon hälinää ja meteliä ja koko päivä noita "toisten ongelmia" että kaipasin pientä irtiottoa. Pari viikkoa olisi vielä sairaslomaa jäljellä ja varailin juuri jutteluaikaa työterveyshoitajalle. Haluan oman pääni kuntoon mieluummin nyt enkä vasta keväällä tai vuosien päästä. Kuitenkin on tulossa niin paljon muutakin murehdittavaa ja mietittävää. Sitä paitsi pidän kyllä työstäni noin yleisellä tasolla ja haluan palata töihin heti kun se tuntuu mahdolliselta. Jos ei olisi tätä raskautta niin harkitsisin vakavasti mielialalääkitystä. Uskon että se auttaisi kyllä jaksamaan töissä. Mutta nyt pitää ajatella että kaikki mitä pistän suuhuni vaikuttaa jollakin tavoin hyvässä tai pahassa myös toiseen ihmiseen (vaikka ei kai sitä noin pienenä vielä oikein kuuluisi ihmiseksi kutsua). Osa-aikatyö olisi minullekin hyvä ratkaisu, mutta nykyisellään tässä työpaikassa se ei ole mahdollista. ihan ymmärrettävistä syistä.

Minä olen sellainen joka yleensä nappaa buranan jo kun alkaa vähänkään tuntua että kohta saattaa särkeä päätä. Ilmeisesti päänsärkyni on osittain migreeniperäistä (näin joku lääkäri joskus sanoi minulle) ja osittain johtuu myös hartiaseudun ja niskan jumituksista. Eli säryn päälle tulee aina hyvin oksettava olo. Nyt ei onneksi ole särkyjä ollut niin ei ole tarvinnut lääkettäkään ottaa, mutta ostin panadolia kaappiin kaiken varalta kun sen pitäisi olla turvallista. Yritän kuitenkin parhaani mukaan pärjätä nyt ilman lääkkeitä.

Voitte pitää minua hulluna ja tavallaan pidän itsekin, mutta näin etukäteen ajateltuna en haluaisi synnytyksessä epiduraalia. Pelkään neuloja ja ajatus siitä että joku työntää valtavan neulan nikamien väliin on paljon pelottavampi asia kuin synnytyskivut. Saatan toki tilanteen tullen olla täysin eri mieltä enkä ole ehdoton näissä asioissa, mutta nyt tuntuu paremmalta kun tietää ettei sitä ole pakko ottaa. Muutenkin ajattelin kokeilla synnyttää mahdollisimman luomusti (olen ehtinyt ajatella tosi paljon tämän n. puolen vuoden aikana mitä ollaan oltu ilman ehkäisyä ;) ). Ei käynnistyksiä ilman oikeasti pätevää syytä. ei puudutuksia jotka estävät minua liikkumasta vapaasti. Ei kalvojen puhkaisuja. Kuulemma lapsen voi vaikka synnyttää kalvopussissa jos se ei itsekseen puhkea????!!!! Eikä missään tapauksessa synnytystä selinmakuulla. Haluan voida liikkua vapaasti ja olla juuri niin kuin itsestä tuntuu ja ottaa juuri ne kivunlievitykset ja hoidot jotka juuri silloin tuntuvat oikeilta. Mitä mielikuvia on oikein pahoista kuukautisista tai siitä keskenmenosta joka oli niin noissa kivuissa minulle mukavin asento on ollut yleensä kontillaan tai makuulla polvien ja käsien varassa. Toki synnytyskipuja ei voi ennustaa kun ei ole koskaan synnyttänyt niin paha sanoa. Yritän kuitenkin JO NYT psyykata itseäni siihen että synnytän ilman ylimääräisiä lääkkeitä ja että vaikka se sattuu perkeleesti niin kroppa antaa minulle troppia millä siitä selvitään. Tietysti voi myös olla että sattuu jotain minkä takia joutuu käynnistämään tai leikkaukseen tai jotain eikä mikään mene suunnitellusti (keskenmenon mahdollisuutta en halua edes ajatella. Sitä ehtii murehtia enemmän kuin kylliksi sitten jos se on ajankohtainen).

Onko muilla jo tässä vaiheessa jo ehtinyt mielessä pyöriä synnytys? Onko ajatuksia sairaalassa vai kotona ja millaisilla puudutuksilla ja kivunlievityksillä?

Tein tänään vielä yhden testin kun edellisissä viivat aika haaleat ja tuli jossain kohtaa huoli että jos ne hormonitasot ei nousekaan. Onneksi aika nopeasti poksahti punaiseksi se toinenkin viiva ja vähän kun odotteli niin vahvistui testiviivan kaltaiseksi. Oli helpotus.

Oireet nimittäin myös vähentyneet huimasti. Tänään aamulla kun en syönyt vähään aikaan heräämisen jälkeen niin tuli vähän huono olo ja pari kertaa nipannut vatsaa. Muuten ollut jo melkein viikon hiljaisempaa.

Viikonloppu kavereiden kanssa leirikeskuksella meni hyvin. En voinut pahemmin huonosti eikä kukaan ainakaan tuntunut huomaavan yhtään mitään.

Vielä vähän päälle viikko pitäisi neuvolaa odotella. En odota innolla verikokeita tai muuta kurjaa ja tällä käynnillä (jos oikein ymmärsin) on kai enempi tarkoitus jutella ja kartoittaa tilannetta joten mitään dramaattista ei liene luvassa, mutta jos se kuitenkin tekisi asian taas vähän todemmaksi. Ensimmäisten testien jälkeinen into ja odotus on jotenkin hiipunut ja nyt vaan olla möllötän. Kaipaan jotain kipinää tähän juttuun ja jotain mikä saisi miehenkin innostumaan taas enemmän :)

[quote author="Pikku Orvokki" time="19.09.2013 klo 11:55"]

 Onko joku jäänyt pois töistä? Tuntuu hölmöltä ettei ite kehtaa, kun yksi on jo pitkällä saikulla, mutta mä olen ihan tööt siis lähinnä noi yöt tekee sen.

[/quote]

Itse olen sairaslomalla, mutta syynä taas pahentuneet stressin ja väsymyksen oireet ja masennus. Olen pohtinut onko raskauden hormonimuutoksilla joku osansa myös sopassa. Joka tapauksessa väsynyt olin jo ennen raskautta ja  raskaus lähinnä antaa henkistä voimaa. Vaikka kyllä siinäkin on näin alussa omat suuret huolensa.

Aika ristiriitainen olo tämän asian kanssa kun pitäisi nyt kerryttää tuloja jotka tulevat vaikuttamaan äitiyspäivärahaan (näin olen ymmärtänyt) ja samalla olo on sellainen että lääkäri kirjoittaa kuukauden sairaslomaa. Lisäksi jos vaikka saisi jonkinlaisen lääkityksen millä jaksaisi töissä, mutta kun raskauden takia en haluaisi ainakaan näin alussa ottaa mitään riskejä. Lääkärin kanssa puhuttiin että katsotaan ainakin jouluun asti tätä ilman lääkkeitä ja mietitään sitten uudestaan. En kuitenkaan halua vahingoittaa lasta millään tavalla, mutta olisi mukava palata töihin jaksavampana yksilönä.

Tulipas purettua näitäkin tuntoja. Välillä tuntuu että ehkä vähän hankalaan saumaan laspi on tulossa vaikka enemmän kuin toivottu on ja itsehän me sen tietoisesti laitoimme alulle. Mutta uskon että kyllä se siitä. Ilman raskautta olisi olo luultavasti vielä toivottomampi. Nyt on jotain mitä odottaa :)