wannabe mami

Alvaäng, mä ainakin puhun yleisesti, ettei "pääse mukaan synnytykseen", koska mun maailmassa se kattaa koko sen prosessin, kun synnytys käynnistyy, aina siihen asti, kun lapsi on ulkona :D

Eli synnytyssaliin kyllä pitäisi kaiketi kaikkialla päästä..? En ole täysin paikkakuntakohtaisesti kyllä varma. Ehkä joku muu tietää tarkemmin? Mutta se on yleensä se nopein vaihe ja ne kaverit kenellä on lapsia, ovat sanoneet, että juurikin se aika ennen sitä ja sen jälkeen, olisi ne, kun tarvitsee eniten juuri sitä puolison/tukihenkilön tukea. Siinä, kun odotellaan synnytyssaliin menoa, niin kätilö ei ole koko ajan paikan päällä ja paijaamassa tai hakemassa ruokaa jos siihen tulee tarve jne. Se voi olla se pahin vaihe, kun kivuissa kärvistelee ja odottelee synnytyksen etenemistä :/ Toisilla, kun se saattaa kestää jopa vuorokausia. Sekin, ettei sitten saa jäädä ihmettelemään jälkikäteen omaa lastansa koko ajaksi vaan mentävä yksin kotiin. Onhan se aika surullista :( Onneksi on kuitenkin se "ulostulo vaihe" mahdollista kokea yhdessä <3 (jos on terveenä)

Mekin kerrottiin juuri siitä syystä jo aikaisessa vaiheessa kummankin perheille, että jos jokin menee pieleen. Mikäli keskenmeno tulisi, olisi kaikki tuki tarpeen. Jos jokin olisi mennyt pieleen, niin ei oltaisi pystytty olemaan normaalisti kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sen verran iso asia, että olisi sitten pitänyt kertoa mistä kyse ja haluttiin kertoa raskaus asia iloisena uutisena. Siksi päädyttiin kertomaan jo about viikolla 7 tai 8. Pian sen jälkeen taisi oli ensimmäinen neuvola ja päästiin myös varhaisultraan, josta saatiin kuva mukaan ja lähetettiin viestillä eteenpäin perheille, että tämmönen tyyppi :D

Pikku hiljaa sen jälkeen uskalsi kertoa myös muutamalle lähimmälle kaverille. Nt-ultran jälkeen uskalsi kertoa taas muutamalle ja nyt, kun pikkuhiljaa uskaltanut jälleen nähdä ihmisiä ulkona, niin on jo sen verran näkynyt tuo vatsa, että ei sitä voi olla kertomatta :D Paitsi kaksi kaveria on vaan ihmetellyt ensin ja vasta, kun olen itse sanonut asian ääneen, niin sitten uskaltaneet ottaa asian puheeksi :D Toinen sanoi, ettei viitsinyt kysyä ja toinen sanoi vähän ihmetelleen mun "muotoja" :D Eli näytän yhä siltä, että ihan hyvin olisin voinut vain lihoa tässä korona-aikana xD Siksi odotan sitä, että vatsa olisi vielä enemmän raskausvatsan näköinen, niin ei jäisi epäselväksi mistä oikein on kyse. Vaikka yksi kaveri kyllä sanoi, että ei voi erehtyä!

Mä sain myös nt-ultrassa soittaa puolisolle videopuhelun ja näyttää monitorilta vauvan menoa sekä sen lisäksi vielä ottaa videota. Puoliso ei harmi kyllä koko puhelun aikana nähnyt mitään, kun yhteys oli huono ja vaikeaa kahden näytön kautta saadakaan mitään selkeää kuvaa :( Videon, kuten ultrakuvatkin näytin heti, kun pääsin ulos, jossa puoliso minua odotti. Silti se oli niiiiin eri, kun hetki jolloin ekaa kertaa näin, kun meidän pikkuinen heilutteli jalkojaan. Se oli niiiin sykähdyttävä hetki, että harmittaa ettei päästy kokemaan sitä yhdessä :( Puoliso koittaa olla tosi reipas ja puhuu aina, että pääsee sitten syntymän jälkeen näkemään vauvaa ihan riittävästi :D Se on suloista <3 Haluaisin kuitenkin kokea kaikki nämä hetket hänen kanssaan yhdessä perheenä, eikä niin, että kaikessa olen yksin ja sitten näytän kuvia/videota ja selostan miten mikäkin meni. Minulle tämä on tosi merkityksellistä ja tuntuu, että jäädään paljosta paitsi. Se tuntuu vain niin epäreilulta. En mahda tunteilleni mitään. Kuten Mannapuuro myös sanoit, että synnytys mietityttää, pääseekö puoliso edes sinne mukaan. Tuntuu kyllä niin kurjalta :(

Yritän itse toki ajatella myös juurikin niin, että on tyhjää parempi saada edes niitä videoita/kuvia kuten Alvaäng sanoit. On tää siltikin vaan niin surullista :( Eritoten, kun kyse ensimmäisestä raskaudesta, jossa kaikki on täysin uutta.

Tosiaan neuvola "käynneiltä" jäänyt nyt seuraamatta paino, hemoglobiini, verenpaine, virtsa. Ne on silloin ekalla kerralla otettiin ja that's it! Tai lääkärin tarkastusta ennen sanoivat, että tee virtsatesti ja ota paino, lääkäri mittaa verenpaineen. Hemoglobiinia ei ole siis seurattu, eikä sydän ääniä aiemmin. Lääkäri niitä nyt kuunteli ja teki sisätutkimuksen. Oli muuten kova kouraisin lääkäri ikinä! Aika rajuin ottein tunnusteli paikkoja sisätutkimuksessa spekulalla ja sormin ja paineli mahankin päältä kovin ottein. Kysyin jopa, että pitäisikö tehdä näin kipeää ja totesi vain, että sano jos sattuu liikaa. Jaiks :D Eipä ole aiemmat gyne kokemukset ja muut gyne tutkimukset yms elämän aikana olleet näin epämiellyttäviä!

Eihän tässä tilanteessa kuitenkaan voi mitään ja ne rajoitukset on syystä, kuten tuossa jakamassani jutussakin kävi ilmi. Se vasta hurjaa olisi jos kaikki synnytyslääkärit, kätilöt ja muu osaava hoitohenkilökunta sairastuisi itse korona virukseen eikä synnytyksiin olisi ketään korvaavaa henkilökuntaa :O 

En ole ehtinyt kirjoittelemaan enkä oikein lukemaankaan nyt keskusteluja. Palaan niihin myöhemmin! Tuohon Mmelin viestiin vastasin, kun oli niin ajankohtainen :)

Tarkoitus oli tulla siis pikaisesti kirjoittelemaan, että mitä kummaa! Kohta rv 19 (18+) ja pahoinvointi is BACK! WTF?! Tämän viikon vaivannut ja eilen sitten ihan oksensin. Meni koko päivä taas ihan ohi, kun olo oli niin kurja. Mistä tämä nyt tulee? Yhtäkkiä?! Olin juuri alkanut syömään paremmin ja ruokakin jopa maistui. Sitten POKS! Maanantaina melkein oksensin, tiistaina jatkui paha olo, sama eilen ja sitten tosiaan oksensinkin. Ihan samanlaista oloa, kun alkuraskaudessa, ehkä hieman lievempi kuitenkin, mutta olo on silti huono ja siihen lisäksi väsymys. En käsitä! Onko muilla ollut vastaavaa?

Hei Mmeli! Tervetuloa joukkoon ja onnea uudesta tulokkaasta :) Ihana, että kaikki oli hyvin!

Meillä päin ei puoliso saa tulla mukaan. Soitin ja varmistin neuvolasta vielä viime viikolla ennen lääkäriaikaa, joskos rajoituksia olisi muutettu, mutta yksin jouduin taas mennä :(

Tähän asti olen käynyt yksin nt-ultrassa, neuvola oli siirretty puhelinajaksi (tämäkin yksin) ja lääkärintarkastus yksin. Eka neuvola onneksi kerettiin yhdessä mennä ihan paikan päälle ja päästiin myös pikaiseen varhaisultraan. Mihin puoliso EI olisi saanut tulla, mutta kukaan ei ollut siinä vaiheessa asiasta sanonut eikä tätä tajuttu (koska korona oli vasta juuri tullut) ja astuttiin jo ovesta sisään. Lääkäri sitten päästi, mutta olisin ymmärtänyt jos puoliso olisi joutunut jäämään ulkopuolelle, vaikka olisin ollut todella harmissani tietysti.

Saas nähä muuttuuko tässä vielä tämän puolella rajoitukset mitenkään. Onhan tämä ihan perseestä ja kuten aiemmin kirjoittelin ja oliko Hattara (?) kuka myös sanoi samaa. Me "korona-ajan odottajat" ollaan ihan eri asemassa kuin "normaali ajan odottajat". Tämä ei vastaa sitä raskauden ajan seurantaa ja kulkua mitä normaalisti olisi. Ainakaan täällä päin. Ymmärrän nyt kyllä enemmän näitä rajoituksia, kun luin tämän: 

https://www.vau.fi/synnytys/milloin-puolisot-paasevat-taas-synnytysvuod…

Se ei silti tarkoita, ettenkö olisi todella surullinen miten tämä ensimmäisen raskauden odotusaika on mennyt ja kaiken lisäksi vielä se, miten mahdollisesti itse synnytys ja vauvan ensimmäiset viikot tulee menemään :( Tämä on jotenkin niin epäreilua ja harmittaa vaan niin suunnattomasti. Eihän tälle tietysti voi mitään. Kurjaa vain, että tämä on se kokemus ensimmäisen lapsen tulosta. Yritän toki keskittyä kaikkeen hyvään, mutta kyllä se toinen puoli painaa koko ajan enemmän ja olen esimerkiksi alkanut pelätä synnytystä yhä enemmän..