wannabe mami

Ihanaa Quinn! Kerro miten etenee 💗

En ole pysynyt nyt keskustelussa yhtään mukana. Meillä on sairastettu on/off nyt yli 2kk putkeen. Elokuussa positiivisen raskaustestin sijaan saatiin positiivinen k*orona testi 😫 meni myös yksi kierto täysin hukkaan. Ei ihan siinä 39kuumeessa pystynyt muuta kuin selviämään hengissä koko perhe. Nyt syyskuussa laskin oviksen jotenkin aivan väärin, joten tuskin tässäkään kierrossa tärppää. Heinäkuussa siis jätettiin ehkäisy (kortsu) pois. Saatiin haamujen haamu ja raskausoireitakin oli. Menkat myös myöhässä, mutta sitten tuli erikoinen vuoto ja veikkaan, et oli kemiallinen. Nyt siis toka yrityskierto, kun jäi se yksi välistä, ku ei päästy yrittämään. Muutoin olisi jo kolmas. Nyt eletään piinapäiviä. Menkat pitäs alkaa tässä ihan lähipäivinä. Inhoan näitä päiviä! Toisaalta on niin toiveikas olo, mutta kuitenkin tuntuu, että taatusti ne menkat vaan taas alkaa. Niin kuin aina. Enkä haluaisi siihen samaan limboon, missä esikoisen kanssa oltiin. Silloin tärppäsi n.6-7kk yrittämisen jälkeen. Oisko ollu yk 8 tai 9. Kierto oli sillon lyhyempi. Nyt sen sijaan pidempi, kuten myös menkatkin. Huoh. Jotenki tuntuu, että tässä taaa kestää. Miksei vois olla raskaana heti kun haluaa 😄

Pohtinu et alotettiinko "liian myöhään" yrittäminen. Kun tiesi, että tässä voi taas kestää. Ennen heinäkuuta oli kuitenki vielä tosi epävarma olo toisesta lapsesta. Mietityttää myös tuo kiireellinen sektiohaava. Jos se vaikeuttaa raskaaksi tuloa. Tsemppiä kaikille haastaviin tilanteisiin!

Oli kyllä t o d e l l a piinalliset päivät! Mun tissit oli järkky kipeet, tuntu et vallan räjähtää ja rinnanpäätki tummui!! Myös alavatsalla oli todella kummallisia tuntemuksia. Myös ovulaation aikaan oli. Ei mitään perus kiertoon sopivia. Tein sit päivää ennen menkkojen alkamis ajankohtaa raskaustestin ja siihen tuli haamujen haamu viiva!! Siis tosi haalean vaalea, mutta myös puoliso erotti sen ja myös kaveri, kelle lähetin kuvan, huomasi myös (päätin kertoa, ku kyseli aiemmin kasvotusten, ollaanko mietitty toista lasta enkä osannu valehdella). En sit uskaltanu juoda viikonloppuna olleissa juhlissa alkoholia, vaikka tarjolla olis ollut vaikka ja mitä. Olin siis jo satavarma olevani raskaana. Alavatsakin aivan turvonnu ja outo. Menkatkin oli sit kaks päivää myöhässä. Olin jo aivan onneni huipulla! Sain viel toisen haaleamman haamun, mikä kyl sit mietitytti. Sit koitti arki ja puistossa ollessa esikoisen kanssa iski jäätävän kova vatsakramppi, niin et meinas taju lähtee ja melkeen myös oksensin. Sanoin yhelle äitikaverillekin, et tulipas huono olo. No kotimatkalla sit tunsin, et jotain valu housuun ja vertahan se oli.. nyt ollu sit aivan jäätävän kovat kivut ja verta tullu aivan hulluna. Ei lainkaan mikään normivuotoa raskauden ja synnytyksen jälkeen. En sit tiiä oliko kemiallinen raskaus vai mikä. Jos jotain raskausmateriaalia olis ehtiny muodostua, mut ei sit edenny tms. Muilla samoja kokemuksia?

Toivotaan kaikille parhaita mahdollisia plussatuulia! kiva, kun porukka muistaa ja hauska taas täällä olla muiden matkassa mukana 😊

En viime kommentissa ollut ihan täysin selkeä, mutta siis ehkäisy jäi tämän kuun alussa pois. Viime kerralla se jäi elokuun alussa. Mutta joo aika samoihin aikoihin 😊

Eli täällä elellään itseasiassa piinapäiviä 😬menkkojen pitäisi alkaa kierron (28pv) mukaan nyt lauantaina. Siihen viittaavia oireitakin on kyllä. Mieliala laahaa ja olen todella kiukkunen 😅 puolisolla aina mukavaa kanssani, hehe. Joten en siis todellakaan usko, että tästä ekasta tärppäisi. Niin mekkamainen olokin on. Ovulaatiokin jäi meni vähän niin ja näin, kun puoliso oli reissussa. Taas pitäisi malttaa hillitä itsensä, mut kyllä sitä vaan taas väkisin huomaa itsensä toivomassa sitä raskautta 😍 vaikka sovittiin, ettei nyt oteta paineita ja mennään iisisti. Ei aleta suorittamaan. Niin se vauvakuume vaan taas kuitenkin puskee ja kovaa päälle! Tsemppiä kaikille 😊

Hei vaan kaikille! Täällä (keskustelupalstoilla) viimeksi käynyt about, kun esikoinen syntyi 11/20. Osa olikin kirjoittanut ja pohtinut "Kaikki plussanneet"-keskustelussa mitä meille kuuluu 😊 en viitsi avata meidän dramaattista alkua täällä, kun on esikoistaan haaveilevia tai pian odottavia.

Tällä hetkellä meille kuuluu kuitenkin aivan hyvää. Touhukas taaperomme on jo 1v8kk 😊 huippu tyyppi!

Syy miksi nyt kirjoitan tähän keskusteluun on se, että uskallamme vihdoinkin haaveilla uudesta vauvasta ja sisaruksesta taaperollemme enemmän alkoi pelottamaan se, ettemme saakaan toista lasta, kuin se että saisimme taas vauvan.

Päätimme vain aika yhtäkkiä, että jätämme ehkäisyn (kortsu) pois ja vauva saa tulla, jos on tullakseen. En halua tästä ottaa enempää paineita. Esikoisen kanssa otin liian isot paineet ja sitä ehti jo synkistyä, ettei lasta koskaan kuulu. Silloinen ehkäisy 2019 jäi about samoihin aikoihin, kun nytkin. Meillä tärppäsi yk8 tai yk9. Raskaus kesti loppuun saakka. Taapero syntyi rv41+5.

Osa nimimerkeistä olikin jo ennestään tuttuja tai luulen ainakin tunnistavani kahden vuoden takaa 😄 onpa tämä taas niin jännittävää!

Kiitos tiedosta Marsu ja Alva! :) Seuraan facea sen verran vähän etten ollut tällaista huomannut. En taida edes Kelaa seurata lainkaan :D Koitin äsken selailla mutten äkkiseltään löytänyt. Täytyypi laittaa pakkaus siis tilaukseen! Jonkin aikaahan siinä menee ennen kuin se menee käsittelyyn ja ennen kuin se itse pakkaus saapuu. Muistatteko kauan teillä meni about?

Tsemppiä Laauur! Hurjasti voimia <3 keskenmeno ei koskaan ole helppo asia, tapahtui se missä kohtaa raskautta tahansa. Voisi olla hyvä päästä siitä keskustelemaan ja asiaa käsittelemään. Onko teillä hyvä suhde teidän neuvolaan? Tai etenkin teidän työntekijään siellä? Ymmärtääkseni juuri tämä henkilö on avainasemassa kyseisessä asiassa. Jos hänelle toisi asiaa vielä enemmän esille, niin voisit mahdollisesti saada lähetteen psyk.sh:lle tai neuvolapsykologille. Olisihan se sinun terveytesi kannalta hyvä sitä päästä enempi purkamaan :) Itse olen tuonut esiin meidän työntekijälle keskenmenon pelon vaikkei siitä ole kokemusta, mutta käsittelimme silti sitä pelkoa mikä liittyy lapsen menettämiseen. Se voi olla todella valtaan ottava tunne se menettämisen pelko, vaikkei aiempaa kokemusta olisikaan. En usko, että siitä mitään merkintää tulee. Tai mitä merkintää siis tarkoitat ettet halua? Voihan senkin varmaan sanoa ääneen ettei halua, että sitä kirjataan jos niin haluat :) Toivottavasti asia ratkeaa pian! Tsemppiä rakenneultraan! Itsekin pelkäsin sitä kyllä toden teolla. Ei siihen mikään auttanut, joten sallin itseni pelätä niin paljon kuin vaan siltä tuntui. Ei sitä tunteilleen mitään mahda, ei järki auta. Etenkään näin raskaana ollessa :D