vilmu

Laskettu aika tarkentui neuvolassa, sen piti olla 1.11., mutta ultrassa tänään ei näkynyt mitään muuta kuin tyhjä kohtu. Jotenkin olin kokoajan pessimistinen, enkä uskaltanut tännekään kirjoitella. Joka päivä kävin kuitenkin lukemassa ja iloiten seurasin teidän muiden vointeja, miten jotkut ovat saaneet ihania ultra kuvia. Otin myös voimakkaasti osaa suruun niiden kanssa, jotka ovat kokeneet näitä samoja kamalia tunteita mitä minä juuri nyt.



Ultra oli tosiaan kympin maissa tänä aamuna, kätilö oli aivan ihana, mutta kun kokeiltiin vatsan päältä näkyiskö mitään, näkyi vain pelkkä tyhjä kohtu. Tutkimus tehtiin vielä sisäkautta, mutta sama surullinen näky kohtasi silmiämme. Lääkäri tuli vielä varmistamaan, mutta ei siellä tosiaan mitään ollut. Ja kun se raskaustesti vielä viikonloppunakin näytti positiivista.



Oon kokeillut joku 10 testiä, koska 1,5 vuoden jälkeen tämä vihdoinkin oli totta, olin raskaana, enkä voinut uskoa sitä. Ehkä ei olisi pitänyt uskoa mihinkään, ehkä mussa olikin jotain vikaa, ehkä olenkin tehnyt jotain väärin.. Itsesyytökset ovat ottaneet aivan kauheat mittasuhteet, vaikka periaatteessa ''tiedänkin'', ettei mitään mitä tein ole voinut vaikuttaa tähen. Silti se syyllisyys nostaa päätään ja kyyneleet valuvat silmistä..



Keskiviikkona käyn sairaalassa vuodattamassa loputkin pois kohdustani. Mieskin on silloin työmatkalla, musta tuntuu, että kuolen siihen kipuun, vaikka en edes tiedä millaista se tulee olemaan.



Voi elämä tätä murhetta.. Musta tuntuu, että tästä allikosta ei ihan helpolla nousta. 1,5 vuotta pillereiden lopettamisesta ja ainoa mihin me pystyttiin on tuulimuna, valeraskaus. V*ttu.

Tänään oli ensimmäinen neuvolakäynti! Jännittävää! :)

Otavatar; ensimmäisellä käynnillä mulla otettiin virtsa- ja verinäytteet, mitattiin verenpaine, käytiin yleisesti läpi kaikki raskauteen ja odotukseen liittyvät asiat. Vinon pinon sain esitteitä mukaan ja tää ilta taitaakin mennä siis niitä tutkiessa.

Kaikkein hauskinta oli, että hoitaja kehotti puolison tyhjentämään kissan hiekkalaatikon tästä lähtien, jotta ois pienempi riski saada toksoplasma.. Tästä hieman huvittuneena kysyin, että olisiko mahdollista saada tämä sama kehotus paperisena niin menis tolle miehellekin kaaliin :D Vakavasta asiasta on kyse, mutta kun oon sen laatikon aina siivonnut.. Ehkä kaksi kertaa on tainnut toi mieheke siistiä :D



Hoitajan mukaan olisi 8+6 ja LA 1.11, mutta kierron epäsäännöllisyyden vuoksi en usko noin suuriin lukemiin vielä. Ehkä se sitten ultrassa selviää. Ensin mietein että olisin mennyt varhaisultraan yksityiselle, mutta kun se 12 viikon ultrakin häämöttää n.3 viikon päässä, niin aiemmasta huolimatta taidan jaksaa odottaa vielä sen aikaa :)

Huoli on kyllä kova, että onko hän siellä vai mitä tässä on menoillaan.. Mutta kun en ole saanut iskostettua sitä vielä päähäni, niin aika levollisesti mennään.. Välttelen kaikkea mitä raskausaikana pitääkin, mutta silti en kuitenkaan 100% usko että siellä masussa muru olisi. Jotenkaan en kestä sitä pettymystä jos kaikki onkin pielessä. Parasta siis toivoen :)



Mulla toi vauvavaate/-tavara vouhotus on ihan kauheeta! Kenellekään ei olla vielä kerrottu tästä raskaudesta, joten joudun turvautumaan nettikauppoihin/myöhäisiin kauppakäynteihin jos haluan jotain ostaa. Yksi pehmolelu oli aivan pakko saada kun ''se nyt vaan oli niin söpö'' :D



Otavatar; niin vielä tuosta säteilylle altistuksesta. Meilläkin on töissä säteilyvaaraa, joten tässä kauhulla yritän miettiä että oonko joutunut sellaisiin tilanteisiin nyt raskauden aikana. Ei siis jokapäiväistä hommaa, mutta silloin tällöin.. Pelko kaikenmaailman epämuodostumista on riipivää.. Pitänee ensi viikolla kertoa töissä, vaikka haluaisin odottaa siihen 12 viikkoon asti.



Vilmu ja muru 8+6????

Hei kaikille!



Pillerit jätettiin pois 11/2010, joten todella toivottu plussaus oli! Oikeastaan se tuli niin yllätyksenä, koska olin luopunut jo toivosta ja aika naistentautien poliklinikalle oli varattuna.

Olen siis 25 ja mies 24. Oireina mulla on ollut rintojen kutinaa (josta hokasinkin testata mahdollisen plussan, aiemmin vain yritin ovulaatiota löytää.. :D ), turvotusta ja väsymystä. Nyt on alkanut hermot meneen kaikista asioista. Ja itkuherkkyys on huipussaan, voi mitähän nää loput kuukaudet vielä tuo tullessaan?



Menkkojen epäsäännöllisyyden vuoksi en ole ihan varma lasketusta ajasta, nyt n.7+0? Eiköhän se tarkennu sitten varhaisultrassa. Oman mielenterveyden vuoksi sinne on päästävä, vaikka mies alkuun vähän miettikin, että miksi sinne pitää mennä. Tarvitsee vain saada varmistus, että onko siellä jotain vai ei.

Toivotaan parasta, en jaksaisi taas elätellä turhia toiveita. Parhaalle ystävälle ajattelin kertoa heti varhaisultran jälkeen, jos vaan kaikki on hyvin. Muille aion kertoa vasta sitten kun on aivan pakko :)



Hmmh.. Mitäköhän muuta? Onnittelut kaikille plussanneille ja turvallista odotusta :)



vilmu, 7+0? laskettu 4.11??

Mä lopetin pillerit marraskuussa ja 18.11 tuli ensimmäiset menkat. Sen jälkeen ei ole tullut ja alkaa hermo hieman menemään tähän odotteluun.. Vauva ois tervetullut, mutta raskaustestit näyttää negaa. Mietin vain että miten kauan pitää odottaa luomuja ennen kuin käy lääkärissä? Ei jaksaisi mitenkään odottaa..

täälläkin ois toiveissa pikkuinen nyytti. pillerit lopetin marraskuun alulla ja viimeiset menkat alkoivat 18.11, sen jälkeen paljon pupuilua ja monta pettymystä kun ei ole vieläkään näkynyt, ei raskautta, ei menkkoja.

maha tuntuu turvonneelta, väsyttää, mieli on äreä, äkkipikainen, helposti suuttuva.. pillereiden lopetus on muuttanut mua ihan täysin. jopa mies huomauttelee asiasta.



osaako joku neuvoa missä voisi olla vika? ei ole ikinä ollut näin epäsäännölliset menkat. aiemmin jos oon pitänyt taukoa pillereistä, nii on silti tullut ihan normaalisti.



nyt kp56?!?! :(



itse 24v, mies 23v ja iso unelma pikkuisesta perheestä.