villasukka84

Talvienkeli85: Joo mullakin on se PCO, varmaan siis syynä akneen myös... Hemmetin PCO on kyllä ollut kaikinpuolin sellainen riesa ettei ois ikinä uskonut... Mulla se ei onneksi ole aiheuttanut lihomista. Mullakin e-pillereillä pysyi akne kurissa mutta niiden takia myös kierto meni aivan sekaisin, eli tuskin kosken enää ikinä elämässäni e-pillereihin...

Perhettä2014: Mä luulen kyllä että olot on helpottanut pääosin niiden homeopaattisten takia. Niiden ansiosta oli olot yleensäkin paljon helpommat kuin ekassa raskaudessa jolloin en tiennyt koko homeopatiasta mitään. Niiden ansiosta yleensäkin tulin raskaaksi!

Hantsku: Oi kiitos, ehkä mäkin sitten kehtaisin soittaa.:) En tosin tiedä yhtään millainen mun uusi terkkari on, ekalla kerralla mulla oli sijainen ja vanha terkkari on opiskeluvapaalla tms.

Mulla on pahoinvointi loppunut melkein kokonaan, ja nyt on ihan epätodellinen fiilis, että oonko todella raskaana?? Toisaalta väsymystä on vieläkin, ja rinnat ja vatsa aivan turvoksissa. Silti tuntuu jotenkin että tässäkö ne olot jo olikin? Toisaalta olen kyllä syönyt homeopaattisia raskausoireisiin ja nekin auttanut paljon. Yksi tosi ikävä oire on se, että mulle iski taas raskausajan akne... Just kun iho alkoi olemaan vihdoin hyvä niin nyt nämä näpyt ilmestyi taas.... Onko muilla samaa ongelmaa?

Viime yönä näin ekaa kertaa unen, jossa mulla oli jo iso raskausmaha.:) Saa nähdä koska ne vauvaunet alkaa! Esikoista odottaessa näin paljon tosi selkeitä vauvaunia!

Mulla on ultra vasta kahden viikon päästä, ja mietin että voiskohan neuvolaan soittaa ja varaa extra-aikaa, kysyä että voisko ne kuunnella sydänäänet? Jos sitä sitten uskaltais vihdoin vähän huokaista...

Oon siis nyt viikolla 11 menossa.  

Mä niiiiin ootan sitä ultraa!  ja kesää masun kanssa hellemekoissa ja sandaaleissa! 

Talvienkeli85: Kiitos tästä tiedosta! Mä olen tässä jo pikkuhiljaa tullut siihen kantaan etten mee siihen ekaan rasitukseen, en syö sokeria juurikaan ja muutenkin suht terveellisesti. Liikun ja olen hoikka, niin turhaa mennä sinne tuskailemaan...

Näin se tämäkin kanta on erilainen eri neuvoloissa....

Mä sain tänään ultra-ajan, se on vasta kolmen piiiiitkän viikon päästä. Plääh.... Miten sitä jaksaa oottaa? ja kaikille tekisi mieli jo kertoa!

Moikka,

Vihdoin alkaa pelot vähän väistymään ja oikeasti uskaltaa jo vähän miettiä tämän raskauden jatkumista. Tänään alkoi 10. viikko.

Keskiviikkona kävin ekassa neuvolassa. Vähän olin pettynyt, jotenkin en saanut vastauksia kysymyksiini ja kaiken huipuksi mun käskettiin mennä kaksi kertaa sokerirasitustestiin. Eli joudun munasarjojen monirakkulaisuuden takia mennä siihen hemmetin testiin ekan kerran jo viikolla 12! Mulle viime raskaudessa se oli kamala koettelemus, tosi huono olo, kamalaa sokerilitkua joka ei meinannut mennä alas ja lisäksi mun suonet löytyy huonosti kun ne piikittelee sielä...

Eipä se kai auta muuta kuin olla nainen ja hoitaa homma... 

Mä olen jo Pinterestissä metsästänyt raskaus-asu ideoita. Meinaan ostaa itse odotusvaatteita mahd vähän mutta venyvissä mekoissa menen kesän. Tässä kohtaa kun sitä mahaa vielä odottaa! Loppuraskaudesta kun siitä haluaa jo eroon.:D

Olen myös kovasti miettinyt että koska kertoisin muille asiasta, esim töissä. Toisaalta kysymys kuuluisi, kuka kertoisi mulle?? :D Mä kun en oikeen millään käsitä että musta tulee VIHDOIN uudestaan äiti syksyllä! Aika mieletöntä.:)

Täällä muuten Aarinko taisi kysellä töistä. Mä olen siinä mielessä onnekas, että toimimme vastaanottoperheenä ja saan olla kotona töissä. Eli saan levätä päivälläkin ja neuvolaan ym pääsen kun tarvitsee mennä. Kunhan saan lastenhoitajan siksi aikaa.

Tässä nyt sitten odotetaan ultrakutsua kuin kuuta nousevaa! Josko sitä sitten vihdoin sisäistäisi tämän asian...

Niin ja oloista vielä. Mulla vaihtelee olot tosi paljon mutta pahoinvointi tuntuu jo helpottavan. Paikoitellen sitä on mutta pientä öllötystä vain. Väsymys sitten onkin sitä kovempi, ja vatsan turvotus. Niin ja nälkä... Makeanhimoa ei onneksi ole yhtään. Sen sijaan esim ranskalaisia perunoita himoitsen! Mulle on jo kertynyt 1-2 kiloa, mutta toisaalta oon niin pienikokoinen että ei nyt sinänsä haittaa.

Ihanaa, on jo toivoa että pieni pysyy matkassa!

Moikka,

Jospa mäkin uskaltaisin jo ilmoitella mukaan. 

Mä sain plussan jo viikkoja sitten, nyt noin viikko 8 menossa ja LA noin 12.10. Teidän muiden juttuja oon seurannut jo jonkin aikaa, mutta keskenmenon pelko on niin suuri etten ole vielä uskaltanut intoilla tästä yhtään. 

Meillä on ennestään 5-vuotias lapsi, monta vuotta ollaan tätä kakkosta yritetty ja pari keskenmenoakin on takana. Näiden kaikkien jälkeen en ole tosiaan uskaltanut vielä iloita. 

Raskausoireita löytyy kyllä runsaasti, että siinä mielessä kyllä tuntee olevansa raskaana! Pahoinvointia, väsymystä, unettomuutta, alaselän menkkamaista jomotusta, vatsa sekaisin, vatsa turvonnut, nälkä... Kaikkea ihanaa.:D Mä olen kyllä tyytyväinen että oloja on, toki noi kivut aina pelottaa että jos yltyvät koviksi ja vuoto alkaa...

Mulla olisi ens viikolla ensimmäinen neuvola. Pari viikkoa odottelin ennen kuin uskalsin sen varata. Onneksi se on tulossa kuitenkin.

Varhaisultraa harkitsin, mutta kun tiedän kaksi läheistä jotka ovat keskenmenon saaneet pian "onnistuneen" varhaisultran jälkeen, koen että se on tavallaan turhaa. Mä luulen että voin vasta sitten viikon 12 tienoilla ultran jälkeen vihdoin vähän huokaista ja nauttiakin tästä. Sitten voin todella uskoa että tämä on todella totta eikä vain kauan odotettu unelma!

Toisaalta musta tuntuu että tällä kertaa kaikki menee hyvin, että vihdoin on meidänkin aika odottaa lasta. Pelko on silti läsnä. 

Mullahan on takana myös kalliita lapsettomuushoitoja, tähystysleikkaus ja vaikka mitä. Lopulta hakeuduin homeopaatille, ja sieltä sain heti apua, tulin raskaaksi pari kuukautta ekan käynnin jälkeen! Homeopatiasta saan myös raskauteen tukea, pahoinvointiin ja pelkoon. Suosittelen lämpimästi!

Mulla pahoinvointiin auttaa myös säännöllinen ruokailu. Aamulla syön jotain pientä jo sängyssä ennen kuin nousen. Pari suolakeksiä tai viinirypäleitä niin ei ala pahoinvointi heti kun nousee. 

Onko teillä muilla ollut tuota menkkamaista jomotusta? Mulla on plussasta lähtien ollut päivittäin ja öisinkin, lähinnä selän puolella. Pitäisi sen vissiin kuulua asiaan mutta kun en muista yhtään vastaavaa ekasta raskaudesta niin olen jotenkin hämmentynyt siitä. Toki siitä onkin jo 6-vuotta. Kaikkea ei voi muistaa. Sitäpaitsi silloin mä en osannut pelätä keskenmenoa näin. 

Pahoittelen jos mun viesti on vähän negatiivinen, ikävät kokemukset vain nostaa päätään. Nyt täytyy vain elää päivä kerrallaan ja toivoa että kaikki menee tällä kertaa hyvin!

Ai niin, äidille, mummille, sisaruksille ja parhaille ystäville olen kertonut. Heille kun jaan muutenkin ilot ja surut. :)