victorina

Onnea FEVER! Ja tietenkin Kaaoksen kuningatar! Täytyy tuohon Kaaoksen kuningattaren viestiin kompata, että itseänikin mietityttää, mihin tässä ollaan ryhtymässä. Esikoinen on vauvana ollut todella helppo, mutta raskausaika kamalaa. Nyt kun kombona on omakotitalon täysremontti, vastuullinen ja hektinen työ (palasin töihin tammikuussa), esikoinen 1,5 vee ja nyt tämä raskaus, niin en tiedä voiko jonkin asteista romahdusta edes välttää...

Oireista ollut puhetta. Mulla on edellisestäkin raskaudesta tutut: maailmanlopun väsymys, totaalinen ummetus, rintojen arkuus, huimaus ja ylenpalttinen höperöityminen. Tietysti tämä kuumuuskin ajaa aivot narikan puolelle, mutta töistä ei ole meinannut tulla mitään! Kuumuus, huimaus ja etova olo ne vasta parantavatkin työtyytyväisyyttä! ;) Ihan ei kehtaa vielä saikuttaa, vaikka välillä pyörtyminen ei ole ollut kaukana!

Synttärilahja15: mulla on vähän sama tilanne, LA pahasti hakusessa. Lopetin minipillerit hiukan ennen juhannusta, mutta jotain häikkää kierrossa oli, sillä plussasin vasta kp 45. Eli ultraa odotellessa... Eiköhän tuo huhtikuu kuitenkin ole hyvä arvaus! :D

Tuosta raskaudesta kertomisesta taidan olla samoilla linjoilla kuin ensimmäisenkin kanssa. Kerroin isovanhemmille ja läheisille kavereille np-ultran jälkeen ja töissä rakenneultran jälkeen. Voipi vaan olla, ettei vatsanseutu tällä kertaa mahdollista "salailua" niin pitkälle... Tän hetkistä turvotusta (mitä siis on yllättävän paljon, varsinkin iltaisin!) olen kuittaillut kesälomakiloilla... :D Onneksi syksyisin aina tilataan uusi satsi työvaatteita, voin siinä samassa ihan huomaamatta tilata yhtä kokoa suurempaa. :)

Kuumeilija91: Olen tosi pahoillani teidän puolesta. Pettymys on varmasti suuri. Olen kylläkin varma, että se Herra Haikara vielä teilläkin kyläilee.

Toukkavimma: tosi hienoa, että olet lopettanut tupakoimisen! Valitettavasti liian moni tupakoi raskausaikana, vaikka haitat vauvalle onkin tiedossa. Todella paljon tsemppiä päätöksessä pysymiseen! Muistat vain tiukassa paikassa, että vauva hengittää (siis saa happea) tällä hetkellä vain ja ainoastaan sinun keuhkojesi kautta.

Meillä vietettiin tänään leppoista remonttipäivää, kun esikko oli isovanhemmilla hoidossa. Kahden kesken oli vihdoin hyvä aika kertoa miehelle uudesta masuasukista. Loppupäivänä hän ei olisikaan antanut mun mitään enää tehdä, "etten vain rasitu"... :D On noi miehet huoliensa kanssa niin liikkiksiä.

Nyt muutaman päivän on ollut maailmanlopun väsymys. Muistan saman ensimmäisestä raskaudesta ja jos ennusmerkit pitää paikkansa, tämä väsymys ei hellitä moneen viikkoon!

Tänään oli vihdoin aikaa rauhassa tehdä se viimeinen tarkistus: haamujen jatkoksi sain siis tänään vahvan plussan. :) On kai hyvä päivä kertoa miehellekin uutiset!

Eli pikkusisarusta odotellaan saapuvaksi. Miehen kanssa molemmat ollaan alle kolmekymppisiä ja esikoinen nyt 1,5 v. Ite olen jo kovasti odotellut vauva-arkea, mutta mies on ollut maltillisempi keskeneräisen remontin takia. Nyt kun "lähtölupa" yrittämiselle myönnettiin, pamahdin laakista raskaaksi. Tuntuu kovin absurdilta ja jotain ikävää odottelen tapahtuvaksi, sillä niin kova "liian hyvää ollakseen totta" -fiilis mulla on. Ensimmäistämme odottelimme kuitenkin vajaan vuoden verran...

Kiva, kun perustit. Itse en ainakaan ollut tietoinen, että kuumeilijoihin ei ole soveliasta kirjoitella jo plussanneena... Noh, kaipa nämä vau.fi-sivujen kirjoittamattomat säännöt tulevat tässä pikku hiljaa tutuiksi! ;)

Uskaltaudun tänne siis kirjoitella, vaikka vasta haamuja näkynyt. En ole ehtinyt apteekin testiä tekemään (ehkä huomenna?), mutta eipä ole punaiset päivätkään alkaneet. Kp:hän oli jo 45 ja risat, mutta rv veikkaisin olevan 4 koossa, jos oviksesta laskeskelee... Tarkentunee vasta ekassa ultrassa.

Oiskos mukava pienet esittäytymiset alkuun, kun tänne eksynee muitakin, kun ex-kuumeilijoita?