Vetis 20
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Ala tietoisesti etsimään positiivisia asioita itsestäsi ja ulkonäöstäsi. Vaikka se saattaa olla aluks vaikeaa ja epämiellyttävää, niin itsensä voi kyllä pakottaa tekemään niin. Lisäks, tulevaisuuden stressaamisesta ei ole mitään hyötyä.
Niin vastasin tähän äsken, mutta se ei ilmeisesti mennyt läpi (?)
Eli etsin aina jonkun hirveän ongelman itsestäni, kiinnitän siihen kaikki energiat ja voimat, kunnes olen uupunut. Olen uupunut tähän, en voi muuta sanoa. En ehkä näe itseäni ns. oikein, eli tämä voi olla kehonkuvanhäiriö. Vaikea nähdä itsessään hyvää, kun tuntuu että jotkin asiat pilaavat kokonaisuuden.
En ehkä olisi näin julma itselleni, mutta nykymaailma, ja jopa tämä palsta ovat muokanneet käsitystäni elämästä ja naisena olemisesta. Monesti olen ajatellut, että kun ikää tulee, niin en olisi näin ahdistunut ulkonäöllisistä asioista, mutta surulliseksi vetää, kun lukee täältä aloituksia missä elämä on pelkkää ulkonäköä ja muiden huomiota.
Ja tulevaisuuden stressaaminen on myös ihan hirveää. Pitäisi opetella monesta asiasta pois. Pitäisi olla vahvempi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuon ongelman ratkaisi lihominen ja raju rumeneminen sen myötä. Pakkohan siihen oli vaan sopeutua, että olen ihan hiton ruma, oikeasti. Jo 130 kg paino pienellä naisella takasi sen. Ja kun sen oli hyväksynyt, niin ei enää niin mitään painetta koko ulkonäköasiasta. (Olen sittemmin laihtunut merkittävästi terveyssyistä, mutta en edelleen välitä omasta ulkonäöstäni ja stressaa sitä kuten nuorena)
Jep, pelkään tuota lihomista, kun en oikein välitä enää siitäkään, kuulostaa kummalliselta ensin murehtia, mutta samalla olla piittaamatta. Toivoisin iän tuovan jonkinlaisen rauhan näihin asioihin. Ajattelin nuorempana olevani nätti, mutta nyt en ajattele niin enää.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan. Miten sulla nyt menee?
Vaihtelevasti. Välillä on ollut kyllä hyviä kausia ja hyviä asioita elämässä tapahtunut, mutta nyt viime aikoina on ollut melko raskasta. Tänään kuitenkin helpotti, enkä aijo vaipua taas noin alas. Työttömänä olen, ja terapiaan joutaisin.
Hyvä, älä anna periksi. Mene ihmeessä terapiaan jos pääset ja tunnet sellaista tarvitsevasi. Tuo "joutaisin" kuulostaa kuitenkin että et arvosta kovin paljoa itseäsi. Nenä pystyyn, oot arvokas ja sulla on vielä melkein koko elämä edessä :)
Kyllä minä pääsen, mutta en ole vielä saanut papereita lähetettyä. :D
Ja kiitos, yritän alkaa opetella arvostamaan itseäni vähän enemmän, helppoa se ei ole, mutta mahdollista joku päivä kenties. Olen myös aikeissa henkistyä vähän enemmän, että saisin jotain "merkitystä" elämään.
Hengellistyä siis :)
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan. Miten sulla nyt menee?
Vaihtelevasti. Välillä on ollut kyllä hyviä kausia ja hyviä asioita elämässä tapahtunut, mutta nyt viime aikoina on ollut melko raskasta. Tänään kuitenkin helpotti, enkä aijo vaipua taas noin alas. Työttömänä olen, ja terapiaan joutaisin.
Hyvä, älä anna periksi. Mene ihmeessä terapiaan jos pääset ja tunnet sellaista tarvitsevasi. Tuo "joutaisin" kuulostaa kuitenkin että et arvosta kovin paljoa itseäsi. Nenä pystyyn, oot arvokas ja sulla on vielä melkein koko elämä edessä :)
Kyllä minä pääsen, mutta en ole vielä saanut papereita lähetettyä. :D
Ja kiitos, yritän alkaa opetella arvostamaan itseäni vähän enemmän, helppoa se ei ole, mutta mahdollista joku päivä kenties. Olen myös aikeissa henkistyä vähän enemmän, että saisin jotain "merkitystä" elämään.
Ärsyttävää kun kommentit poistuu :D
Enemmän pelottaa se kuinka pinnallinen yhteiskunta on, jos olisi erilainen suhtautuminen tällaisiin asioihin, niin se ei tuntuisi niin painavalta. Joskus jopa toivoisin olevani mummo.
Ja saan terapiaa jossain vaiheessa, toivottavasti mahdollisimman pian.