Vetis 20
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten laiska voi ihminen olla ettei jaksa mennä edes osa-aikatyöhön? Totuit jo raapimaan peppua sohvalla ja nt ei jaksa mennä töihin?
No mut täähän on just ongelma Suomes, kun oletetaan nuoren ja ulkoapäin terveen olevan täysin terve. Ja sitten ihmetellään kun ei kykene töihin ja tästä hyvästä potkitaan häntä vielä lisää, mikä varmasti tekee pirun hyvää terveydelle...
Minusta tuntuu, että ongelma on siinä, että meillä ihan liikaa hyysätään ihmisiä. Totta kai on sairauksia, jotka oikeasti estävät työnteon tai rajoittavat sitä, mutta aika monessa tapauksessa tuntuu, että se työkyvyttömyys on sitä, ettei vaan viitsitä yrittää. Heti kun tulee pienikin takapakki niin ollaan ahdistumassa ja saikuttamassa. Sillä tavalla ei nyt vaan elämässä pärjää.
Ahdistus ja masennus eivät ole valittuja olotiloja, kuka vaan voi sairastua.
Jännä juttu, kun nämä sairaudet tai "sairaudet" ovat vasta tällä vuosituhannella räjähtäneet käsiin. Ennen ei jääty kotiin, vaikka miten olisi v'tuttanut töihin mennä. Ei voinut jäädä, koska rahaa piti saada eikä ollut Kelan taikaseinää mistä sitä hakea.
Omasta kokemusta voin sanoa, että kahdesti tästä kärsinyt tällä vuosituhannella. Ensimmäisellä kerralla omien opiskelujeni ja työnohella perheessä tapahtui muutoksia (kuolemia), jotka lopulta ajoi siihen toimettomaan tilaan. Toisella kerralla työelämässä loputon työ, jossa olet koko ajan kiinni vailla vapaata. Vastaat puhelimeen aamusta iltaan myös viikonloppuisin. En tosin ole ollut pois työelämästä, koska tunnistan nämä oireet vaan pyrin niitä jollakin tapaa kompensoimaan muussa arjessa.
Niin, onneksi jossain torpanviljelijän perheessä elämä oli paljon helpompaa. Ei ollut kuolemia kuin hyvällä tuurilla kerran vuoteen omassa perheessä. Töistäkin sai hyvällä tuurilla edes yön olla pois (ellei lehmä poikinut tms.) Silti ei masennuttu, koska ei voinut jäädä kotiin makaamaan Kelan rahoilla. Nykyisin pääsee liian helposti ilmaiselle lomalle.
Olen opiskellut tällä vuosituohannella ja nostanut opintolaina täysimääräisenä sekä käynnyt opintojen ohessa töissä. Olin noin. 8-16 luennoilla ja töissä 16/17-22 ja kesät. Mitä vielä olisi siihen torpanviljelijän ammattiin vaadittu?
Vertaat vakavissasi luennoilla istumista raskaaseen peltotyöhön :D:D:D:D:D:D Torpanviljelijä olisi luullut päätyneensä taivaaseen, jos olisi saanut 8h päivässä vain istua pehmeällä tuolilla kuuntelemassa, kun joku puhuu läpiä päähänsä.
Ja älkää väitelkö tämän trollin kanssa, innostuu vain entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen eli et voi enää perua ilman, että kyseessä on sopimusrike.
No niin, pakko kai siellä on ainakin käväistä.
Hyvää se tekee. Menet vaan muutenkin kuin käväisemään. Alkuun voi tuntua pahalta, kun olet tottunut makaamaan kotona, mutta pian huomaat, että se työnteko tekee itse asiassa oikein hyvää mielelle.
Niin, en tiedä mistä saisin apua, olen epätoivoinen, kun sitä luvattua apua ei tule. 😔
No, sulla on luulatasti joku terapiakontakti ja voin sanoa omasta puolestani kärsiessäni masennuksesta, että tuo palaaminen normiarkeen palautti takas normaaliin. Ei tietenkään hetkessä, aikaa siihen kului mutta ihan eri tavalla kuin se, että olisin joka pöivä vain maannut sängyssä.
Tsemppiä sinne! Kaikki tuntuu raskaalta, mutta kun jaksat yrittää, niin tilanne muuttuu pikkuhiljaa pienin askelin,
Ei ole vielä terapiaa, eikä sh vastaa, vaikka tarvitsisin sitä terapiaa aika kipeästi nyt.
Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Mene kokeilemaan, jos vaikka piristyisit. Jos taas alkaa ahdistamaan enemmän niin lopetat. Älä liikaa mieti etukäteen
Niin. Tuntuu, että menen nykyään kaikesta rikki ennen siedin paljon esim. kiusaamista ja lastenkodissa oloa, mutta nyt menen joka asiasta rikki.
Vierailija kirjoitti:
Pääsit kuitenkin työhaastatteluun. Miksi se työpaikan sijainti kulkuyhteyksien nyt tuli yllätyksenä?
Luulin, että sinne pääsee autolla. ':D
Menen huomenna käymään varmaan kysymässä joltain ohjaajalta apua, jos sh ei vastaa. Hävettää itkeä bussissa, mutta toisaalta olen tottunut siihen. En tiedä mitä teen. Hävettää myöskin elää Kelan tuilla, mutta ennen sitä olin kyllä töissä.