Vetis 20
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Tämä iltasatu eskaloitu kohtuu nopeasti. Ensin oli vain vähän laiskuutta, nyt ollaan jo hätäkeskukseen soittamassa. Aika villiä menoa Porvoossa tänään.
Asun Oulussa, että oululaisille terveisiä. Ei kukaan tunnista.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen eli et voi enää perua ilman, että kyseessä on sopimusrike.
No niin, pakko kai siellä on ainakin käväistä.
Hyvää se tekee. Menet vaan muutenkin kuin käväisemään. Alkuun voi tuntua pahalta, kun olet tottunut makaamaan kotona, mutta pian huomaat, että se työnteko tekee itse asiassa oikein hyvää mielelle.
Niin, en tiedä mistä saisin apua, olen epätoivoinen, kun sitä luvattua apua ei tule. 😔
No, sulla on luulatasti joku terapiakontakti ja voin sanoa omasta puolestani kärsiessäni masennuksesta, että tuo palaaminen normiarkeen palautti takas normaaliin. Ei tietenkään hetkessä, aikaa siihen kului mutta ihan eri tavalla kuin se, että olisin joka pöivä vain maannut sängyssä.
Tsemppiä sinne! Kaikki tuntuu raskaalta, mutta kun jaksat yrittää, niin tilanne muuttuu pikkuhiljaa pienin askelin,
Ei ole vielä terapiaa, eikä sh vastaa, vaikka tarvitsisin sitä terapiaa aika kipeästi nyt.
Kiitos.
Hei, ota oikeasti nyt yhteyttä sinne lääkäriin uudestaan!
Soitan huomenna uudestaan, tai t*pan itseni.
Kuka tämän kirjoitti, sinäkö ap? Jos on itsetuhoisia ajatuksia, soita Kriisipuhelin 09 2525 0111 tai soita 112.
Jos olet ap, et taida olla työkunnossa. Älä ota ihmisten ymmärtämättömiä moitteita itseesi. Hae apua.
Menen huomenna käymään varmaan kysymässä joltain ohjaajalta apua, jos sh ei vastaa. Hävettää itkeä bussissa, mutta toisaalta olen tottunut siihen. En tiedä mitä teen. Hävettää myöskin elää Kelan tuilla, mutta ennen sitä olin kyllä töissä.
Jos olet huonossa kunnossa, ei tarvitse hävetä yhtään, vaikka kuka sanoisi mitä. Pääasia, että saat apua. Voimia sinulle!
Pahintahan on se kun en tiedä voinko huonosti vai onko tämä vain asennekysymys. Tällä hetkellä ainakin vaikea edes kirjoittaa, kun kyyneleitä tulee ja tulee. :D Tarvitsen aina jonkun ulkopuolisen sanomaan olenko työkunnossa vai en.
Varaa lääkäriaika. Eiköhän se lääkäri osaa arvioida, oletko työkunnossa.
En saa lääkäriaikoja, ellen mene yksityiseen. Olisiko se parempi? Osaisiko ne paremmin hoitaa asioita, ja katsoa onko tuo Voxra minulle oikea lääke? En ainakaan itse ole huomannut vointia parempaan suuntaan, vaikka olen syönyt sitä kohta kolme viikkoa. Olen kuullut, että yksityiset osaisivat hoitaa paremmin asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen eli et voi enää perua ilman, että kyseessä on sopimusrike.
No niin, pakko kai siellä on ainakin käväistä.
Hyvää se tekee. Menet vaan muutenkin kuin käväisemään. Alkuun voi tuntua pahalta, kun olet tottunut makaamaan kotona, mutta pian huomaat, että se työnteko tekee itse asiassa oikein hyvää mielelle.
Niin, en tiedä mistä saisin apua, olen epätoivoinen, kun sitä luvattua apua ei tule. 😔
No, sulla on luulatasti joku terapiakontakti ja voin sanoa omasta puolestani kärsiessäni masennuksesta, että tuo palaaminen normiarkeen palautti takas normaaliin. Ei tietenkään hetkessä, aikaa siihen kului mutta ihan eri tavalla kuin se, että olisin joka pöivä vain maannut sängyssä.
Tsemppiä sinne! Kaikki tuntuu raskaalta, mutta kun jaksat yrittää, niin tilanne muuttuu pikkuhiljaa pienin askelin,
Ei ole vielä terapiaa, eikä sh vastaa, vaikka tarvitsisin sitä terapiaa aika kipeästi nyt.
Kiitos.
Hei, ota oikeasti nyt yhteyttä sinne lääkäriin uudestaan!
Soitan huomenna uudestaan, tai t*pan itseni.
Kuka tämän kirjoitti, sinäkö ap? Jos on itsetuhoisia ajatuksia, soita Kriisipuhelin 09 2525 0111 tai soita 112.
Jos olet ap, et taida olla työkunnossa. Älä ota ihmisten ymmärtämättömiä moitteita itseesi. Hae apua.
Menen huomenna käymään varmaan kysymässä joltain ohjaajalta apua, jos sh ei vastaa. Hävettää itkeä bussissa, mutta toisaalta olen tottunut siihen. En tiedä mitä teen. Hävettää myöskin elää Kelan tuilla, mutta ennen sitä olin kyllä töissä.
Jos olet huonossa kunnossa, ei tarvitse hävetä yhtään, vaikka kuka sanoisi mitä. Pääasia, että saat apua. Voimia sinulle!
Pahintahan on se kun en tiedä voinko huonosti vai onko tämä vain asennekysymys. Tällä hetkellä ainakin vaikea edes kirjoittaa, kun kyyneleitä tulee ja tulee. :D Tarvitsen aina jonkun ulkopuolisen sanomaan olenko työkunnossa vai en.
Ole yhteydessä hoitotahoon, mene töihinja ota askeleita pienin eteenpäin. Ei kaikki muutokset tapahdu hetkessä edes niillekään ihmisillä, jotka voimielestään täysin hyvin. Kaikki muutokset vaatii aina aikansa, ja sinun tapauksessa on tärkeää olla yhteydessä sinne hoitotahoon ja keskustella asiasta. Tsemppiä! Hyvin se alkaa =)
Kiitos, menen huomenna hakemaan apua, tai yritän.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen eli et voi enää perua ilman, että kyseessä on sopimusrike.
No niin, pakko kai siellä on ainakin käväistä.
Hyvää se tekee. Menet vaan muutenkin kuin käväisemään. Alkuun voi tuntua pahalta, kun olet tottunut makaamaan kotona, mutta pian huomaat, että se työnteko tekee itse asiassa oikein hyvää mielelle.
Niin, en tiedä mistä saisin apua, olen epätoivoinen, kun sitä luvattua apua ei tule. 😔
No, sulla on luulatasti joku terapiakontakti ja voin sanoa omasta puolestani kärsiessäni masennuksesta, että tuo palaaminen normiarkeen palautti takas normaaliin. Ei tietenkään hetkessä, aikaa siihen kului mutta ihan eri tavalla kuin se, että olisin joka pöivä vain maannut sängyssä.
Tsemppiä sinne! Kaikki tuntuu raskaalta, mutta kun jaksat yrittää, niin tilanne muuttuu pikkuhiljaa pienin askelin,
Ei ole vielä terapiaa, eikä sh vastaa, vaikka tarvitsisin sitä terapiaa aika kipeästi nyt.
Kiitos.
Hei, ota oikeasti nyt yhteyttä sinne lääkäriin uudestaan!
Soitan huomenna uudestaan, tai t*pan itseni.
Kuka tämän kirjoitti, sinäkö ap? Jos on itsetuhoisia ajatuksia, soita Kriisipuhelin 09 2525 0111 tai soita 112.
Jos olet ap, et taida olla työkunnossa. Älä ota ihmisten ymmärtämättömiä moitteita itseesi. Hae apua.
Menen huomenna käymään varmaan kysymässä joltain ohjaajalta apua, jos sh ei vastaa. Hävettää itkeä bussissa, mutta toisaalta olen tottunut siihen. En tiedä mitä teen. Hävettää myöskin elää Kelan tuilla, mutta ennen sitä olin kyllä töissä.
Hei, otathan yhteyttä em. puhnroon ainakin!
Itkeminen ei koskaan ole hävettävää, ja aina on ok pyytää apua.
Mikä on em. puhro?
Hän tarkoitti varmaan tuota Kriisipuhelinta 09 2525 0111. Siellä voi olla jonoa. Jos on kova hätä ja huoli, soita 112. Tai puhu sille ohjaajalle.
Yritän soittaa kaverille tai isosiskolle. Huomenna käyn siellä ohjaajan luona.
Niin, varmaan saisikin ajan joskus. Käyn kysymässä huomenna sieltä nuorten paikasta apua, että mitä kannattaisi tehdä, kun se sairaanhoitaja ei vastaa, liekö kuollut tai jotain.