Vetis 20

Vierailija kirjoitti:

Jos rajoittaa paljon, oletko harkinnut laserhoitoa?

Oma lähestymistapani elämän tarjoamiin rajoitteisiin on, että mietin etukäteen millä keinoilla voin tiettyjä asioita tehdä. Sitten teen hommasta niin kätevää ja rutiininomaista kuin mahdollista. Tällöin kynnys tehdä niitä haluamiani asioita on matala ja elämänlaatu paranee. Toki ihan kaikki ei onnistu mutta en tuhlaa aikaa niiden asioiden ajattelemiseen.

Olen harkinnut, ja menenkin tulevaisuudessa siihen, sitten kun on varaa.

Niin, pitäisi muuttaa omaa suhtautumistapaa, mutta vaikeaa, kun se naama tuijottaa aina peilistä takaisin. Tämän takia en uskalla edes seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Ei liikunta couperosaa pahenna. Toki tilapäisesti kovan liikunnan jälkeen on punaisempi iho, mutta ei se mitään sen enempää aiheuta.

Eikö se juuri rasita niitä hiusverisuonia, jotka eivät lopulta palaudukaan ja jäävät pinnalle?

Vierailija kirjoitti:

Yks päivä halusit kuolla? Niin se mieli muuttuu vai.

Miksi en saa otetta tästä kommentista. :D Mutta ei ne tunteet hetkessä poistu kuitenkaan.

Enemmän huolestuttaa se, miksi monien elämä tuntuu niin raskaalta ja harmaalta. Mikä on mennyt pieleen tässä yhteiskunnassa ja voisiko niitä asioita muuttaa? Toki yksilölläkin on vastuu, mutta tuntuu, että lähes suurimmalla osalla on jotain mielenterveysongelmia. Toki varmasti korona ja Ukrainan sota vaikuttavat, mutta nämä ongelmat ovat olleet jo pidempään tapetilla. Sekin huolestuttaa, kun näihin asioihin ei kovin helposti saa apua. Melkein tuntuu siltä, että koko Suomi nukkuu syvää unta. Toki täällä on paljon hyvääkin.

Voisin itsekin listata mitkä asiat kuormittavat mielestäni nykypäivänä.

Samanlaisia ajatuksia täällä päin, sillä erolla etten jaksa esittää muillekaan onnellista. Se vie viimeisetkin voimat ja tuntuu itsestäni siltä, että valehtelen maailmalle ja ennen kaikkea itselleni.

Pitäisi löytää joku "syy ja tarkoitus" elämään, mutta olen pikku hiljaa tullut siihen tulokseen, ettei sitä loppujen lopuksi ole olemassakaan, ainakaan mitään absoluuttista totuutta. Hieman helpottaa se ajatus, että olemme loppujen lopuksi vain pieniä ihmisiä, viallisia ja erehtyväisiä, eikä ihminen koskaan ole täydellinen, eikä ihmisestä sellaista saa. Olemme omillamme kunnes kuolemme, joskus toinen toistaan tukien ja tönien eteenpäin.

Tästäkään ei varmasti ole hyötyä, kunhan kirjoittelen, auttaa kummasti. Voimia sinulle Ap ja kaikille muille elämään eksyneille. Kyllä tämä tästä.