Vetis 20

Vierailija kirjoitti:

Vetis, tsemppiä täältäkin! Vaikutat todella ihanalta persoonalta. Toivon niin kovasti, että saat tarvitsemasi avun. Hyvän mielen talolla on tosi hyvä ja mukava henkilökunta, suosittelen sitä lämpimästi. Kriisikeskukseen kannattaa myös varata se aika. Tiesithän, että keskellä yötäkin voi hakea apua, jos tulee akuutti tilanne? Silloin eka osoite on Oysin yhteispäivystys, josta lääkäri voi sitten tarvittaessa ohjata Peltolaan. Ethän jää akuutissa tilanteessa yksin! Kaikkea hyvää sinulle ja voimia vaikeaan oloosi! Olet tärkeä! <3

Kiitos. Tuntuu mukavalta ajatukselta, että jotkut välittävät. Jos maailma olisi enemmän sellainen paikka, niin täälläpä ei olisikaan niin paljon mustaa. Tämä maailma monesti kyynistää nuorimmatkin.

Eräs mummo viittoili tänään täydessä bussissa istumaan viereensä. Jäätyään pysäkille, jäin katsomaan häntä, kun istuin selkä menosuuntaan päin. Mummo vilkutti muovisten kauppakassien kanssa. Vastasin pienellä virneellä mitä sain surultani aikaan. Jos voisin, lähettäisin enkelin varjelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis, tsemppiä.

Siinä piti olla sydän perässä, mutta näemmä ei emojit toimi täällä.

Piti itsekin kokeilla, ei toiminut. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis, tsemppiä.

Siinä piti olla sydän perässä, mutta näemmä ei emojit toimi täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vetis, tsemppiä.

Kiitos anonyymi, tsemppiä sinullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vetis 20 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 20 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noille lekureille ja hoitsuille kannattaa aina sanoa jotain sen tyylistä että istuit koko yön keittiön lattialla itkemässä ja pyörittämässä fileeveistä ees taa ja ajattelit siinä itsaria koko ajan. Siitä sen palvelun saa, että osoittaa niille että tilanteesi on akuutti. Ei se riitä että meet sanomaan " mulla on itsetuhoisia ajatuksia".

Jep, pitäisi aina hieman liioitella kuin vähätellä. Täällä ei oikein saa apua, niin paljon kuin pitäisi saada. Sekin lisää monilla ahdistusta.

Ooks kuinka vanha? Tässä 42 vuotias jolla puhkesi masennus kymmenisen vuotta sitten. Ollut sellaista on off vuoristorataa. Välillä parempia jaksoja.

Olen vasta 20-vuotias, ennenkin ollut vaikeaa, mutta nyt en löydä toivoa. Minulla myös jaksottain, välillä parempaa, nyt huonoa.

Mulle vaikein on ehkä ollut yksinäisyys. Yritän itse pitää yhteyttä muutaman vanhan kaverin kanssa, mutta kukaan ei laita viestiä tai soita. Olen merkityksetön. Joten uppoudun harrastuksiini. Viulua voin soittaa itsekseni. Ja pelata nettishakkia. Noihin kun ei tarvitse nähdä muita ihmisiä :)

Et ole sen merkityksettömämpi kuin kukaan muukaan, mutta tiedän mistä puhut. Olen itsekin melko yksinäinen, mutta se on omaa syytäni.

Toivon sinulle parempaa huomista.