Vetis 20
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipalvelut Oy Helsingissä, kääntyisin heidän puoleensa asiassa.
Asun aika kaukana Helsingistä kyllä.
Ja sen haluan vielä sanoa, että et ole yksin. Et ole yksin. Monella on täysin samankaltaisia kokemuksia. Tuon "virallinen" nimi on PSSD (Post SSRI Sexual Dysfunction). Sinuna etsisin vertaistukea ja kääntyisin tuon Mielipalvelun puoleen, he osaavat varmasti ohjata eteenpäin. Tuntevat ilmiön. Tiedän miten yksin sitä voi asian kanssa jäädä, ethän sinä jää yksin. Voimia.
Se tuntuu kovin yksinäiseltä ja surulliselta. Ei ole oikein kiinnostusta itsdäkään kohtaan, tai mielenkiintoa pitää itsestään huolta. Kumma kun kukaan ei varota nuoria noista lääkkeistä. Voimia sinnekin.
Minä tiedän. Se tilanne on musta aivan hirvittävä, ettei noista varoiteta etukäteen vaan ne myydään turvallisina ja kaikille sopivana vaihtoehtona. Kun sulla on sellainen hetki, että jaksat, niin laita tuonne viestiä. Myös netin kautta voi löytyä lisää paikkoja, joista voi saada apua ja keskustelupalstoilta löytää samoja asioita kokeneita. Kyllä se vielä helpottaa vaikka nyt olisi miten rankkaa. Hyvin sä vedät.
Kiitos, laitoin viestiä. Toivottavasti osaavat auttaa jotenkin. Saanko kysyä, että onko sinulla tuo vaiva helpottanut ollenkaan? Itse siis olen syönyt mielialalääkkeitä n. 5 vuotta, mutta en koske enää tikullakaan, sen verran myrkkyjä ne ovat. Voisivat lääkärit ehdottaa vaikka mieluimmin tuota Voxraa masennukseen, jos jotain pitää syödä. Paremmin siedätetty.
Hienoa, hyvä, että laitoit viestiä! Se on askel eteenpäin. Itselläni ei ole tuosta kokemusta, mutta olen trisyklisestä masennuslääkkeestä saanut todella vahvat oireet aikanaan, se on vanhanajan masennuslääke ja hieman erityylinen kuin nykyisin paljon käytettävät SSRI-lääkkeet. Tuon kokemukseni myötä aloin perehtymään tähän asiaan ja lukemaan alan kirjallisuutta paljon sekä erilaisia artikkeleita sekä alan asiantuntijoiden kannanottoja. Pääasiassa olen lukenut noista SSRI-lääkkeistä. Ylellä on muutama kriittissävytteinen dokumentti masennuslääkkeistä, ovat hyviä katsottavia. Oikeastaan itsensä koulutus on se, mikä auttaa kun tietää enemmän. Ja toisten kaltaisten löytyminen. Se saa herättää kaikenlaisia tunteita, niistä ei ainakaan kannata tuntea syyllisyyttä.
Pitäisi varmaan tehdä lakialoite, jossa vaaditaan lääkäreitä ja sairaanhoitajia varoittamaan enemmän mahdollisesta pysyvistä haittavaikutuksista, varsinkin jos niitä määrätään alaikäisille. Ja muutenkin perehtymään lääkkeisiin vähän tarkemmin. Kyllähän ne joskus saattaa pilata jotain ihmisessä. Vastuutonta ja epäammattimaista. Eihän 15-vuotias älyä ettei kannata välttämättä mitään SSRI-lääkkeitä aloittaa tai Ketipinoria kohtuu isolla annoksella.
Siinä on vaan se ongelma, että potilas jättää lääkkeet ottamatta jos niistä varoitetaan. Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia.
Kaikissa lääkkeissä voi tosiaan olla haittavaikutuksia, mutta harvoissa ne ovat näin rajuja. Jos ihmiseltä katoaa seksuaalisuus, se on aika iso osa elämää. Tuo lakialoite kuulostaa hyvältä, siinä olisi hyvä asia ajettavaksi. Ei lääkkeiden vaaroista varoiteta edes aikuisia. Jos haittavaikutuksista kerrottaisiin, niin se on totta, harva niitä lääkkeitä enää haluaisi syödä jos kuulisi mitä niistä seuraa. Masennukseenkin on olemassa niin paljon tehokkaita hoitomenetelmiä, jotka ei ole lääketeollisuuden piirissä, niitä vaan on vaikea markkinoida, siksi ne ei välttämättä leviä yhtä laajalle.
Ehkä alan pikku hiljaa päästä jyvälle siitä, että psyykkisten sairauksien hoito on pelkästään pitkälti lääkebisnestä. On v*tuttanut koko päivän nyt kun aloin ajattelemaan tätä asiaa, eikä tästä oikein voi puhua kenellekään ammattilaiselle kun eivät ymmärrä ja määrävät erinlaista lääkettä vaivaan, joka on tullut osittain lääkkeistä. On sitä pitänyt olla sinisilmäinen teini joskus, oikeastaan oli jopa niissä omissa piireissä "hienoa" että nuorena alkaa käyttämään lääkkeitä. Nykyään olisi mahtavaa ihan vain tasainen normaali elämä. ENKÄ VOI HYVÄKSYÄ tätä, en millään. Eikö täällä maailmassa ole vastausta tähän onhelmaan? Suurin osa sairaanhoitajista joille vähän avannut tätä asiaa enemmän eivät ymmärrä millään. Sosiaalityöntekijä ehdotti että voisin pyytää verikokeita, mutta niihinkään en pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipalvelut Oy Helsingissä, kääntyisin heidän puoleensa asiassa.
Asun aika kaukana Helsingistä kyllä.
Ja sen haluan vielä sanoa, että et ole yksin. Et ole yksin. Monella on täysin samankaltaisia kokemuksia. Tuon "virallinen" nimi on PSSD (Post SSRI Sexual Dysfunction). Sinuna etsisin vertaistukea ja kääntyisin tuon Mielipalvelun puoleen, he osaavat varmasti ohjata eteenpäin. Tuntevat ilmiön. Tiedän miten yksin sitä voi asian kanssa jäädä, ethän sinä jää yksin. Voimia.
Se tuntuu kovin yksinäiseltä ja surulliselta. Ei ole oikein kiinnostusta itsdäkään kohtaan, tai mielenkiintoa pitää itsestään huolta. Kumma kun kukaan ei varota nuoria noista lääkkeistä. Voimia sinnekin.
Minä tiedän. Se tilanne on musta aivan hirvittävä, ettei noista varoiteta etukäteen vaan ne myydään turvallisina ja kaikille sopivana vaihtoehtona. Kun sulla on sellainen hetki, että jaksat, niin laita tuonne viestiä. Myös netin kautta voi löytyä lisää paikkoja, joista voi saada apua ja keskustelupalstoilta löytää samoja asioita kokeneita. Kyllä se vielä helpottaa vaikka nyt olisi miten rankkaa. Hyvin sä vedät.
Kiitos, laitoin viestiä. Toivottavasti osaavat auttaa jotenkin. Saanko kysyä, että onko sinulla tuo vaiva helpottanut ollenkaan? Itse siis olen syönyt mielialalääkkeitä n. 5 vuotta, mutta en koske enää tikullakaan, sen verran myrkkyjä ne ovat. Voisivat lääkärit ehdottaa vaikka mieluimmin tuota Voxraa masennukseen, jos jotain pitää syödä. Paremmin siedätetty.
Hienoa, hyvä, että laitoit viestiä! Se on askel eteenpäin. Itselläni ei ole tuosta kokemusta, mutta olen trisyklisestä masennuslääkkeestä saanut todella vahvat oireet aikanaan, se on vanhanajan masennuslääke ja hieman erityylinen kuin nykyisin paljon käytettävät SSRI-lääkkeet. Tuon kokemukseni myötä aloin perehtymään tähän asiaan ja lukemaan alan kirjallisuutta paljon sekä erilaisia artikkeleita sekä alan asiantuntijoiden kannanottoja. Pääasiassa olen lukenut noista SSRI-lääkkeistä. Ylellä on muutama kriittissävytteinen dokumentti masennuslääkkeistä, ovat hyviä katsottavia. Oikeastaan itsensä koulutus on se, mikä auttaa kun tietää enemmän. Ja toisten kaltaisten löytyminen. Se saa herättää kaikenlaisia tunteita, niistä ei ainakaan kannata tuntea syyllisyyttä.
Pitäisi varmaan tehdä lakialoite, jossa vaaditaan lääkäreitä ja sairaanhoitajia varoittamaan enemmän mahdollisesta pysyvistä haittavaikutuksista, varsinkin jos niitä määrätään alaikäisille. Ja muutenkin perehtymään lääkkeisiin vähän tarkemmin. Kyllähän ne joskus saattaa pilata jotain ihmisessä. Vastuutonta ja epäammattimaista. Eihän 15-vuotias älyä ettei kannata välttämättä mitään SSRI-lääkkeitä aloittaa tai Ketipinoria kohtuu isolla annoksella.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama vaiva :( osin kyllä johtuu myös oman miehen ilkeistä temppuiluista, ettei huvita. Mutta ei kyllä fyysisestikään innostu kuten ennen. Tosi surullista..
Surullista nimenomaan. En enää muista miltä se tuntuu, varmaan aika hyvältä. Saisipa kokea normaaleja asioita. Varmaan kaikkein pahinta on, kun ne viedään pois, eikä nuorena älyä pysyä kaukana lääkkeistä.
Yhyy. En pysty harrastamaan seksiä! 🥲Onpa surullista. 😂🤣🤣🤣
Kyllä sitä voi harrastaa, ja harrastankin, mutta petän samalla itseäni...
Aiemmin olen siis käyttänyt kuivan ihon tuotteita, mutta niiden takia meikki ei levity hyvin.