ValoPallo

Vierailija kirjoitti:

ValoPallo kirjoitti:

Käytän isadoran kakkumaskaraa. Olen allerginen useimmille muille, koska ne sisältävät kumia. Pysyy hyvin ja nätti tulos kun ensin oppii, miten sitä käytetään. On myös edullinen. Ostan verkosta, koska vaikea löytää kaupoista ja jos löytyykin on niin vanhaa, ettei enää toimi. (kuivettuu liikaa)

Mistä löydät sitä?

https://parfymportalen.se/produkt/build-up-cake-mascara-6-5-g-isadora-m… on näemmä monilla sivuilla poistumassa valikoimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei tullut työtöntä humanistia sinusta. Voit hyvällä omallatunnolla mennä opiskelemaan lähihoitajaksi ja työllistyä. Lähihoitajakoulussa ja tulevalla työpaikalla loistat positiivisesti yleissivistyksesi ja yhdyssanojen yhteenkirjoittamistaitosi vuoksi."

Sinällään kilttinä ihmisenä hän voisi ihan hyvinkin olla lähihoitaja. Olisin todella tyytyväinen jos hänellä olisi ammattitutkinto, jolla saa töitä.

Hänellä on jo ikäänsä nähden paljon työkokemusta asiakaspalvelualalta ja häntä on kehuttu minulle monesti kohteliaana ja empaattisena ihmisenä. Erään kaverinsa vanhempi, jota en tuntenut aiemmin, ihmetteli kun hän oli ensimmäistä kertaa tavatessa kätellyt kaverin vanhemmat ja kertonut nimensä ja syyn, miksi tuli heille.

Paljon siis mahtavia ominaisuuksia! Rakasta lastasi persoonaa, älä hänen saavutuksiaan ja osoita se niin, että hän sen ymmärtää. Tärkeintä on, että oman pettymyksensä lisäksi hän ei koe pettymystä vanhempansa osalta 😊

Minä kärsin hänen mukanaan jos hän pettyy ja masentuu. Sama aikuistunut lapsihan hän on joko lakilla tai ilman. Itse olin saman ikäisenä todella lapsellinen ja olin kirjoitusten jälkeen lapsenlikkana syksyyn saakka.

Pettymykset kuuluu jokaisrn elämään ja niistä pitää opetella pääsrmään yli. Se on arvokas taito sekin, eikä sitä ilman pärjää.

En ymmärtä, mikset voi puhua avovaimollesi, niin kuin normaalisti puhutaan eli lähden ajelulle, haluatko tulla mukaan tai tarvin vähän aikaa itselleni ja menen ajelemaan? Se on hyvää, ystävällistä ja huomioivaa käytöstä ja ihan normaalia parisuhteissa. Oma mieheni ihmettelisi aikalailla, jos häipyisin kertomatta minne menen, enkä pidä häntä takertuvana tai muutenkaan kummallisena. Myös minusta olisi erikoista, ellei hän kertoisi menoistaan ja aikatauluistaan. Jollei tämä käy sinulle ja avovaimosi kaipaa sitä, niin ette sovi toisillenne.

Suomalaisten lasten käytös on surkeaa. Keski-Euroopassa on normaalia, että opettajaa teititellään, käytetään sanoja kiitos, ole hyvä ja anteeksi, noustaan seisomaan tunnin alussa ja käyttäydytään muutenkin kuin ihmiset ja puhutaan opettajille ja aikuisille kuin ihmisille, eikä kuin saastalle. Muualla vanhemmat kasvattavat lapsensa, eivätkä todellakaan odota opettajan opettavan käytöstapoja, saati sitten valita, jos opettaja joitakin näistä opettaakin.

Voi lohduttaa, että onneksi tuon voi uusia. Ennen ei voinut.