ValoPallo

Onko omasi, vai naapurin? Jos se on uros, voi olla hyvin rakastunut☺️. Jotkut urokset ulvoo lemmenkaipuutaan jos alueella on juoksuaikaisia narttuja. Ongelmaan auttaa joko kemiallinen kastraatio tai kastraatio. Kemiallisen, eli hormonilääkityksen voi kai lopettas, mutta leikattuja kiveksiä ei voi enää palauttaa.

Natsisaksassakin leimattiin heikoiksi ne, jotka eivät kannattaneet Hitlerin ideoita. Ihmisellä on onneksi vapaus valita, pidät siitä tai et. Itsenäinen ajattelu ei osoita heikkoutta.

Monta kertaa testattu, eikä vielä ole piikkejä tuntunut. Muuten kyllä epämiellyttävä kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa maksaa rivarista hieman enemmän, niin asukkaatkin on töissäkäyviä.

Totta. Eläkeläisillä liikaa aikaa kyylätä ja vahtia miten sieltä töistä tulet ja miten lähdet. Paitsi että tuo raha ei kyllä ratkaise tätä suurinta ongelmaa. Nämä nimittäin ostaneet kämppänsä jo vuosikymmeniä sitten, eli sinä nykyisenä työssäkäyvänä olet heidän silmissään heikommassa asemassa ja heille tilivelvollinen.

Kuulotaa nyt nää jutut vähän kummallisilta. Meidän rivariosakkeen naapurissa oli eläkeläispari. Hiljaisia kivoja ihmisiä, joilla oli omia harrastuksia. Läheisen rivarin rouva oli mahtava viherpeukalo ja keväisin vaihdettiin kasvintaimia. Rouva teki myös ihanaa pestoa pihabasilikoistaan ja toi meille maistiaisia ja itse vein hänelle vastalahjaksi kantarelleja. Toinen taloyhtiön asukkaista oli kalamiehiä ja jos saalista tuli liikaa, niin tuli ovelle kysymään onko meillä tarvetta tuoreelle kalalle. Ei ehkä pitäisi yleistäävaikka itselläsi olisikin ikävät naapurit.

Mulla on vain hyviä kokemuksia rivarista. Hiljaista oli, kukaan ei kytännyt, oli yhteisöllisyyttäkin jos halusi, muttei ollut pakko. Ne oli omistusasuntoja, että johtuisko siitä?