Väestöliitto Psykologi

1/53: Kuvaat pikkulapsiaikaa, joka tuntuu yleensä aina jollain tavalla vanhemmista haasteelliselta. Vanhemmuuden vastuuseen ja arkeen ei voi koskaan täysin varautua etukäteen. Sinulla on kuitenkin myös opinnot, joihin haluat suuntautua ja keskittyä. Hienolta kuulostaa, että teillä on tukiverkkoja käytössä! Se on teidän koko perheen ja lapsenne etu! Huomaan pohtivani, että onko teillä ollut miehesi kanssa mahdollisuutta keskustella aidosti siitä, mitä opinnot sinulle merkitsevät? Entä oletteko rauhassa pohtineet sitä, miten paljon ajankäytöllisesti sinun tulee tehdä opintoja ja toisaalta olla lapsen kanssa? Entä miehesi, onko hän työelämässä ja kuinka hän voi ajankäytöllisesti käyttää arjessa aikaa perheeseenne ja lapseenne?

Me Väestöliiton vanhemmuuskeskuksessa kuvaamme pikkulapsiperheen arkea usein Neljän pöydänjalan mallin kautta. Oletko kuullut tästä? Me koetamme kuvata lapsiperheen arkea, että elämä on kuin pöytä, jossa jokaisella vanhemmalla on neljä erillistä pöydän jalkaa omassa elämässään eli pöydässään. Ensimmäinen on minä- pöydänjalka. Kuinka minä voin aikuisena tässä perheessä, voinko hyvin fyysisesti ja psyykkisesti? Meillä jokaisella aikuisella tulisi perheessä olla joka viikko vähintään joku hetki aikaa aivan itselleni. Mieluusti yksi tunti/ viikko. Tämä tulisi käyttää itseen, omaan harrastukseen tms., joka tuo minulle voimia ja virtaa arkeen. Seuraava pöydänjalka on yhteisöllisyys. Jokainen perheen aikuinen tarvitsee jonkun yhteisön johon kuulua, eli muita ihmisiä kuin oma puoliso tai lapset. Useimmille tämä on työ, opiskelu tai harrastus. Tarvitsemme siis kokemuksen että minä osaan, opin, pärjään ja kykenen, myös muussa ympäristössä kuin kotipiiri. Kolmas pöydänjalka on vanhemmuus. Mikäli perheessä on kaksi aikuista, tulisi kaikki perheen vanhemmuuden asiat olla kahden aikuisen vastuulla, ei vaan yhden. Tämä kaikki sisältää niin lapsen hoitamiseen kuin kodinhoitoonkin liittyvät asiat. Neljäs pöydänjalka on sitten kumppanuus. Meidän aikuisten tulisi parisuhteessamme tulla aidosti kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi siten, että olemme yksilöt, mutta toistemme kumppanit.

Pikkulapsiperheessä nimittäin usein käy niin, että vastuu joistain asioista saattaa olla enemmän toisella ja toisista asioista toisella. Tämä kuitenkin voi huomaamattamme kuormittaa meitä liikaa. Jos esimerkiksi vain toinen vanhemmista keskittyy työntekoon, voi tämä aikuinen olettaa, että toinen sitten hoitaa kaikki perheen asiat (vanhemmuuden lapselle, kodinhoidon yms). Kuvaat kysymyksessäsi, että sinä haluat keskittyä lapsen hoidon ohella myös opintoihisi. Tämä on ymmärrettävää, mutta tälle tulee sitten luoda aidosti tilaa. Samoin teidän tulee pystyä luomaan tilaa myös teidän perheen molempien aikuisten omalle hengähdystauolle hetkittäin, jotta te jaksatte pikkulapsiperheen arjen haasteita. Entä oletteko te ehtineet luoda tilaa toisillenne? Tilaa ja aikaa parisuhteelle, yhteisille haaveille tai toiveille elämässä, fyysiselle läheisyydelle? Tai jos haaveet ja toiveet ovat erilaisia, oletteko ehtineet jakaa ajatuksianne ja toiveitanne silti toisillenne? On äärimmäisen tärkeää, että te molemmat perheen aikuiset olette lapsellenne läsnä, samalla tavoin osallistutte perheen asioihin ja uskaltaudutte jakamaan ajatuksianne toisillenne.     

Arki pienen lapsen kanssa voi olla hyvin haasteellista ja aikuisen voimia kuluttavaa. Lapsi kuitenkin koko ajan kasvaa.  Haasteet voivat tätä kautta olla erilaisia. Usein erityisesti isät saattavat kokea, että heidän voi olla helpompi olla hieman isomman lapsen kanssa, kun tämän kanssa voi touhuta erilaisia asioita. Tämän vuoksi on tärkeää, että uskaltaudutte keskustelemaan haastavistakin tilanteista yhdessä ja pyritte tukemaan toisianne arjessa nyt: olemaan molemmat vanhempina lapsellenne, samoin puolisoina toisillenne ja omina yksilöinänne, joilla teillä molemmilla on mahdollisia omia ammatillisiakin päämääriä ja unelmia, joita haluatte toteuttaa ja niihin pyrkiä.

0/78: Olet tärkeän ja varmasti haastavan asian äärellä! Rakkaus mieheen, mutta ristiriitainen suhtautuminen miehen lapsiin ja entiseen puolisoon. Voitteko avoimesti keskustella miehesi kanssa tilanteestanne? Kuten kaikissa parisuhteissa, myös uusperheissä aikuisten välinen avoimuus ja rehellisyys kaikissa asioissa on tärkeää. On tärkeää ylläpitää me-henkeä aikuisten välillä ja uskaltautua kohtaamaan haasteellisiakin asioita yhdessä. Vastakkainasettelut eivät auta ketään. Joskus uusperhetilanteissa voi olla hyvinkin vaikea suhtautua puolison edelliseen elämään, aikaisempiin kumppaneihin ja lapsiin. Monenlaiset tunteet voivat aikuisillakin näyttäytyä: voidaan kokea mustasukkaisuutta  tai  pelkoa ulkopuoliseksi jäämisestä. Usein tilanteita voivat kärjistää juuri kuvaamasi erilaiset ajattelutavat kasvatuksesta. Nämä asiat olisi siis tärkeää pystyä jakamaan puolison kanssa rauhassa, eli tuoda esiin omia ajatuksia ja toiveita perheen tilanteesta. 

Puolison aikaisempaa elämää ei saa pois ja lapset tulevat aina olemaan tärkeä osa puolisosi elämää.  Näin kuuluukin olla. Myös miehesi aikaisempi puoliso on aina osa miehesi elämää heidän yhteisen vanhemmuuden kautta. Huomaankin pohtivani, kuinka sinä mahdollisesti voisit kokea olevasi osa koko perhettä? Lasten biologiset vanhemmat ovat tietenkin päävastuussa lastensa kasvatuksesta. Kuitenkin on tärkeä muistaa, että silloin kun lapset ovat toisessa kodissaan, eli teidän kodissanne, sinä olet myös toisena aikuisen osa lasten elämää. Kuinka siis sinun toiveesi perheenne toiminnasta ja sinun kasvatukselliset ajatuksesi pääsevät näyttäytymään perheessä? Tämän vuoksi juuri avoin keskustelu miehesi kanssa on tärkeää. Tämä keskustelu tulee ja kannattaa tehdä silloin, kun lapset eivät ole paikalla. Lapset, eikä kumpikaan teistä aikuisista hyödy siitä, että asioita nostetaan esiin vasta sitten, kun ne ovat läsnä. Tällöin voi helposti tulla riitaa ja väärinkäsityksiä. Asioista kannattaa siis aina perheen aikuisten keskustella rauhassa ja etukäteen. Joskus parisuhteessa voi kuitenkin olla haasteellista tuoda omia ajatuksiaan esiin ja ulkopuolinen keskusteluapu, kuten pariterapia, voi olla oikein hyödyllistä ja auttaa haasteellisten asioiden esiin nostamiseen ja niiden selvittelyyn.

Kun perheessä tai parisuhteessa on haasteellisia asioita, jotka toistuvasti mietityttävät ja tuntuvat vaikeilta, on aivan normaalia pohtia sitä, olenko onnellinen tässä parisuhteessa. Asioita ei kuitenkaan koskaan kannata hätiköidä. Tunteet tulevat ja menevät. Tämän vuoksi on tärkeää uskaltautua jakamaan kumppanille ajatuksiaan ja asettua niiden kysymysten äärelle, mitä me olemme ja merkitsemme toisillemme. Ulkopuolinen henkilökohtainen keskusteluapu voi myös olla joskus hyvä apu itselle, jos joutuu pohtimaan vaikeita teemoja. Tätä kautta voi saada uusia näkökantoja ja oivalluksia.

Itse myös työssäni suosittelen kaikkia tutustumaan erilaisin palveluihin, jotka voivat auttaa eri elämäntilanteissa. Esimerkiksi Suomen uusperheiden liiton kautta voi saada hyvää tietoa ja vinkkejä uusperheen arjen teemoihin, jotka sinua mietityttivät. Meidän Väestöliiton nettisivuilla ja Perheaikaa.fi-sivustolla on myös tarjolla paljon tietoa (mm. artikkeleita, videoita, kursseja ja chat-keskusteluja) eri aihealueista, joten kannattaa käydä tutustumassa materiaaleihin! Voimia sinulle haasteellisessa tilanteessasi ja toivon, että uskaltaudut rehellisesti jakamaan ajatuksiasi puolisosi kanssa!