Uppis

Valveilla joutuu tekemisiin sinun kanssasi?

Eli olet  narkkis, kirjaimellisesti. Itse lopetin tupakoinnin vuosikymmenen jälkeen, kymmenien lopetusyritysten jälkeen kerrasta, piste. Siihen riitti motivaatio, minulla se oli perheeseen syntyvä lapsi, jollain muulla se voi olla lääkärin syöpädiagnoosi tms. juttu, joka antaa sen motivaation. Se on vain löydettävä, ja siitä on pidettävä kiinni, koska jokaisen tupakan myötä olet lähempänä sitä syöpädiagnoosia, etkä mahda sille totuudelle mitään. Kun lopetin, 1990, niin jo 2005 olin palannut samalle tasolle syövän todennäköisyydessä, kuin henkilö, joka ei ole koskaan polttanut. Ei ottanut kuin 15  vuotta..Eikä sen syövän osuutta pidä vähätellä, vaan pitää tajuta, ettei se riski ole vain se tupakka, vaan kaikki mitä on sen tupakan lisäksi, sen ohessa ja ympärillä. Ilmansaasteet, ruuan lisäaineet, erilaiset pölyt ja savut, asbestit jne. jne. jne. Sinulla on kaksi keuhkoa, yhdelläkin pärjää, mutta ilman on vähän vaikeaa tehdä yhtään mitään. Jos toisessa vaakakupissa on varsin tuskallinen kuolema tukehtumalla, ja toisessa vaakakupissa elämä johon pitää keksiä sisältöä tupakoinnin tilalle, niin se on ihan omista mieltymyksistä kiinni kumman valitsee.

Kasvattamalla sitä taaperoa, kuten kasvattajan kuuluu toimia?  Ei siis lyömällä, ei väkivallalla, vaan osoittamalla sille lapselle mitä saa, ja mitä ei saa  tehdä, esim. käyttämällä volymia. Jos sanoo: ei saa, se on ihan eri asia, jos huutaa komentoäänellä, että EI SAA. Ei se ole mitään ydinfysiikkaa, ihan vaan maalaisjärkeä. Ensin kiinnitetään sen lapsen huomio siihen mitä tarkoittaa, ja sitten sanotaan se, jotta se lapsi ymmärtää se asiayhteyden..Ja jos tämä on liian vaikeaa, voi siltä peililtä kysyä, että miksi piti hankkia lapsia, kun ei osaa niitä kasvattaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuossa muuten mitään mutta parisuhteessa nuo kaverittomat miehet on aika raskaita.

Kaverittomuus parisuhteessa johtuu siitä, että vaiheessa 1 on pantu se mies valitsemaan sen parisuhteen tai niiden kavereiden välillä, ja vaiheessa 2 ihmetellään, kun ei ole yhtään kavereita sillä miehellä? Ei olekaan, koska ainoastaan sen parisuhteen toisen puoliskon hyväksymät kaverit tulisivat kysymykseen, eikä ne taas ole sen miehen kavereita, vaan sen naisen. Sitten jos se nainen ns. voimaantuu eli alkaa jakaa prsettään sen parisuhteen ulkopuolella ja aikaa myöten ulkoistuu siitä parisuhteesta, niin jäljelle jää se mies, jolla ei ole kavereita, ja on jo siinä iässä ettei ole niin väliksikään. 50 miehelle on hiukkasen iso kynnys lähteä taas seurustelemaan, jos on ollut pitkään parisuhteessa, eikä ole kauhean sosiaalinen. Samoin vielä suurempi kynnys on  ystävystyä muitten miesten kanssa, koska viitekehys jonka varaan ne ystävyydet rakentuu, pitää luoda tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Purra a-studiossa sanoi, että omaishoitajiltakin tullaan leikkaamaan. Purran mielestä omaishoitajat voivat mennä töihin. Voiko enää todellisuudesta vieraantuneempaa ihmistä olla ministerinä? Hoidan isääni, 90v. Jos joudun töihin, kuka hoitaa häntä? Isä ei saa kotihoidonpalveluita, koska jalat toimivat vielä. Kuka antaa lääkkeet, kehoittaa syömään? Tämä maa ei ole enää se Suomi, jossa inhimillisyys oli voimassa. Suomesta on tullut kylmä, välinpitämätön, pelkkä varallisuuden mukaan, ihmisiä arvottava valtio. Empatiaa ei ole enää, ihmisyys on kuollut. Onneksi en koskaan tehnyt lapsia.

Purra tulisi pelkästään tuon lausunnon perusteella irtisanoa kaikista tehtävistään, poistaa häneltä kaikki etuudet, ja laittaa hänet mielentilatutkimuseen ja sitä kautta laitoshoitoon, sillä hänellä ei liene tuo mielenterveys ihan kunnossa.

Tosiasiallisesti omaishoitajat tekevät katkeamatonta 3 vuorotyötä käytännössä omalla kustannuksellaan, koska se yhteiskunnan tuki omaishoidolle on luokkaa säälittävän ja naurettavan väliltä. Ystävä joka hoiti omaishoitajana teki laskelman, että yhteiskunnan tuki kattaa suunnilleen yhden aikuisten vaipan per vuorokausi, loput 12 pitää ostaa omalla rahalla.

Sen sijaan omaishoitajat säästävät yhteiskunnan varoja noin sotakorvausten verran per vuosi, ts. monia miljardeja, jotka muuten kuluisivat ko. hoidokkien vuodepaikkoihin, hoitajaiin jne. jne. jne. Purran lausunto ei ole pelkästään tyhmä, se osoittaa niin suurta tietämättömyyttä, ettei tuolalinen henkilö voi olla pätevä edes poijunpainoksi.

Tuollainen ajattelu perustuu siihen kuvitelmaan, että raha jotenkin kasvaa, kun sen laittaa toisesta taskusta toiseen. itseasiassa se on juuri toisinpäin, kun rahaa siirtää taskusta  toiseen, se kuluu eli vähenee. Esim. tässä ne muutamat miljoonat joilla omaishoitoa tuetaan, muuttuisivat miljardien kulueräksi, joilla niitä potilaita hoidetaan yhteiskunnan laitoksissa, ja ne usein iäkkäät omaishoitajat liittyisivät työttömien joukkoon.

Toinen seikka on sitten se, miten näiden hoidokkien elämänlaatu romahtaisi, ja heitä kuolisi kasapäin, kun joudutaan omaishoidosta laitokseen. Em. ystävä hoiti alzheimerin lannistamaan vaimoaan 20 vuotta, kun keskimääräinen elinaika laitoshoidossa on viiden vuoden luokkaa. Ero tulee mm. siitä, että laitoshoidossa ei ole ketään koko ajan sen hoidettavan vuoteen vierellä, josta seuraa turvattomuus, josta seuraa epätoivo, josta seuraa elämänhalun menetys ja kuolema.

Kotihoidossa se hoitaja on läsnä joka hetki, potilas tuntee olonsa turvatuksi jne. ja elämä jatkuu pidempään. Tässä tapauksessa ns. fataali vaihe kesti toista kymmentä vuotta, kun laitospotilaalle se tarkoittaa paria vuotta.  Onko tässä taka-ajatuksena se, että saadaan nämä potilaat nopeammin pois päiviltä? Kysykää Purralta, kun äänestätte seuraavan kerran..