Unnur

Olen nainen, aloitin noin 10-kesäisenä.

Isän kätköt tuli vastaan ensimmäisenä, olin aika utelias lapsi. Kun vanhemmat oli poissa, vhs-nauhurilla ajan kanssa kaikki läpi, suosikit katselin useampaankin kertaan. Aina sormet housuissa. Ja aina muistin ne kelata samaan kohtaan ym. etten jäisi kiinni.

Nälkä voi todellakin kasvaa syödessä.

Ei mennyt kauaa kun löysin jotain mistä sytyn edelleen: Milo Manaran sarjakuvat. 90-luvulla ne oli pikku kirjastossa lasten sarjakuvien vieressä. Sieltä vaan ensin joku perus lasten sarjis, sitten Manara sisälle, ja selkä seinään päin istumaan. Olin ihan koukussa niihin, painoin mieleen kuvat että oli fantasiaa mistä ottaa illalla sängyssä.

Näistä molemmista asioista seurasi se, että olin seuraavaan vuoteen mennessä kokeillut hiireni klikkailua miltei joka ilta, ja mahdollisimman kummallisissa paikoissa tykkäsin siitä myös.

Nyt olen 37, totean että nuo kokemukset on vaikuttaneet vähintäänkin mielenkiintoisesti.