Tyttö ja varis
Seuratut keskustelut
Kommentit
Käyn aina joskus lukemassa tätäkin ketjua, vaikka kirjoittelenkin itse tuonne toiseen ketjuun. Jos siitä sattuisi olemaan apua, Pia87, niin minä syön clomifenejä nyt toista kiertoa. Olen kirjoitellut asiasta enemmän tuonne ”löytyykö muita 30-v molemmin puolin” –ketjun jälkipuoliskolle. Yritämme raskautta nyt seitsemättä kuukautta, mutta yksityinen gyne epäili etten ovuloi, sillä kiertoni on täysin epäsäännöllinen ja vuodot olleet olematonta tuhrua.
Voin myös vastata, ja kertoa omia kokemuksiani, jos sinulla on jotain kysymyksiä? Minusta yritys tuntuu vähän toiveikkaammalta clomifenien ansiosta, ja kehokin toimivan paremmin, sain tavallisen runsaat kuukautiset ekan clomikierron jälkeen. Nyt alussa toinen clomikierto, kp 3.
Haluan toivottaa voimaa ja rohkeutta yrittämiseen kaikille tässä ketjussa! Meidän oma yritysaikamme on vielä verrattain lyhyt, ja alan nyt vasta aavistella, millainen epävarmuuden siedon ja kärsivällisyyden jatkokurssi tämä yrittäminen on. Vähän kuin olisi lentokentän odotusaulassa katselemassa kuulutuksia lennoille. Aina joku muu lähtee vierestä ja myöhässä olijoita kuulutetaan, mutta oma lento on jatkuvasti viivästynyt! Sitten täytyy vaan keksiä muuta mielekästä tekemistä odottelun ajaksi. Kippis vaan täältä aulabaarista kanssasisaret, malja teille!
Tyttö ja varis
Le femme, tässä lyhyesti meidän tarinaamme vauvahaaveiden osalta:
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä aika pitkään, yli vuosikymmenen jo. Molemmilla on ollut aina tunne, että haluamme lapsia, ja usko siihen, että yhdessä voisimme olla hyviä vanhempia. Emme kuitenkaan ryhtyneet konkreettisesti toteuttamaan lapsihaavetta ennen kuin viime huhtikuussa. Emme ole odottaneet vakaata taloutta tai mitään sellaista, mutta koimme että halusimme toteuttaa joitain haaveita ennen perheen perustamista.
Edelleen olemme odottavalla mielellä asian suhteen. Mutta on ollut päiviä, jolloin tämä odotus on värittynyt myös huolella tai surulla. Kiertoni on ollut hyvin epäsäännöllinen ja pisimmillään huidellut jossain 60.päivässä. Vuodot äärimmäisen niukkoja. En saanut julkiselta apua, joten kävin yksityisellä. Lääkäri epäili mahdollista ovuloimattomuutta. Senhetkinen ylipitkä kierto saatiin päättymään Teroluteilla, ja ovulaatiota viime kierrossa avitettiin Clomifeneillä, pienimmällä annoksella.
Samoin tehdään nyt tässä alkavassa kierrossa, edelleen siis tilannetta ultrauksilla seuraten.
Lääkäri laittaa meille lähetteen julkiselle puolelle, eli jos tarvitsemme sitä, saatamme päästä lisätutkimuksiin muutaman kuukauden sisällä. Kiertohäiriöiden takia mahdollisesti hiukan tavallista aiemmin.
En tiedä, ovatko nämä asiat oleellisinta, mitä minusta tarvitsee tietää. Tässä yhteydessä ehkä :)
Ymmärrän hyvin, että teilläkin ollaan jo hiukan huolissaan siitä, onko lapsen saaminen mahdollista. Kyllä se ajatus meilläkin tässä kuukausien aikana on vieraillut. Tämä on varsinainen epävarmuuden sietämisen jatkokurssi!
Megan, soita ja kysy, ilmoittavatko tulokset suoraan sinulle. Ei tarvitse sitten turhaan miettiä :)
Megan, minäkin kärvistelin eilen kunnon kuukautiskivuissa, samoin pahimmat pillerien jälkeen! Jouduin jopa ottamaan puolikkaan buranan, vaikka en särkylääkkeisiin yleensä koske, kun piti selvitä yhdestä tapaamisesta niin, että pystyisin keskustelemaan irvistelemättä.:D Toivon ja rukoilen, että se yksi tabletti ei nyt vaikuta loppukiertoon mitenkään. En edes googleta!
Eitne, toivotaan että kiertosi nyt nopeasti selkiytyisi! Ota meidän rytmistä kiinni! Olethan kuitenkin tehnyt testin, ettei vaan...? :)
Olen niin iloinen näistä kunnon menkoista! En tiedä saiko vehnänalkiöljy vai clomifenit tämän aikaan, mutta nyt on paljon toiveikkaampi olo oman kropan suhteen.
Yllättävän tyynesti sitä suhtautuu siihen, että lähete tulee kuitenkin olemaan lapsettomuuspolille.
Se surullinen, läpikuultava haamu nimeltä Lapsettomuus käy joskus istumassa hetken iltateellä kanssani, ja teemme varasuunnitelmia. Jos kävisikin niin.
Ei maailma siihenkään lopu. Mutta maailma sellaisena, kuin olin sen ensin ajatellut, loppuisi.
Viiville onnittelut! Ovat ne kahtena näkyvät viivat vaan kauniita!
Aliisan ultrakuulumisia oli ihana lukea. Itse juuri tässä mietin, että kun tämä hurahtaneisuus etenisi, ja jos joskus odottaisimme, niin sitähän voisi hankkia vaikka laitteen sydänäänien kuunteluun kotona... <3
Onneksi meillä on kotona vielä pari karvaista vauvaa...Niidenkin sydän jumputtaa, niin nopeasti. Rakastavat olla sylissä. Ja minähän pidän.
Onneksi asioita syntyy ja kasvaa, koko ajan. Koiranpentuja, työtä, uusia ystävyyksiä.
Niiden avulla pysyy odottaessaankin voimassaan ja jalat juurtuneina maahan. Ettei ihan irrallaan ole tuulen vietävissä, sellaisen mikä on vasta puuskittain voimistuva ja heikkenevä toive.