tuutimari

Todella hienoa kuulla onnistumisista, tuo kovasti toivoa meille, jotka taaperretaan vasta hoitojen alkutaipaleella. :)



Naksu: Olin lääkäriin yhteydessä ja sovittiin, että seuraavassa kierrossa tehdään jälleen seurantaultra. Nyt pidän lääkkeettömän kierron ihan omasta tahdostani. Välillä mukava nähdä, että omakin kierto pyörii.

Kiva, että teillä alkoi nopeasti tapahtumaan! Nyt ei auta kuin odottaa ja katsoa, että kierto sopii klinikan aikatauluun, älä murehdi liikoja! Tuntuu aina mukavalta, kun lääkäri ottaa asiat hoitaakseen, olo kevenee kummasti, kun kohtaa ihmisen, joka selvästi huolehtii.



Hyntty: tervetuloa! Kiva, että muitakin uusia tulee joukkoon. Olen itsekin juuri liittynyt joukkoon ja yritän tutustella jokaisen vaiheisiin.



Täällä oli monella tapahtumassa tällä viikolla, oli seurantakäyntejä, ensimmäistä käyntiä, punktiota...

Brookella ainakin jännät paikat, onnea punktioon!

Hellikillä ja Yksiksellä myös käynnit, onnea niihin!

Ja kaikille muillekin, jos en nyt muistanut kaikkia.

Desen piinapäiviin nopeita minuutteja, jotta menisi nopeasti! :)



Liikunnasta ja alkoholista: minäkin alkuun seurailin tekemisiäni tarkemmin, mutta nykyään hyvin vähän. Alkoholia otan yleensäkin vähän ja ennen en ottanut sitä vähääkään piinisaikana, nykyään otan jos otan, en mieti sitä suuresti. Olen miettinyt sitäkin, että pienissä määrissä alkoholi rentouttaa ja eikös se rentous ja stressin poistokin ole tärkeää...? Liikuntaa harrastan paljon ja siitä en ole luopunut ollenkaan. Joskus kysyin lääkäriltäkin rankan liikunnan vaikutuksesta ja sanoi että tärkeintä on että paino pysyy normaalina (ei liian matala) ja kierto pyörii liikunnasta huolimatta. Näillä eväillä olen sitten jatkanut.



O.N: ei siis ihmeempiä, ihmetellään luomukiertoa pitkästä aikaa. Nyt kp6.



Tuutimari

Onpas ollut kiva nähdä paljon tervetulotoivotuksia, mukavaa että porukkaan mahtuu... :)

Vaikuttaa olevan aktiivista keskustelua täällä, taitaa mennä hetki (tai enemmänkin) ennen kuin pääsen vaiheisiinne mukaan.



dese: tuli sinun miehen positiivisuudesta ihan minun mies mieleen! Sekin jaksaa olla aina niin varma, että nyt on onnistuttu ja aina vuodon alkaessa ihmettelee, että miten se on mahdollista ettei taaskaan... No höh, se tuntuu niin hassulta! Tottakai sitä itsekin on pettynyt, mutta kun sitä on aina varautunut alitajuisesti epäonnistumiseenkin.



Teiltä, jotka olette käyttäneet Clomeja kaipailisin kokemuksia. Mulla pari kiertoa meni ihan hyvin ja kävin seurantaultrassa, jossa aina kaikki ok. Päätettiin, että jatkan samalla annoksella ilman seurantoja. Aina ennen niin voimakkaat ovulaatiotuntemukset alkoivat hiipumaan ja nyt viimeisimmässä kierrossa en tuntenut mitään (todella epätavallista mulle!). Ja niinpä vuoto tuli kp19! Mulla lyhyt kierto, mutta ei koskaan tällainen. Nyt vain tuli mieleen, että josko lopettaisin koko lääkityksen, kun ei mulla ole koskaan mitään häikkää ovulaatiossa todettu (ja siksikin ehkä alunperinkin olin epäileväinen koko lääkityksen suhteen). Olen jo suunnannut katseen elo-syyskuulle, jonne on suunniteltu inssiä, jos niin haluamme. Pitää alkaa miettimään. Jos nyt ainakin pitäis lääkkeistä taukoa... :)



Jahas, nyt taidan lähteä kirjan ääreen ja unta odottelemaan, jaksaa taas huomenna töiden parissa.



tuutimari

Mahtuisiko uusi jäsen mukaan?

Ollaan miehen kanssa molemmat 31 v. ja asustellaan Pohjoisessa Suomessa. Ensimmäinen lapsi ollut toiveissa jo yli kaksi vuotta ja " todellinen" yritys aloitettu 10/05 (kun huomattiin, että ei se tullutkaan kun on tullakseen... :).

Viime syksynä on tehty kaikki perustutkimukset (siittiöt ok, hormonilabrat ok, munatorvet ok) ja siis selittämättömiä ollaan.

Ollaan edetty " kevyesti" , kun takaraivossa sanoo, että jos sittenkin onnistuisi ihan itsekseen, kun ei mitään vikaakaan ole löytynyt... Muutaman kierron ajan olen käyttänyt Lugesteronia loppukierrossa (lyhyeen kiertoon ja tiputteluun) ja nyt kevään ajan Clomifeneja. Kesän jälkeen ollaan päätetty lähteä järeämpiin hoitoihin, jos ei vielä sittenkään tulosta ole tullut.

Yritän päästä tutuiksi teidän kaikkien vaiheisiin, ehkä hiljalleen opin. :) Vaikutatte oikein mukavan rennolle joukolle! Olen untuvikko näiden " pinojen suhteen" , joten mitenkäs saan esittelyni teidän muiden joukkoon vai toimiiko joku teistä päivittäjänä?



sunnnuntaiterveisin tuutimari

Kiireinen viikko takana, en ole pahemmin ehtinyt kirjoitteleen. Lukemassa aina kuitenkin ehtii käydä... :)

Paljon on taas uusiakin saatu joukkoon, tervetuloa kaikille! Ja samaa mieltä useimpien kanssa, että tänne mahtuu kaikki taustoista riippumatta. Kiva lueskella mielipiteitä ja ajatuksia samasta asiasta, kun kaikilla on hieman erilaiset lähtökohdat, mutta päämäärä sama.

Moni on näköjään aktivoitunut hoitojen suhteen (tai ainakin hieman on asioita laitettu eteenpäin). Se tuntuu ihan luonnolliselta jatkumolta, itsekin miettinyt ettei kait tässä nyt loputtomiin voi vain odotella ja odotella. Mutta kun toisaalta ei ihan varmuudella tiedä mihin on valmis menemään hoitojen suhteen... No, meillähän oli myös tuo vuoden vaihtuminen rajana, ajattelin nyt viettää syksyn rauhassa ja toivoa parasta.

Minulla kiehahti eräänä päivänä töissä, kun työkaveri (ollaan jonkin verran tekemisissä vapaa-ajalla, on lapsekas) alkoi naljailemaan, kun minulle ei kuulemma voi soitella vapaapäivänä ennen puoltapäivää ettei vain herättäisi minua. Ja muisti tietenkin mainita kuinka hän herää aikaisin joka aamu. Aikani kuuntelin ja kysyin häneltä, että pitäisikö minunkin heräillä ihmettelemään maailmaa jo seitsemän aikaan vapaapäinänäkin, kun nautin suunnattomasti siitä että joskus saa nukkua. Ja kysyin etteikö hän nukkuisi, jos ei olisi lapsia? Myönsi, että nukkuisihan hän... Ihmisillä on ihmeellinen tyyli tuoda esille asioita. Olisi suoraan sanonut, että olisi kiva itselläkin joskus nukkua, niin kuin sinäkin. No, se siitä. En koe olevani herkkänahkainen, mutta kun kaikki asiat ei ole omia valintoja.... :)

Ovulaatiotesteistä on näköjään ollut keskustelua. Itse olen niitä harvakseltaan tehnyt muutamissa kierroissa. Testaamista en ole kokenut rasittavana ja on ollut aina kiva tietää, että nyt ollaan ainakin yritelty oikeina hetkinä. Mutta... Niissäpä kierroissa kuukautisten alkaminen on ollut sitten sitäkin suurempi pettymys, kun ei tärppää vaikka kuin ajoitukset olisi kohdillaan... Voi vain kuvitella mikä on pettymys, kun joskus olisi joitain hoitoja ja ei tärppäisi millään...

Mukavaa viikonloppua kaikille! Jatketaan edelleen mukavaa ketjua!

Olen ollut satunnainen nettikirjoittelija ja -seurailija, mutta missään en ole vielä törmännyt näin hyvään ajatusten vaihtoon kuin täällä ketjussa. Mielenkiinnolla olen käynyt joka päivä kurkkimassa ja huomannut aktivoituneeni kirjoittajana.

On ollut huojentavaa ja helpottavaa lukea niin samanhenkisiä ajatuksia kuin itsellä. Joskus joitakin palstoja ja keskusteluja seurattua ihan ahdistanut, kun en ole (ainakaan vielä) niin kiinni tässä lapsettomuudessa. Tuntunut etten oikeasti ole hommassa mukana, kun osaan ajatella muitakin asioita elämässä. En koe lapsettomuuden määrittelevän minua enkä kietovan minua kokonaan, mutta tokihan se vaikuttaa. En halua vähätellä lapsettomuuden merkitystä. Tietenkin pelottaa, että jos lasta ei kuulu pitkänkään ajan kuluttua, muutunko katkeraksi lapsettomuuden riepomaksi ihmiseksi.

Adoptio on meille mieheni kanssa täysin mahdollinen ajatus. Olemme puhuneet siitä yllättävän paljon ja olemme hyvin samoilla linjoilla sen kanssa. Muistan joskus ajatelleeni adoptiota myös silloin, kun lapsensaannin vaikeus ei ollut vielä tiedossakaan. Ehkä ajattelen jotenkin pelastavani jonkun lapsen elämän tarjoamalla kodin ja rakkautta, jota meillä riittäisi. Mieheni vitsailee välillä, että haluaisin pelastaa kaikki maailman orvot, mutta eiköhän minulle riittäisi ihan muutama... :) Tuntuu niin kohtuuttomalle, kun itse niin toivoisi lasta, ja maailma on samaan aikaan pullollaan hylättyjä ihania lapsia. Olen ajatellut asiaa myös niin, että jos joskus päädymme hoitoihin asti, ei ole järkevää paukuttaa hoitoja loputtomiin, jos ne eivät tuota tulosta, kun tälläkin hetkellä maailmalla riittäisi lapsia meille asti. Entä onko minulle tärkeää olla raskaana? Se taas on kysymys, johon en osaa vielä vastata. Jollakin tasolla haluaisin sen kokea, mutta ei kai se saa olla itse tarkoitus?

Jaahas, taas ajattelin laittaa muutaman rivin, mutta niin sitä vain tekstiä syntyy... :)

Tein pitkästä aikaa ovulaatiotestejä ja taitaa huomenna olla vahvimmillaan, joten jälleen toive kasvaa ja kovasti yritetään... :)