tuutimari

Dese: kiitos tiedoista, näin olin hieman ajatellutkin asian menevän. Tuntuu, että on niin hölmö olo, kun ei tiedä mistään mitään adoptioasioissa. Mutta eiköhän ne selviä sen infon kautta. Onko se info jokin ryhmälle pidettävä tilaisuus vai ihan vain keskustelutilanne pariskunnan ja adoptioasioista tietävän kanssa?



Marge: minkä ihmeen lääkärin luokse jouduitte? Suututtaa tuommoinen puolestanne! Tuommoisen käynnin pitäisi viedä asioita eteenpäin ja helpottaa oloa (ainakin minun mielestäni) eikä tosiaankaan saada mieltä matalaksi. Jäikö suunnitelmat nyt kuitenkin vielä auki? Kyselit meidän seuraavaa käyntiä: varasin tänään käynnin vielä kesäkuulle. Alunperin oli lääkärimme kanssa puhetta, että tulemme molemmat miehen kanssa Clomi-ultraan jotta voimme myös suunnitella jatkoja samalla syksyn varalle. Mutta nyt kun soitin, sanoin etten halua enää Clomeja ja tulisimme vain suunnittelukäynnille ja hän ymmärsi hyvin. Elokuulle sanoi inssin onnistuvan.



Piggeliina: Pitääpäs kysyä lääkäriltä tuosta luonnolliseen kiertoon tehtävästä inssistä. Se on nimittäin puhunut mulle koko ajan, että inssissä voisimme aloittaa " pelkillä Clomeilla alkuun" , mutta ei siis mitään lääkkeettömästä hoidosta. Rentouttavaa viikonloppureissua!



Pidän peukkuja teille kaikille piinailijoille, usealla jännät paikat! Ja viikonloppuvilkutukset teille kaikille enskattarille!



Tuutimari

Täällä käy ihanan aktiivinen kuhina!



Dese: mekin mietitty paljon adoptiota ja puheissa se vilahtelee tuon tuostakin, ihan kuin se olisi itsestään selvää, että niin meille tulee viimein se lapsi. Mihin sitä ensimmäisen kerran otetaan yhteyttä? Onko se oman kunnan sosiaalipuoli vai suoraan johonkin adoptiojärjestöön?



Buumi oli hyvillä mielin! Helpottavaa aina, kun saa jatkoja selville. Varmasti ihan hyvä lähteä etenemään " kevyesti" , jos kerta lääkäri näkee siihen mahdollisuudet. Itsekin olen halunnut edetä hissukseen ja ajatellut, että luonto hoitaa asian, mutta kyllähän sitä kärsivällisyyttä silti välillä koitellaan.



Piggeliina: mulla lyhyet kierrot, mutta Clomit jostain syystä lyhentäneet ennestään. En oikein enää tiedä kannattaisiko niitä jatkaa tämän enempää... Piinistelypinnaa sinne!



Hellikki: miehet todellakin sotkee! Miten ne ehtii, kun muuten tuntuu ettei ne tee koskaan mitään... :) Mullakin mies paljon reissussa ja koti on paljon siistimpi, kun olen yksin. Mutta enhän minä silti yksin haluaisi elellä, onpahan minunkin lapsettomassa elämässä jotain tekemistä, edes sotkujen siivouksen merkeissä... ;) Sinne myös kovasti piinispinnaa!



Naksu: minä en ole uskaltanut käydä katsomassa äitiyspakkausta. Olen myös niitä tyyppejä, joka saa vain huonomman mielen, kun käy katselemassa jotain itselle utopistista unelmaa. Miten sinulla muuten hoito aloitellaan? Tiedätkö jo tarkempaa aikataulua?



Juli: tervetuloa joukkoon! Olen itsekin liittynyt mukaan ihan vasta ja täytyy sanoa, että todella mukavaan joukkoon on saanut tulla. Ja ihanan aktiivisia kirjoittajia!



Ja ihan jokaiselle teille muillekin vilkutuksia! Niin mukava, että olette olemassa!



ON: vuoto alkoi sitten tänään kp20, että näin. Tuntemukset oli jo pari päivää sellaiset, että en kyllä isosti hämmästynyt. Nyt vain pohdin Clomien jatkoa, kannattaakohan jatkaa. Voisin siirtyä takaisin Lugesteronien käyttöön, ne kun pitivät lyhyet kierrot kurissa ja ovulaatiokin (ainakin oireiden ja testien mukaan) tapahtui varmemmin. Inssiin ollaan suunnattu ajatuksia (ehkä elokuulla). Mutta eikös inssissäkin käytetä Clomeja? Mahtaakohan tepsiä silloinkaan.



No niin, lähdenpäs kahvin keittoon. Hyvä ystävä tulee pitkästä aikaa kylään ja on onneksi sellainen, joka tietää tilanteestamme, joten voin purkaa sydäntä hänellekin teidän lisäksi.



t:Tuutimari

Oon pudonnut auttamattomasti kyydistä. En ole päässyt seurailemaan tilanteitanne sitten äitienpäivän! Sivu ei vain lataudu, kunnes tänään yllätti päästämällä minut tänne. Joku muukin valitteli samaa. Voi että olen ollut pistoksissa! Juuri, kun opin tietämään vaiheitanne... :) No, aloittelen taas alusta ja yritän päästä vauhtiin (ellei tämä himputan sivu ala taas kenkkuilemaan... :)



Hellikki, Brooke ja Killa: oikein kovasti piinistelyhermoja sinne. Pidän peukut pystyssä teille (yhdeksän kuukautta on aika pitkä aika vai pitää niitä pystyssä.... :)



Naksulle: myös onnea tulevaan koitokseen, mukavaa että hoitoaikataulu alkaa selviämään.



Deselle: lohtuhali ja voimia!



ON: ovisoireet tuli ja meni kp9-10, eli tosi aikaisin, mutta iloinen olin todetakseni oman toiminnan palanneen. Nyt mennään kp18 ja hieman kivistelyä alavatsalla, tuttuja menkkamaisia tuntemuksia, joten eiköhän se vuoto sieltä pian ala... Viimeksi tuli kp19 (mutta silloin ei ollut kyllä ovistuntemuksia...). Sovin jo lääkärin kanssa, että ainakin yhden Clomi-kuurin vielä otan ja uä-kontrolliin tulemme miehen kanssa yhdessä, jotta voidaan jo jutella samalla syksyn suunnitelmista (inssistä) ja saan samalla reseptit valmiiksi. Pessimististä, aivan. Mutta pitäähän sitä varasuunnitelmia olla.... :)



Joku oli kysellyt lapsettomuuden kertomisesta muille. Minä olen jakanut asian aika harvan kanssa. Omille vanhemmille en ole pystynyt kertomaan, tuntuu ettei ole tullut oikeaa hetkeä. Ja pelkään (varsinkin äidille kertoessani) murtuvan ihan kokonaan. Jotenkin toisaalta on helpompi, kun eivät tiedä eivätkä ole koko ajan kyselemässä missä vaiheessa ollaan menossa (heidät tuntien tiedän etteivät osaisi vain odotella meidän kertovan, vaan haluaisivat olla koko ajan hengessä mukana... :). Parille hyvälle ystävälle olen kertonut, mutta nyt viime aikoina huomaan etten olekaan halunnut heidänkään kanssa jakaa tarkkoja tietoja, tuntunut helpommalle mietiskellä yksikseen. Väsyttää, kun he uskovat niin lujasti meidän onnistuvan ja silloin epäonnistuminen tuntuu aina kahta kauheammalle.



Terkut teille kaikille enskattarille, yritän tosiaan päästä vielä useamman vaiheista selville.



Tuutimari

Viisuhuumasta palailtu maanpinnalle, Suomi palasi taas vanhalle tutulle paikalleen pitämään perää... Heh!



Brooke: mikäs teillä oli alkiotilanne? Toivon täällä kovasti, että kaikki on mennyt hyvin ja huomenna pääsette saamaan loistoyksilön mukaanne!



Killa: teilläkin uusi hoitokierros pääsi taas vauhtiin. Tuskin lääke noin vain vanhenee. Täytyy kait lääkefirman ilmoittaa säilyvyys varman päälle ja silloin voisi ajatella, että ei voi olla muutamasta päivästä kiinni... Takaavat varmuudella sen 28 päivää. Minä ainakin käyttäisin lääkkeen loppuun. Onnea piikittelyihin!



Buumi: keskiviikko voi olla liian aikaisin testata, mutta tiedän tunteen varsin hyvin! Minullakin ollut muutaman kerran samanlainen tilanne, olisi halunnut tietää, että miten uskaltaa juhlissa yms. olla. Olenpa sitten mennyt testaamaan negaa, joka ei sitten ole ollut ollenkaan mukavaa. Juhlatuuli on mennyt menojaan pettymyksen mukana ja toisaalta en ole uskaltanut juodakaan, jos se testi ei vain vielä näyttänyt positiivista... Kyllä ihmismieli keksii kaikennäköistä! :) Viettäkäähän mukava loma!



Marge: voimme jokainen varmasti tietää tunteen, pettymys tulee väistämättä, vaikka kuin olisi yrittänyt varautua. Toivottavasti mieli jo virkeämpi! Miten teillä onkaan jatkosuunnitelmat? Olikos teillä hoitoja tulossa syksyllä?



Yksis: olitte päässeet vauhtiin. Minulla aikanaan, kun olimme käyneet ensimmäisellä käynnillä lääkärillä, tuli pitkäksi aikaa helpottunut olo. Tuntui että nyt tälle asialle tehdään jotain ja sai selvyyttä asioihin tutkimustuloksista. Aika hurjia hintoja teilläpäin! Onneksi ei tosiaan tarvitse itse maksaa kaikkea. Huh!



Hellikille onnea huomiseen ultraan, toivottavasti rakkulat on olleet vain hitaita ja huomenna näkyisi jo paljon isompina!



ON: tapahtuu sen verran, että ovistuntemuksia alkaa olla, vaikkakin vasta kp9, mutta minulla ollut aina lyhyempi kierto. Nämä tuntemuksetkin tekevät jo iloiseksi, kun kahdessa viimeisimmässä kierrossa (kun oli Clomit) ei ollut mitään tuntemuksia.

Ja niin, äitienpäivähän se tänään... Pitää tästä pian lähteä äitiä ja anoppia tervehtimään. :) Ei voi mitään, kun väkisinkin tulee aina ajatus, että eikö tämä päivä tule minulle koskaan juhlapäiväksi...



Kaikesta huolimatta... Kaikille teille enskattarille mukavaa sunnuntaita!



Tuutimari

Marge: kiva kuulla muistakin luomuilijoista. Minäkään en varmaan aikaisemmin olisi suostunut jättämään kiertoa noin vain väliin, mutta nyt tuntuu helpottavalle, kun ei tosiaan tarvitse laskeskella päiviä niin tarkkaan (vaikka tietenkin sitä laskeskelee luomuihmeen toivossa kuitenkin....:).



Naksu: niiiiin tuttuja tuntemuksia kirjoittelit ystävän raskaudesta. Itseä ihan välillä hävettänyt omat kateuden tunteet. Mulla viimeisen vuoden aikana koko ajan joku ystävistä (todella hyvistä) ollut raskaana. Jotenkin tuntuu, että kun olen käynyt katsomassa syntyneitä vauvoja, ei tunne ole ollut enää niin voimakas kuin se, että olen seurannut ystävän raskautta vierestä. Kasvavan vatsan, vauvalle hankittujen tavaroiden ja uä-kuvien ihailu, neuvolakäyntien kokemusten kuunteleminen, äitiysloman alkamisen laskeskelu ym ym. Miten se onkin niin vaikeaa? Ja kuitenkin olen samalla onnellinen ja kiinnostunut ystäväni elämäntilanteesta.



Buumille kestävyyttä jaksaa piinistely!



Tuutimari