Tuleva Rouva Jokunen

Piti minunkin tulla kertomaan kuulumisiani. Laitoin tän viestin mukaan vielä kuvan ekasta testistä, siitä hetken odottelun jälkeen ilmestyneestä vaalean punaisesta viivasta ^^

Paljon onnea Onnenperhonen <3 Meillä hyvin samannäköiset tulokset ^^

Tiistaina iski migreeni ja se meni lepäillessä. Kesiviikkona mulla oli paljon ohjelmaa, ja söin esimerkiksi aamupalaani matkalla töihin, mutta mulla alkoikin suunnilleen heti kotoa poistuttua niin jäätävä pahoinvointi, ja yökkäilin vain mennessäni. Vieläkin hävettää, kun mietin, miten yökkäilin keskellä Tampereen keskustaa matkalla töihin. Koko päivänä en pystynyt syömään kunnolla, kun koko päivän oli pahoinvointia. Lepääminen kuitenkin selkeästi helpotti oloja.

Onneksi kaveri vinkkasi, että kannattaisi kokeilla syödä jotakin ennen kuin nousee sängystä ylös ja olen nyt pari päivää syönyt vähän Profeel-rahkaa ennen kuin olen varsinaisesti noussut sängystä ylös ja olo on helpottanut ihan hirveästi. Eilen ei ollut pahoinvointia ollenkaan, vain ajoittaista pientä kipua alavatsalla, jonka takia mietin, että olenkohan sittenkään enää ollenkaan raskaana. Kerroin tuntemuksistani ja ajatuksistani miehelleni ja miehenikin totesi, että kylläpä olisi harmi, jos siellä ei olisikaan enää mitään. Tänä aamuna kuitenkin oli taas heti herätessä kuvotusta ja tuo pieni syöminen ja makoilu helpotti. Tein myös vielä uuden testin, ja kun edellisellä kertaa tein RFSU varhaisella niin tällä kertaa käytin Clearbluen helposti luettavalla ja tällä Clearbuella tuli samointein ja ihan selkeästi plussa näkyviin, eikä todellakaan tarvinnut odotella :D.

Olen vieläkin tosi hämilläni siitä, miten nopeasti tämä raskautuminen meille nyt kävi. Olin jotenkin niin varma, että tässä menisi kauemmin ja nyt minua on kyllä kovasti jännittänyt, että kunpa pieni vain pysyisi sisällä ja kasvaisi <3 Näistäkin tunteista tähän nopeaan raskautumiseen liittyen puhuttiin miehen kanssa, niin oli kyllä ihana, kun mieskin sitten totesi, että oikeastaan oltaisiin ihan hyvin voitu aloittaa yrittäminen kyllä jo aiemminkin. Meillä on ollut rakastava perhe pienelle valmiina jo hetken, ja muutenkin meillä on asiat olleet jo tovin ihan hyvällä mallilla.

Ja miten kiitollinen olenkaan miehestäni. Minusta tuntuu joka kerta, että sydämeni sulaa, kun mies nyt on koskenut hellästi mahaa ja jo juttelee ja laulelee mahalle. Muutenkin käynyt kaupalta mulle sellaisia ruokia, mitkä tuntuu mulle ok:lta ja helpolta syödä (esim. kylmä salaatti, tota profeelia ja hedelmiä jääkaappiin). Tuo noin paha pahoinvointi keskiviikkona yllätti kyllä meidät molemmat, kun mä olin ihan poissa pelistä. Toivottavasti näillä naposteluilla toi pahoinvointi nyt kuitenkin pysyy aisoissa.

Tsemppiä kaikille <3 Koska raskaaksi tuleminenhan on vielä todellakin kaukana synnärin maaliviivasta <3 

Paljon voimia ja tsemppiä kaikille 💖

Kylläpä sitä monenlaisia töttermanneja leipä elättää, vaikka eihän nämä typeryyksien laukojat välttämättä tietoisesti halunneet loukata.

Vähän tässä jo mietin, että tulenko tänne tätä kirjoittelemaan, mutta väki täällä kirjoittaa ihanan avoimesti, niin päätin minäkin toimia niin. 

Olen nimenomaan seurannut keskusteluja jo tovin ja lukenut, miten joillekin lasten saaminen on vaikeaa. Osittain ehkä siksikin aloinkin nyt kiirehtiä miehelleni asiaa, koska ajattelin, että jos jotain on pielessä, niin saataisiin tieto aiemmin ja saataisiin ehkä lisäaikaa hoitoihin yms. koska olisi myös toiveissa saada useampi lapsi ja nyt lähdettiin vasta yrittämään ensimmäistä. Olen välillä miettinyt, että voikohan jossakin olla jotain vikaa, kun on jos jonkinmoista vahinkoa tässä vuosien aikana sattunut, mutta ei sellaista vahinkoa, että olisin päässyt raskaaksi tulemaan. Mekin kaikki kun ollaan ihmisiä eli kukaan meistä ei ole täydellinen ja todella monille on ihan vahinkojakin sattunut.

Noh, kirjoittelin viime viikolla juhannusta edeltäviä tunnelmia, miten mieli oli vähän maassa siitä tehdystä negatiivisestä raskaustestistä. Alavatsan kivut kuitenkin vain jatkuivat edelleen ja alkoivat tuntua poikkeuksellisen kovilta viikonlopun aikana. Ja menkkojen olisi pitänyt alkaa viikonloppuna, mutta eivät alkaneet.

Heräsin viime yönä neljältä ja totesin, että pissattaisi. Mulla oli jemmassa just vielä yksi raskaustesti ja olin ajatellut tehdä sen aamulla herättyäni, ja nyt sitten ajattelin, että testihän menee varmasti harakoille, jos en nyt sitä tee. Testiin tuli ensin yksi todella selkeä tumma viiva eikä muuta ja mietin, että noniin, kyllä ne ihan oikeasti menkat vain on sieltä tulossa. Mutta hetken odottelun jälkeen testiin alkoikin hennosti piirtyä vaaleanpunainen viiva 💖 Ja kohta se oli ihan selkeä vaaleanpunainen viiva! Hetken mietin, että viitsinkö herättää miehen, mutta pakkohan se oli. Ei jaksanut noin aikaisin vielä hirveästi hymyillä, mutta kylläpä häntäkin hymyilytti, kun oli saanut muutaman tunnin nukkua uutisen päälle.

Olo on ollut todella hämmentynyt. Olin yrittänyt psyykata itseäni siihen, että tässä projektissa tulee menemään aikaa, mutta nyt olenkin jo raskaana! Nyt sitten jännittää, että miten kaikki menee, koska nyt ollaan vasta viikoilla 4+5 eli on niin iso riski mennä kesken... Toisaalta ei tekisi mieli kertoa vielä oikein kellekään, mutta esimerkiksi meidät vihitään 1.8.2020 ja on tarkoitus vähän juhlistaa meidän + kaason & bestmanin kanssa ja en voinut olla kertomatta kaasolle.

Nyt sitten parin viikon sisään olisi miehen veljen valmistujaisjuhlat ja mies meinasi tänään ilmoittaa meidät paikalle saapuvaksi, mutta hän heti perään kysyi, että niin, mitäs allergioita sulle aletaan luettelemaan... Mieheni vanhemmat ovat siis eronneet, appiukko on uusissa naimisissa ja nyt on sitten mietinnässä, että pitäisikö nyt ainakin näiden juhlien järjestäjille eli appiukolle, hänen vaimolleen ja tälle miehen veljelle tästä raskaudesta kertoa vai uskaltaisiko luottaa, että eiköhän tarjoiluissa ole jotain sellaista minullekin sopivaa syötävää muutenkin...

Minäkin popsin foolihappoa ja omega-3, jossa mukana mm. d-vitamiinia. Foolihapon kans ehkä vähän myöhässä, jos tässä nyt sattuisi samointein raskautumaan, mutta kai tää on parempi, kun ei mitään.

Maanantaina tosiaan tein negatiivisen testin ja päätin nyt olla tekemättä testejä ainaki siihen saakka, kunnes menkat on oikeasti myöhässä. Viime aikoina ollut aika paljon stressiä, mikä tosin saattaa viivästyttää menkkoja muutenkin... Ja mulla on nyt vajaan viikon verran ollut alavatsassa sellaista hetkellistä kipua, mitä yleensä on just pari päivää ennen menkkoja, mut nyt just juhannuksena pitäisi menkkojen alkaa.

Nyt kun sattuu juhannus olemaan, niin jospa sitä osaisi rentoutua ja rauhoittua, ettei kroppa kävisi niin kauheilla kierroksilla, kuten nyt on tahtonut mennä... Lähdetään reissun päälle enkä taida ottaa konetta mukaan, niin hyvää juhannusta kaikille <3 

Uutena tähän keskusteluun mukaan, ensimmäistä kiertoa viedään... Lueskellessani näitä juttuja tuntuu sille, että olenpas mä vielä pihalla kaikesta. Alunperin oltiin ajateltu alkaa yrittää vasta joskus syksyllä, mutta todettiin, että nyt on ihan yhtä hyvä hetki kuin syksylläkin. 

Harrasteltiin paljon seksiä sillä viikolla, kun arvioitu ovis oli (en testannut) ja kans on ollut alavatsan nipistelyä ja ihan jäätävää väsymystä, mutta on tässä tullut nukuttuakin kehnosti. Just kivasti juhannuksena pitäisi alkaa menkat ja tänään tein ensimmäisen RFSU:n testin, joka oli kyllä selkeä negatiivinen. On kyllä nyt tyhmä tunne, että tein testin näin aikaisin... Ja mietin tässä, että tekisinkö vielä yhden testin torstaina ennen mökille lähtöä.

Miten te muut kuumeilijat, aiotteko olla koko juhannuksen ilman alkoholia? Mulla ei oo juhannuksena oikein ikinä tapana juoda ihan älyttömästi, mutta kyllä mä yleensä olen jonkun lasin viiniä ruoan kanssa juonut + muutama sauna/paljuilu sidukka siinä viikonlopun aikana. Nyt ollut mietinnässä, että jos tekisi testin vielä torstaina ennen mökille lähtöä, ja jos sekin on nega, niin uskaltaisikohan just "vähän" taas viikonlopun aikana juoda alkoholipitoisia juomia... Täysin ilman oleminen herättäisi myös mun vanhemmissa kysymyksiä, ja en todellakaan haluaisi kertoa mun porukoille, että yritetään.

Toisaalta tekisi mieli huutaa koko maailmalle, että me halutaan vauva, mutta toisaalta aihe tuntuu jotenkin tosi aralta, enkä uskalla siitä puhua edes mun parhaimpien ystävien kanssa...