tuikkunen

Suomen ansiokkaan onnistumisen jälkeen tänne vuodattelemaan taas tuskaisia ajatuksia. Fiilikset tipahteli eilen, kun uskaltauduin kyselemään nuoremmalta siskoltani, kuinka kauan he yrittivät saada esikoistaan. Siskon vastaus oli 3 vuotta!!! Onneksi he ovat nyt kuitenkin onnistuneet, mutta omaan mieleen hiipi ajatuksia siitä, että onkohan näillä asioilla mitään perinnöllistä yhteyttä? Meillä ei yrittämistä ole kovin kauaa vielä takana, mutta odotukset ovat niin kovat, että tällaiset ajatukset ahdistavat. Harmittaa, että asiaa kysyin, mutta olin niin utelias vertaamaan omaa tilannettani siskoni kanssa... vastausta en vain osannut odottaa.



Huh.. tulipahan taas tilitettyä... kiitos tästä!



Eikun eteenpäin ja odottamaan... nyt olis ovis lähenemässä ainakin omien tuntojen mukaan, joten eiku puuhastelemaan ja sen jälkeen alkaa taas jännät paikat odottaessa.



tuikkunen 11/28-29 yk2

Minnihiiri: Tutemattomia on nuo luojan aatokset. Kyllä ihmetyttää ihmisten itsekkyys sen suhteen, että kuinka voivat pilata lapsensa elämän jo ennen kuin lapsi on edes syntynyt. Itse alalla työskentelevänä tiedän, että alkoholilla raskausaikana on oikeasti hirvittävät seuraukset, eikä kukaan tiedä mikä on määrä jonka pystyy alkoholia käyttämään. Toivottavasti tuo lapsi tulee pelastetutksi heti syntymän jälkeen. Suomessa ollaan niiiin jäljessä verrattuna Ruotsiin, koska Ruotsissa nuo lapsoset pelastetaan jo ennen syntymää. Noh muihin aiheisiin, koska tästä aiheesta tulee vaan harmitusta.



Pistäkää vitamiinin syöjät viestejä tulemaan. Itsekään en ole mitään vitamiinejä popsinut, joten olen kiinnostunut tästä aiheesta.



Itse aloitin tuolla aiemmin keskustelua vapaa-ajan riennoista ja kiitoksia vinkeistä. Ehkä en halua vieläkään kellekkään mitään kuumeilusta sanoa, joten täytyy vaan keksiä hyviä selityksiä noiden lomamatkojen esteeksi... Kuumeilu pysyköön tällä palstalla ja teidän tiedossa ;)



Asustelen täällä Keski-Uudellamaalla, joten eteläisimmässä kolkassa tähän astisista.



Viikonloppuna on taas se ihana hetki lähellä, jolloin anoppi astelee kylään... Juu todella koko viikonlopuksi! Kaikkein parhaimmalla hetkellä koko kuukaudesta, jollon pitäisi olla tuota peittojen alla touhuumista... Täytyy pistää anoppi Ikeaan tai harhauttaa hänet jollakin muulla keinolla. Eikä tuo vierailu ainakaan stressiä vähennä, mutta onneksi pääsen itse yövuoroihin pakoon.



Mukavaa Helatorstaita kaikille, nautitaan vapaapäivästä ja toivotaan aurinkoista säätä!

Tervehdys jännittäjä toverit!



Minäkin tipahdin tuolta tammikuisilta tänne. Alkuun en meinannut uskaltautua tammikuisten matkaan ja aloittaa toivomista. Lopulta kuitenkin fiilis oli se, että tahdon jakaa omaa ajatustani kanssanne.



Vielä voisin esittäytyä, eli ensimmäistä toivotaan ja olen 26 vuotias ja mieheni 25. Yrityskertoina on toinen menossa, joten vasta-alkaja tässä teidän porukassanne. Nyt menossa 5/28-29.



Toivotaan onnea meille kaikille tähän kuukauteen!



Pakko jakaa kanssanne yksi ongelman poikanen... miten ootte selvinnyt kaikesta siitä selittelystä, että miksi ei voi kavereiden kanssa varata viikon ulkomaanreissua loppu kesälle ja minkä takia ei osallistu "ryyppäämään ja rälläämään" työporukassa yms yms..? Ollaan miehen kanssa oltu aika meneviä aikaisemmin ja kaverit on sinkku ihmisiä, joten ymmärrän toki kyselyt, mutta en halua tietenkään mitään vauvaprojektista puhua ja tämähän on ensimmäinen epäilys kaikilla.

En tiedä kuulostaako tämä oudolta ja kohtaako kukaan muu tälläistä... Tuntuu vaan itsestä kovin painostavalta kun ei haluaisi mitään varmaa sopia vaan elää nyt päivä kerrallaan.



Tuikkunen

Ihanan hyvä mieli tuli tälle päivälle, kun kävin lukasemassa teidän onnistujen viestiä!

Vau!!



Muiden tipahaneiden kanssa jatkamme jännittämistä, mutta kyllä tuli ihana toivon kipinä onnistuneilta!



Tuikkunen

Ehtisin tossa aamulla jo hiukan jännittelemään omastakin puolesta, mutta jännitys loppuikin jo tähän iltaan, eli uusi kierros alkakoon.



Ilmeni kyllä mielenkiintoiset fiilikset, kun jännitys oli niin pinnassaan. Hieman pettymystä, mutta ei kuitenkaan niissä määrin mitä olin kuvitellut. Ehkä tähän auttoi se, että en edes olettanut ensimmäisellä kerralla tärppäävän.



Antsin kanssa samanlaisia fiiliksiä juolahti mieleen tuosta äitienpäivästä, mutta onneksi meillä kaikilla on mahiksia ensi äitienpäivään =) Tämän äitienpäivän vietän kaverin hääjuhlien jälkilöylyissä.



Siirryn siis riviin ja jännittämään muiden puolesta!



Tuikkunen