Tsirbis

Moikka..

näinhän tässä kävi, että kyllähän ne menkat vaan tänään alko. Mun miesystävä oli todella innoissaan päivällä ja lähetteli useaan otteeseen tilannekyselyitä tekstareilla :)  Mutta täytyy sanoa että alko jopa naurattamaan kun mies alkoi oikein laskeskelemaan mun seuraavaa ovulaatiota ja suunnittelemaan menojaan niin että varmasti saadaan kaikki mahdollisuudet käytettyä....eipä voi taaskaan yrityksen puutteesta syyttää :) Ja tsemppiä myös muille!!!

Nanna Ida Kiitoksia, katsotaan miten käy :) 

Äiti11 Sitä todella turtuu niihin pettymyksiin, tuntuu ettei enää tosissaan oikein uskokaan että vois onnistua. Mut silti sitä todella toivoo. Ja joka kerta jännittää.

Mirame20 Mä tiedän todella ton tunteen! Yritin ex-miehen kanssa 4 vuotta eikä onnistunut...montakohan testiä sillon tein. Nyt oon ollut reilu vuoden uuden miesystävän kanssa ja helmikuussa lopetin pillerit. Huomenna pitäis alkaa menkat jos alkaa....tää tunne on toisaalta ihan kauhee kun en enää oikein uskalla edes uskoa siihen mahdollisuuteen että olisin raskaana. Pettymyksiä on tullut ihan liikaa.... Mutta tottakai mä toivon sitä todella paljon, pelkään vaan ettei taaskaan onnistu.Ihan kauhee olo.....

Moikka kaikille!

Oon aivan uusi täällä ja lähdin etsimään muita kohtalotovereita niin tämä keskustelu osui kohdalleni.

Yritimme lasta entisen mieheni kanssa yli 4 vuotta tuloksetta, minulla paljastui vielä olevan monirakkulaiset munasarjat. Terolut-kuurin kyllä myös tuolloin söin....nyt siitäkin on jo yli neljä vuotta.Ja olemme eronneet.

Olen seurustellut nykyisen miesystäväni kanssa reilun vuoden ja e-pillerit jätin toistamiseen pois viime helmikuussa eikä vieläkään ole tärpännyt vaikka pakko myös myöntää ettei suurempaa yrittämistä ole ollut kuin viime kuukausina. Olen syönyt Femibionia jota gyneni minulle suositteli, siinä on foolihappo paremmin imeytyvässä muodossa ja muitakin vitamiineja. Kiertoni on kyllä nyt ollut säännöllinen 30-31 päivää. 

Montakohan raskaustestiä olen elämäni aikana tehnyt, en todella muista mutta miksi tänne juuri nyt päädyin niin alkoi vaan niin kovasti taas kerran olla toive siitä, jospa ne kuukautiset eivät alkaisikaan. Huomenna pitäisi alkaa jos alkavat. Mä oon moneen kertaan jopa kuvitellut olevani raskaana mutta eipä sitten kuitenkaan. Olen 32-vuotias ja kaikilla ystävilleni on jo lapsia....en siis ole kauhean innoissani heille jakamassa huoliani kun välillä tuntuu etteivät he täysin ymmärrä. Eräskin kertoi minulle kuinka rankkaa ja kauheaa oli yrittää 5kk ennenkuin tärppäsi! En tietenkään halua väheksyä toisten tuntemuksia mutta kyllä se hieman pahalta tuntui.

Pahoittelut jos nyt tuli hieman vuodatettua, mutta tottakai täällä kovasti toivon että huomenna tässä tilanteessani tapahtuisi lopultakin jokin muutos!

sormet, hampaat, hiukset ja varpaat ristissä :)