Tinka

Me juhlitaan isänpäivää vasta sitten kun vauva on ulkona. Kirja on varmasti riittävä lahja ihanan aamupalan kyljessä.

Me on neuvolassa sovittu, että painoani ei merkitä neuvolakorttiin. Menen vaa'alle joko silmät kiinni tai selkä kohti näyttöä, jotta en itse näe painoani. Ovat kunnioittaneet pyyntöäni eikä ole ollut mikään ongelma. Kerroin vain lyhyesti että painon nousu stressaa minua, eikä kukaan ole tentannut sen enempää. Suosittelen tätä tapaa sinullekin.

Oi miten ihanaa, sannimy. Raavaat miehetkin herkistyy tällaisten uutisten edessä!

Huhtikuinen kyseli pesänrakennusvietistä. Taitaa se olla tuloillaan. :) Katselen meidän kotia koko ajan "sillä silmällä", mitä pitää tehdä ennen kuin vauva syntyy ja etenkin ennen kuin hän alkaa liikkua. Nämä kaikki on kuitenkin vielä ajatuksen asteella, en ole käärinyt hihoja. Vauvalle tulevan huoneen kaappeja voisi kyllä alkaa pikkuhiljaa raivata. Vähän olen myös kartoittanut lastenvaunuja ja pohtinut mitä kaikkea muuta täytyy hankkia. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Omaa vaatekaappiakin voisi tarkastella uusin silmin ja ottaa esiin vaatteita, jotka menee vielä isomman vatsan kanssa. Mammatrikoot piti jo hankkia, kun tavallisten leggingsien vyötärö tipahtaa vatsan alle. Trikoomekot menee varmasti vielä tovin - enkä tarvitse monta ihmisten ilmoille sopivaa vaatetta, kun teen työt pääosin kotoa. Kotona ei ole niin väliä, jos housut lököttää tai huppari kiristää. Joutuukohan sitä ostamaan henkselit. :D

Olen kuunnellut ahkerasti äänikirjaa Unihiekkaa etsimässä. Olen tykännyt. Parempi sisäistää vauvan/lapsen uneen liittyvät kikat ja vinkit nyt, eikä sitten kun tilanne on päällä. Asiat menee niin kuin ne menee, mutta tieto ei ole haitaksi.

Minä myös mittautin hb:n ja ferritiinin, kun olin kuolemanväsynyt aiemmin. Eipä niissä mitään häikkää ollut, eli ihan raskaus vaan oireili. Ensikertalaisesta tuntui, että jotain on tosi pahasti vialla, kun en ole koskaan sellaista väsymystä kokenut.

Meillä on maanantaina toinen neuvolakäynti. Saatiin viime kerralla kotiin lista kysymyksiä, joita voidaan jo etukäteen pohtia miehen kanssa. Ensi kerralla siis käydään läpi mitä me koetaan perheemme vahvuuksiksi/heikkouksiksi. Ollaan otettu lista jo muutaman kerran esille, mutta jostain syystä mua alkaa aina itkettää kesken keskustelun. Nyt kuitenkin herkistyttää paljon vähemmän kuin aiemmin, olo on tasoittunut kaikin puolin. :)

Minä ajattelin kertoa raskaudesta työpaikalla vasta ihan loppuvuonna, ellei vatsa paljasta jo aiemmin. Työ on turvallista näyttöpäätetyötä, jota teen pääosin kotitoimistolta näin korona-aikaan. Eivät näe pullistuvaa pötsiäni, kun voin ajoittaa toimistovisiitit ilta-ajalle. Väsymyskin on kaikonnut, niin hommat sujuvat yhtä sutjakasti kuin ennenkin.

Huhtikuinen, vauvoilla on varmasti asiat hyvin. Tässä vaiheessa epäilys voi hyvinkin hiipiä mieleen, kun vauvan/vauvojen liikkeitä ei vielä tunne. Hassuahan se on katsoa näytöltä, kun kohdussa käy melske, muttei tunnu miltään. Jännityksellä odotankin milloin liikkeet alkavat tuntua.

Toivon että te huonovointiset pääsisitte pian samaan tilaan kuin minä - nyt ei ole kertakaikkiaan mitään valittamista. Näin jälkeenpäin ajatellen neljän viikon pahoinvointi tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta kamalaa se oli sitä eläessä - tietämättä milloin se loppuu vai loppuuko ollenkaan! Vaikka meidän LA:t osuu samalle kuukaudelle, niin alkupään synnyttäjät elävät ihan eri vaihetta kuin loppukuun äidit. Kiva seurata teidän kuulumisia!

Huhtikuinen, kuulostaa niin tutulta! Minä päätin plussan nähtyäni lenkkeillä säntillisesti joka päivä, kasvattaa lihaskuntoa ja kieltäytyä kaikesta epäterveellisestä koko raskauden ajan. Sitten makasin kuukauden sohvalla enkä todellakaan jumpannut. :D Herkkuja sallin itselleni välillä, mutta en päivittäin, koska en halua että sokerit nousee.

Käyn puntarilla kerran viikossa ja punnitsen aamupainon. Neuvolassa sanoin etten halua kuulla/nähdä painoani. Vaatteet päällä iltapäivällä paino on helposti pari kiloa enemmän. Olen "ikuinen 5 kilon laihduttaja", joten liikaa en halua keskittyä painoon, kun sen kuuluukin nousta jonkin verran. En kuitenkaan halua kilokaupalla läskiä pudotettavaksi, joten pyrin pitämään kiinni terveellisistä elämäntavoista, unohtamatta kuitenkaan elämästä nauttimista.

Onneksi lenkkeily tuntuu mukavalta nyt eikä siihen tarvitse pakottaa itseään. Eiköhän sekin aika tule, kun ei tee mieli lyllertää pitkiä matkoja. :)