Thymus

Unohdin näköjään kirjautua mutta oli mun, Thymuksen vastaus :)

Tämä on muuttunut niin en nyt kyllä tiedä tuleeko tämäkään nimimerkilläni kun en näe nimimerkkiäni kuten ennen näki, eikä ole esikatselu toimintoa :) 

Vierailija kirjoitti:

Thymus, kirjoitit: "Kurssin myötä löysin yhteyden sisimpääni  ja pystyin jättäytymään sisimmän Oppaan johdatettavaksi."

Voisitko kertoa jotakin käytännön elämän esimerkkejä? Tietysti nämä on henkilökohtaisia, ja ymmärrän jos et halua jakaa. Itseä kiinnostaa kuitenkin tämä puoli IOK:sta, että miten sen sisimmän Oppaan johdatuksen voi löytää. Vai onko se sitä, että kun tunnistaa jonkun ajatuksen, niin heti sen lähteen tietää? Esim. onko egosta vai Pyhästä Hengestä. Haluaisin kovasti myös oppia. :)

Sisimmän johdatusta on ollut ennen Kurssiakin, mikä varmaan selittynee sillä, että on ollut veto näihin asioihin niin pienestä kuin muistan. Nämä ovat tosiaan henkilökohtaisia mutta koitan tässä jotain esimerkkejä antaa, mistä voisi olla apua muille.

Ennen nettiaikaa ei ollut niin helppoa löytää opetuksia mutta näen sisimmän johdatuksen siinä, miten löysin Paul Bruntonin kirjan kirjastosta ja jokin sai mut lainaamaan sen. Ja sitä lukiessa koin ensimmäinen mystisen kokemukseni, minkä ymmärsin vasta jälkeenpäin. Tämä selittänee sen, miksi Brunton- Maharshi ovat olleet mulle rakkaita, vaikka kesti puoli elämää, että lopulta hyväksyin non-dualistisen opetuksen ja aloin elämään opetuksia todeksi (kiitos Kurssin).

Aika paljon on muutenkin tullut tätä, että joku tai jotkut kirjat vaan tippuu syliin ja niillä on ollut ratkaiseva merkitys siinä kohdassa matkantekoa. Samoin ihmisiä on hassusti ilmestynyt elämääni mitä omituisimmilla tavoilla ja heillä on ollut siinä hetkessä suuri merkitys etenemiselleni.

Paljon on ollut myös sitä, että olen jotain ajatellut ja hetken päästä luen sen saman kirjasta ja näissä hetkissä aina mietin, että periaatteessa ei kirjoja tarvitsisi kun sisin kyllä opettaa ne samat asia kun vain kuuntelee. No, silti sitä on lueskellut mutta on ollut aina jotenkin pysäyttävä hetki huomata, että tämänhän jo tiesin sisimmässäni.

Eniten ohjaus tulee tuntemuksena; se on aina sama ja poikkeaa muista tuntemuksista. En keksi sille parempaa kuvausta kuin tuntemus. Jos mietin vaikka mitä pitäisi tehdä niin sen kohdalla, mitä sisin haluaa minun tekevän tulee se tietty tuntemus. Muuten ei mitään. Joskus harvoin myös tulee selkeä varoitus jostain.

Unien kautta on paljon ohjattu. Jonkin verran on tullut ihan lauseina mieleen. Joskus harvoin tulee näkyinä.

Käytännössä tämä on siis täyttä luottamusta siihen, että sisin kertoo kaiken mitä tarvitsen milloinkin. Lopulta kyse on ollut pelkästään siitä, että oppi luottamaan tai uskalsi luottaa. Vaikka ohjausta on tullut jo lapsesta saakka niin täysin sisimmän varaan jättäytyminen kesti näin pitkään. Vaikka tiedosti ohjauksen niin silti sitä aina takertui siihen, että vielä pitää lukea sitä ja tätä, vielä pitää tehdä sitä ja tätä ennen kuin.. Keväästä asti sisin on tuupannut minua siihen, että päästä irti ja jättäydy ohjattavakseni mutta rohkeus päästää irti tuli vasta kun kohtasin tämän oman elämäni Jed McKennan, joka muutamalla harkitulla täsmäiskulla riisui mut kaikesta ja jäin täysin tyhjän päälle ihmettelemään.. Eipä siitä kauaa mennyt kun alkoikin tapahtumaan ja täysi luottamus sisimpääni syntyi. Nyt elän vaan sisintäni kuunnellen ja hiljentyessäni olen vaan siinä yhteyden tunteessa. Enää ei ole kiire ja pakottava tarve ”valaistua” vaan luotan täysin, ettei tällä egomielelläni ole asian kanssa mitään tekemistä ja ainut mitä voin tehdä on vaan olla hiljaisuudessa ja täydessä luottamuksessa Sinun Tahtosi on minun tahtoni. Tuli mitä tuli, kaikki menee kuten pitää, kun Sisin pitää siitä huolen. Ja tämä on ollut itse asiassa todella helpottavaa.. kuin taakka olisi pudonnut harteilta.

Toivottavasti tästä oli jotain apua. Olen vasta matkani alussa; siis tämän pelkän sisimmän kuuntelun matkani. Siksi tästä ei ole vielä kovin paljon kerrottavaa vaan kirjoitin enemmän ohjauksesta tähän pisteeseen :)

Vierailija kirjoitti:

Thymus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Kuka minä olen- meditaatioon'

Kuka minä olen ei ole meditaatio

menetelmä lainkaan.

Selitätkö mikä se on ellei meditaatio :)

'Kuka minä olen' kysymys suunnataan

ajatusten takana olevalle

Tietoisuudelle, siinä kaikki.

Ei ole tarkoitus miettiä tai meditoida kuka minä olen.

Olen pohjannut tämän Kuka minä olen meditaationi ihan alkuun Paul Bruntonin Salainen Tie kirjan ohjeistuksiin ja myöhemmin se on kääntynyt enemmän Maharjin Olen- tunnon .. miksi sitä nyt kutsuisi.. "jäljittämiseen".  Vaikka sama asia nuo ovat, ellen väärin ole ymmärtänyt. Koin vaan jotenkin luontevammaksi tuon Olen- tunnon "jäljittämisen".

Mun mielestä tuo mitä kirjoitit vastaa kyllä Bruntonin ja Maharjin ohjeita.

 

Nykyään olen vain hiljaa ilman sanallista Kuka minä olen etsimistä tai Olen- etsimistä. Intentio kuitenkin vahvasti Itsen tavoittamisessa ja sisimmän Oppaaseen yhteydessä olemisessa. Ja tätä mielen hiljaisuutta koitan ylläpitää niin paljon kuin se normi arjessa on mahdollista. Kovin aina sydämessä palo päästä takaisin hiljaisuuteen, jos on pidempään ollut kiinni arjen asioissa.

Tämä on mielestäni kans hyvä:

When you meditate, the ego rises snd you become the meditator. In this process, you objectify Reality, which is actually who ´you´ truly are. So the best meditation is to simply keep quiet here. Don´t follow any thought and don´t activate the mind. This is true meditation. Knowing that you are meditating is not true meditation. When you keep quiet here, there is no meditator. There is nothing to achieve in the future, because everything is already here. The meditator rises from here. When you keep quiet that is no meditator, no meditation and no object of meditation. This is Existence-Consciousness-Bliss Itself. It is in this instant, in this space, It is who you are, desireless, Perfect Self. In the twinkling of an eye you are free.

Papaji

Vierailija kirjoitti:

'Kuka minä olen- meditaatioon'

Kuka minä olen ei ole meditaatio

menetelmä lainkaan.

Selitätkö mikä se on ellei meditaatio :)

Itse en näe mitään eroa esim. Maharjin vastauksilla kirjassa Valvetilasi on unta sekä Kurssilla. Voin toki olla aivan pielessä ajatuksineni mutta olen ainakin näkevinäni aivan saman Totuuden Ramana Maharshin, Maharjin, Eckhart Tollen ym. opetuksissa. 

Olen aiemmin elämässäni yrittänyt paneutua Kuka minä olen- meditaatioon sun muihin mutta vasta Kurssin myötä löysin yhteyden sisimpääni  ja pystyin jättäytymään sisimmän Oppaan johdatettavaksi. Käytännössä kait tämä mielen hiljaisuuteen keskittyminen on sama kuin esim. Maharjin opettama Olen- tuntoon keskittyminen.

Olen kiitollinen Kurssille, että se kaikesta vastahakoisuudestani, surkeasta opiskelustani sun muusta huolimatta johdatti minut sisimpäni ovelle. En usko, että olisin tässä ilman Kurssia. Kurssi teki työtään minussa ilman, että edes huomasin. Kunnes yks kaks tapahtui nips naps :)