TheWorryingKind

Me asutaan mieheni kanssa Hekalla Kannelmäessä ja ollaan pidetty kovasti. Alue on rauhallista ja kaunista, ihan vieressä joki ja puistomaisia alueita.

Oma kerrostalomme on ihanan rauhallinen, naapurit ystävällisiä ja pihapiirissä yhteisöllinen fiilis. Asunnot ovat aika uusia ja todella hyvässä kunnossa eikä tosiaan mitään häiriöitä ole ollut. Pihapiirin kerrostalossa ja rivitaloissa asuu lapsiperheitä ja eri ikäisiä pariskuntia.

Vierailija kirjoitti:

TheWorryingKind kirjoitti:

Kannelmäessä (ihanalla lapsiperhealueella, ei siellä aseman lähellä), 65 neliötä, vuokra 810€/kk, sisältäen veden, saunavuoron ja 100M netin, Hekan asunto. Asumistukea saadaan maksimi eli n. 500€/kk, olemme molemmat opiskelijoita miehen kanssa.

Siis teille jää vuokraa maksettavaksi 150 per naama? Ei voi olla! Miten nää asumistuet oikein määräytyy? Mulle jää 300 ilman mitään tuloja tai tukia, te kuitenkin oletettavasti saatte opintotuen molemmat. Mä oon joka kk pelkän vuokran jälkeen 300 miinuksella.

Asutko yksin? Meidän vuokra on juuri sillä rajalla, mikä katsotaan sallituksi maksimivuokraksi kahdelle ihmiselle eli saadaan tuki koko vuokraan, siitä lasketaan pois vain joku tietty prosenttiosuus, mikä on omavastuuta.

Sen lisäksi tukia tulee 225€/kk opintotukea ja meidän tulot on sitten siinä. Kesät käydään aina töissä, jolloin ei tietenkään saada mitään tukea, ja säästetään, että pärjätään muu osa vuodesta.

Kannelmäessä (ihanalla lapsiperhealueella, ei siellä aseman lähellä), 65 neliötä, vuokra 810€/kk, sisältäen veden, saunavuoron ja 100M netin, Hekan asunto. Asumistukea saadaan maksimi eli n. 500€/kk, olemme molemmat opiskelijoita miehen kanssa.

Minä rakastan lämpöä ja aurinkoa, joten ottaa kyllä tosiaan päähän tämä Suomen kesä. Onneksi ostettiin tammikuulle kahden viikon loma Karibialle, täytyy koettaa mennä loppuvuosi sen voimalla.

Olin junassa ja selkänojassa kiinni ollut pieni niskatyyny putosi seuraavan istuimen eteen. Nousin sitten omalta paikaltani sitä tyynyä hakemaan, kun sillä paikalla ei istunut ketään.

Pahaksi onneksi olin pukeutunut liian löysiin farkkuihin, jotka juuri käytävälle astuttuani tipahtivat aivan nilkkoihin saakka. Hetken siinä esittelin kalsareitani, ennen kuin heräsin tilanteeseen, kiskoin housut ylös ja syöksyin kuin susilauma kintereilläni takaisin penkkini suojiin.

Nuori konduktööri sattui olemaan ainakin juuri samaan aikaan siinä vaunussa, mahdollinen muu yleisö on jäänyt jo unohduksiin. Mutta sen konnarin huvittuneen katseen muistan varmaan aina. Tämä tapahtui ollessani teini-ikäinen ja silloin kaikki tietenkin hävetti aivan valtavasti. Vuosia meni, ennen kuin pystyin kenellekään kertomaan. Nykyään naurattaa koko episodi