Tähtitaivas☆
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se 70-luvun lapset ketju sisälsk paljon tätä samaa.
no sit niitten lapset vuorostaan jatkaa...........
Ei varmasti kaikki, mutta osa tuntuu jatkavan, koska elämän keskipiste on suoriutuminen, eikä aina hyväkään suoriutumimen riitä, vaan opetetaan kilpailemaan pienestä saakka.
Sitten ylpeänä esitellään lapsen saavutuksia jossain somessa ja taloyhtiön pihapiirissä...
Sekä ihmetellään, että eikös teidän 4v. vielä treenaa ja kilpaharrasta, kuten meillä on lapsia kasvatettu melkein syntymästä saakka...
NO EI!! Ei varmasti!😅😘🤣
Tähtitaivas☆
Lisättäköön vielä, että oman pienen lapseni annan elää lapsen elämää.
Päiväkotikin tuntuu ajoittain rankalta, joten mahdollisuuksien mukaan kevennän siellä olemisen määrää, koska lapsen paras paikka on kotona, ei hoidossa.
Liiallinen suorittaminen on kauheaa katsella. Tätä vaaditaan jo päiväkodista saakkam.
Nyt hyvänä esimerkkinä se, että naapureissa on ihan pienestä saakka lapset olleet mukana vaativissa aikataulutetuissa kilpatreeniä vaativissa harrastuksissa, että elämän keskipiste on suoraataan pelkkä mitalin saavuttaminen🙄 Mitään tavallista eivät saa harrastaa, vaan kuskataan aikataulujen mukaan, viik8nloppuisinkin lähtö treeneihin aikaisin aamulla.
Omalla kohdalla vihaan tällaista elämää, en sano, että se on väärin, mutta kuulen, että naapurinkaan lapset eivät pidä itse omista treeneistään, vaan haluaisivat joskus olla vapaammin ja vaikka leikkiä omien kavereidensa kanssa treenien sijaan.
Vanhemmat vaativat kaikenlaista, jokainen omaansa omalta jälkikasvultaan, että unohdetaan olla yhdessä ja elää.
Ei kuullosta hyvältä, vaikka se "väkisin ansaittu" kilpamitali sitten jossain seinällä roikkuisokin😥🤪
Tähtitaivas☆
Vierailija kirjoitti:
Se 70-luvun lapset ketju sisälsk paljon tätä samaa.
No kyllä tää on tuttua, kun on 70-luvun lapsi. Ei vaan mikään kelvannut, eikä riittänyt, vaikka jokunen stipendi tuli ja kolme tutkintoa hyvillä arvosanoilla.
Sittemmin ymmärsin armahtaa "itse itseni", ja lakata kuuntelemasta vanhempien ajatuksia ja kyselemästä mielipidettä, että kelpaako.
Helpotti😋
Monella ikätoverilla on selvä jatkuva pätemisen tarve ja aina täytyy vielä tosiaan keski-ikäisenäkin saada siunaus vanhemmilta siihen, että "kelpaanko nyt, ja annatteko mulle tukea"....
Tää on toisaalta ihan järkkyä, koska lapsuuden kuviot jatkuu vielä keski-iässä🤪 Ei 70-luvulla syntyneen tarvitse enää haluta vanhemmiltaan hyväksyntää sille, että pärjäsikö/pärjääkö edelleen, koska aikuinen ihminen arvottaa itse itsensä, ja kannattaa ajatella, että omat vanhemmat ei välttämättä enää kauan elä, tai on jo kuolleet.
Tähtitaivas☆
Arwenna, kovasti valan sinne nyt tyyneyttä paniikin kanssa elämiseen🙏Sama Lady Lazarukselle🙏 myös kaikille muille omiin tilanteisiin🙏
Ei tiedä mitä sanoa, mutta paniikki ja pelko voi helpottaa, kun hengittää rauhakseen ja suuntaa ajatukset vaan ihan muuhun, vaikka sellaiseen mukavaan ja iloiseen tilanteeseen❤🙏
Ulkona luonnossa oleskelu on myös selkeästi ajatuksia irrottavaa.
En tiedä auttaako metodi mitään, mutta itse tein niin ja suljin kaiken raskauteen liittyvän pois mielestä. Mulla se toimi❤
Keskityin ihan vaan ajattelemaan laskettua aikaa, eli arvioitua synnytyspäivää, kaikki muu oli poissa ajatuksista. Samalla ajattelin, että asiat tapahtuu niin, kuin on tarkoitus, eikä itse voi muuta, kuin toivoa parasta❤
Toivon parasta ja henkistä voimaa tänne kaikille❤🙏🙏🙏
Tähtitaivas☆
No se, että annettiin olettaa, että paikka on olemassa, vaikka ei sitä sitten ollutkaan.
Hakuprosessi kest..alussa oli kiire ja toivottiin, että hakijalla olisi mahdollisuus aloittaa mahd. pian, joka olisi ollut ihan sopiva itsellenikin.
Mutta sitten rekrytointi venyi....4kk...., jostain selittämättömistä syistä. Haastattelukierroksia tähän mahtui 3.
Oli videohaastattelua, rekryfirman haastattelua ja kyseisen yrityksen järjestämän omistajan haastattelua.
Väliaikatietona aina kerrottiin, että on yhä mukana ja jopa kärjessä. Loppumetreille mentiin ja lupailtiin kasvotusten työpaikkaa viimeisessä haastattelussa.....mutta sitten taas kesti...ei kuulunut mitään ja sain kuulla, että ketään ei haluttukaan, vaikka tarve oli heti ja töitä paljon.
Tuossa vaiheessa aloin jo toivoa, että en halua tällaista työnantajaa, että mihinkään ei voi luottaa ja vetkutellaan ilman selitystä, sekä esitetään välissä anteeksipyyntöjä jatkuvaan viivästelyyn hakuprosessissa.
Lopulta halusin keskustella ja kuulla, että miksi rekrytointiprosessi peruuntui, kun siihen satsattiin niin paljon aikaa ja rahaa, sekä hienot puitteet... en saanut vastausta koskaan, koska soittohin ei vastattu, eikä rekryfirmakaan tiennyt syytä.
Isot pahoittelut tuli, mutta jäi kovin karu maku ja epätietoisuus kaikesta👎
Ei näin.
Tähtitaivas☆