Tähtitaivas☆

Ja vielä lisään, että tuntuu, kuin ei tulisi kuulluksi koskaan ollenkaän. Vasut tuntuu turhilta, koska niihin on täytetty vain open mielipiteet, vaikka keskustelut on käyty yhdessä ja hyvässä hengessä.

Tuntuu turhalta, kun täyttämäni esitietolomake ei merkitse mitään ja läpikäymäni palautelomake ei sisällä niitä asioita, joista on keskusteltu Vasussa. Sen sijaan näihin on lisätty negatiivissävyisiä lauseita (mm. väsymyksestä), jota ei pidä paikkansa.

Kun aloin hämmästelemään lomakkeen sisältöä, niin selostuksena eroavaisuuteen sain opelta sen, että asiat esittäytyvä eri tavalla kotona, kuin päiväkodissa!! Että hän on oikeassa.

Ahaa, mutta aika yksinpuheluksi menee, ellei vanhemman näkemyksiä oteta huomioon ollenkaan/uskota mitä vanhemmat sanovat, niin mitä hyötyä koko vasustakaan sitten on??🙄🤪

Huohh....

Lapseltako ne "oikeat" vastaukset sitten saa, utelemalla....

Vierailija kirjoitti:

Miten pieni lapsi voisi tietää miten vanhemmat nukkuu? Todella outoa on, jos sellaista kysytään. Ja vielä oudompaa, jos lasten vastauksista yritetään tehdä tulkintoja suuntaan tai toiseen. Eri juttu toki, jos se on olevinaan small takia, mutta luulisi muitakin aiheita löytyvän. Uskon kyllä että noinkin outoja tyyppejä päätyy opettajiksi. Meidänkin kohdalle osui sellainen mätämuna, josta näki, että kehitteli päässään kaikenlaista tarinaa, vaikka itse oli ammattitaidoton herkän lapsen kanssa. En unohda sitä korppikotkaa ikinä. Tiedä sitten, vaikka olisi ihan luonteeltaan sellainen, että nauttii perheiden kiusaamisesta.

Aivan niin, eikä tähän kovin laajaa vastausta lapselta voi saada, varmaan hyvin tai huonosti. Mutta koska kysymys on esitetty lapselle usein, niin kai kysymyksellä jokin tarkoitusperäkin on...

Haluaisi varmaan lapsen vastaavan, että isi tai äiti nukkuu huonosti...

Meillä ei onneksi ole univaikeuksia, mutta mitä sitten, jos olisikin...

Lapsi on onneksi myös hyväuninen, ollut ihan vauvasta saakka, että siitä ollaan oltu aina tyytyväisiä😊

Tosin tämä ope on jokusen kerran sanonut, että lapsi on ollut väsynyt päiväkodissa. Tästä on keskusteltu ja joka kerran olen tyrmännyt hänen ajatuksen, koska se ei pidä paikkaansa, vaan on selkeästi ymmärryksen puutetta lapsen luonteesta! Tämäpä ei oikein tunnu uskovan asiaa, kun samaa tarinaa on esittänyt varsin pitkään.

Äitinä tiedän lapsestani enemmän ja tiedän, että lapsi on välillä pohdiskeleva ja tarkkailevainen, koska on analyyttinen ja haluaa tulkita tilanteita ja oppimaansa. Ope ei ota kuuleviin korviinsa, kun sanon asiaa, vaan sanoo, että lapset vaan leikkivät, eivät pohdiskele vielä mitään.

Ei siis vaan usko ja kyllä useasti olen vastannut opelle, että ei ole ollenkaan väsynyt, vaan ajatuksissaan. Ja sitten tulisi ajatella, että eivät laikki lapset leiki yhtä innokkaasti samoja leikkejä ja, jos haluaa välillä seurata sivusta, niin kai se pitäisi olla sallittua??

Ei se ole suinkaan väsyneen merkki silloin, jos ei vaikka halua tanssia riehakkaasti tällä kertaa, vaan tanssi kuitenkin. Sivuunvetäytyvä lapsi ei ole koskaan ja kaverit on tärkeitä.

Tiedä sitten liittyykö uniutelut lapselta vanhemmista tähän asiaan jotenkin, koska ei vaan usko mitä sanon??

Ei ole syrjäänvetäytyvä luonne ollenkaan, vaan ei jaksa olla keskipisteenä kaiken aikaa ja sitä, että kaverit vievät mukaansa liiankin kanssa.

Väsynytkään ei yleensä ole, eikä ole nukkunut päikkäreitä vuoteen.

Puukottamisella tarkoitin ihan muuta, sitä että open kanssa on puhuttu kasvotusten asioista, mutta sitten alkaa udella lapselta esim. vanhempien nukkumisesta, että miten isi ja äiti kotona nukkuvat....lapsi sanoo vastanneensa aina, että hyvin, joka on ihan tottakin...

Onko tuo vanhempien nukkuninen muuten ihan yleisluontoinen kysymys, jota päiväkodeissa lapsilta kysytään??

Kaikille kiitos tähän saakka hyvästä keskustelusta!😊 Se saa jatkuakin!

Tulee helpottunut olo edes vähän...

Ja miksi ihmeessä tuntuu siltä, että olisi pienen lapsen vanhempana vastuussa siitä, että olisi tilivelvollinen päiväkodille perheen omista asioista.

Näistä ei sovita, kun lapsi menee päiväkotiin, vaan sovitaan lapsen hoidosta ja siitä miten hoitomaksut tulevat ja miten lapselle varataan hoitoajat.

Tähän sanottakoon, että meillä päiväkoti tietää ihan liikaakin, eikä ollenkaan sinänsä haittaa, mutta ajatus vaan häiritsee.

Utelut tavallaan haittaa, koska mennään liian liki yksityisasioita. Tuntuu, että tietävät sen, että kaikkea eivät voi tietää, mutta uteliaisuus voittaa.

Missä on rajat, kuuluuko lapselta udella? Elleivät tiedä, niin mitä sitten?

Miksi pitää tietää?

Ihmisillä on kuitenkin oma yksityisyys ja sitä pitäisi kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjei kaikki pikku kultamussukat; piirretään kaikki kuva koko perheestä;

tämä voi kertoa paljonkin siitä kulttuurista, "arvoista" joita kullakin "löytyy".

Tää on totta. Meillä lapsi oli piirtänyt isän (partainen), äidin (kukkamekko), itsensä (jalkapallo!) ja koiran. Miehelläni ei ole partaa, minä en käytä mekkoja eikä meillä ole koiraa. Silti lapsi oli ihan pokkana selittänyt hoidossa, miten koira nukkuu isän kanssa sängyssä ja äiti nukkuu olohuoneessa.

Pakko kommentoida tähän sen verran, että niin, lapset ovat tällaisia...ja kaikki päiväkodin opettajat eivätehkä osaa arvioida, mitä uskoa ja mitä ajatella, mutta useimmat psykologitja psykiatrit sitten kyllä, jos nyt jokin ”huoli-ilmoitus” asiasta syntyy. Olen tehnyt psykologina jonkun verran päiväkotien kanssa yhteistyötä huolien vuoksi, ja tekee mieli nyt vain sanoa, että sympatiat teidän puolellenne, joskus huolia voi syntyä ties minkälaisia, mutta kyllä sitten psykologi osaa yleensä ihan rauhassa suhtautua ja kuunnella lasta. Voi mitä huolia olen kuullutkaan vuosien saatossa. Olen itse käynyt erään lisäkurssin haastattelutekniikoista, joita tulee käyttää lapsia haastatellessa, se ei kuulu pakollisiin kursseihin, mutta jo psykologin koulutus sinänsä riittää varsin pitkälle siinä, että lapsen ja perheen oma ääni saadaan aika hyvin kuulluksi. Ja toisaalta, ymmärrän myös että päiväkodin henkilökunta haluaa pääasiallisesti vain auttaa, ja joskus herkästi välitämme asioita omien tulkintojemme kautta. Sitten vain jää se kuuntelu ja asioiden aito näkeminen tehtäväksi, ei siinä sen ihmeempää.

Kiitos laajasta ja selkeästä vastauksesta❤, tuli huojentunut olo....